Vuosi 2017 on kirkkohistorian merkkivuosi. Viisisataa vuotta aikaisemmin alkoi reformaatio, myös uskonpuhdistukseksi kutsuttu prosessi, joka johti evankelisluterilaisen kirkon syntyyn. Kirkkoa alettiin kutsua luterilaiseksi oppi-isän Martti Lutherin mukaan. Luther itse kuitenkin tähdensi, että ”Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi on kirkon parhaana aarteena”.
Lutherilla oli lahja yhdessä työtovereidensa kanssa kuvata opillisesti Raamatun mukainen usko. Sen puolustaminen johti Lutherin kannattajineen eroon lähes Euroopan laajuisesta katolisesta kirkosta.
Uskon kautta
Lutherin hengellinen herääminen tapahtui kuoleman hädässä. Opiskeluaikanaan hän joutui kerran ukkosmyrskyyn. Silloin salama iski nuoren ystävän hänen rinnaltaan kuoliaaksi. Luther tunsi, ettei hän itse olisi ollut valmis lähtemään. Hänelle kirkastui elämän tärkeimmäksi kysymykseksi, mistä hän löytäisi armollisen Jumalan. Osoituksena vakavasta paneutumisesta kysymykseen hän päätyi luostariin ja alkoi opiskella teologiaa. Ankarien luostarisääntöjen mukainen hurskaus ei antanut vastausta kipeimpään kysymykseen. Oma ponnistelu ei tuonut tunnonrauhaa.
Rippi-isä rohkaisi Lutheria uskomaan armolliseen Jumalaan. Hänelle kirkastuivat Paavalin kirjoittamat sanat: ”Uskosta vanhurskas saa elää” (Room. 1:17). Jumala on armollinen Kristuksen sovitustyön tähden. Ihmiselle annetaan lahjaksi, armosta, kaikki synnit anteeksi. Kuka vain sen uskolla omistaa, on Jumalalle kelvollinen. Kaikessa hädässämme saamme lapsen oikeudella turvautua Jumalaan.
Raamattu auktoriteettina
Reformaation pääperiaatteiksi oli löytynyt uskonvanhurskaus ja Raamatun pitäminen uskon ja elämän korkeimpana ohjeena. Kun näitä periaatteita sovellettiin käytäntöön, uudistukset olivat valtavia. Luterilaisuus alkoi rakentua Raamatun mukaan yksinkertaisena, vailla historian pitkien perinteiden muovaamia kerrostumia.
Saksan Wittenbergissä 1500-luvulla opiskellut papisto vei reformaation omaan kotimaahansa. Mikael Agricola oli Suomen uskonpuhdistaja. Piispana hän opasti koko maan papistoa luterilaiseen seurakuntaelämään.
Katoliset piispat eivät hyväksyneet reformaatiota. Pohjoismaissa taas kansallista kuninkuutta tavoittelevat hallitsijat edistivät sitä. Siitä oli heille hyötyä hallinnollisesti ja taloudellisesti. Syntyi yhteistyö kirkon ja valtion välille. Kristillisyys onkin maassamme Kalle Helisteen sanoin saanut elää ”kahden kuoren suojassa”.
Kansankirkko
Luterilaisuus sävyttää yhä suomalaista kulttuuria. Vieläkin kaikilta paikkakunnilta löytyy kirkko, pappi ja oppi. Pyhän ja arjen rytmi soljuu kirkkovuoden mukaan. Kirkko opettaa, hoitaa sakramentteja ja tekee diakoniatyötä. Suurin osa kansasta viettää elämänsä käännekohdat kirkollisesti Jumalalta siunausta rukoillen. Lutherin näkemyksiä uskosta ja elämästä muistellaan usein, ja kaikki olemme opetelleet rippikoulussa Lutherin Vähän katekismuksen.
Kansanopetus alkoi kirkon tavoitteesta antaa kaikille mahdollisuus lukea Jumalan sanaa. Sekä papeilla että maallikoilla on tasa-arvoinen mahdollisuus tutkia ja selittää Raamattua. Samoin ”Pyhän Hengen pappeus” antaa kaikille uskovaisille luvan siunata evankeliumilla. Saamme osallistua virsiä ja lauluja laulaen niin kirkollisiin toimituksiin kuin seuratilaisuuksiinkin.
Arkinen työ on Lutherin mukaan yhtä arvokasta kuin hengellinen työ. Se on kutsumus lähimmäisen palvelemiseen. Maahamme onkin rakentunut hyvinvointiyhteiskunta, joka on monissa kansainvälisissä vertailuissa todettu yhdeksi maailman parhaimmista.
Yhdessä
Vuosi 2017 on Suomen satavuotisjuhlavuosi. Sen teemana on Yhdessä. Läpi vuoden on erilaisia juhlatapahtumia. Kunpa Jumalan valtakunta saisi kaiken keskellä näkyä vuorella olevan kaupungin tavoin. (Matt. 5:14). Henkensä voimalla Jumala kutsuu, yhdistää uskovaisia ja myös varjelee uskossa. Kaikessa heikkoudessa uskovaisina löydämme Jumalan sanasta valoa kipeimpiinkin elämän ja kuoleman kysymyksiin ja saamme voimaa niiden ratkomiseen.
Rukouksemme on, että ”Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi” olisi edelleen maassamme ja maailmassa tarjolla kutsuvana, ja että se tulisi kuulluksi ja uskotuksi niin lähellä kuin kaukana.
Irja Tiainen
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 15.3.2017
Kuvituskuva: H.H.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys