JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Profeetta Jesaja sai nähdä taivaan juhla-aterian

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
22.1.2014 14.48

Juttua muokattu:

1.1. 23:44
2020010123443820140122144800

Je­sa­ja sai kut­sun pro­fee­tak­si ku­nin­gas Us­si­an kuol­les­sa noin 740 vuot­ta en­nen Va­pah­ta­jam­me syn­ty­mää. Pro­feet­ta Je­sa­ja vai­kut­ti kaik­ki­aan nel­jän ku­nin­kaan – Us­si­an, Jo­ta­min, Aha­sin ja His­ki­an – ai­ka­na (Jes.1:1). Je­sa­jan ai­ka­na kan­sa ei ha­lun­nut ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan tah­dol­le. ”He ovat luo­pu­neet Her­ras­ta, he ovat hal­vek­si­neet Is­ra­e­lin Py­hää ja kään­tä­neet hä­nel­le sel­kän­sä.” (Jes. 1:2–4.)

Kuu­li­ai­suus on pa­rem­pi kuin uh­ri

Vaik­ka kan­sa ei ol­lut kuu­li­ai­nen, vaa­di­tut uh­ri­me­not kui­ten­kin toi­mi­tet­tiin. Sy­dän ei ol­lut uh­ri­toi­mi­tuk­sis­sa mu­ka­na, ja sik­si Ju­ma­la nuh­te­li kan­saa Je­sa­jan kaut­ta: ”Mitä minä kos­tun tei­dän ai­nai­sis­ta uh­reis­tan­ne, sa­noo Her­ra. – – Olen saa­nut kyl­lik­se­ni polt­touh­reis­ta, päs­seis­tä ja syöt­ti­läi­den ras­vas­ta, ei mi­nua miel­ly­tä vuo­hien, ei mul­lien ei­kä ka­rit­so­jen veri.” (Jes. 1:11.) Täs­tä Ju­ma­la oli muis­tut­ta­nut jo ku­nin­gas Sau­lia pro­feet­ta Sa­mu­e­lin ai­ka­na: ”Kum­pi on Her­ral­le mie­leen, uh­rit vai kuu­li­ai­suus? Kuu­li­ai­suus on pa­rem­pi kuin uh­ri, tot­te­le­mi­nen pa­rem­pi kuin oi­nas­ten ras­va.” (1. Sam. 15:22.)

Je­sa­jan pa­ran­nus­saar­na

Pro­feet­ta Je­sa­ja kat­se­li oman ai­kan­sa elä­mää. Hän näki, kuin­ka Ju­ma­lan sa­nas­ta luo­vut­tiin. Hän ym­mär­si, et­tä tämä ai­heut­ti seu­rauk­sia: Ju­ma­lan sa­nas­ta luo­pu­mi­nen nä­kyi yh­teis­kun­nal­li­si­na ja kan­sal­li­si­na on­gel­mi­na. Maa oli täyn­nä ruh­ti­nai­den ja kan­san ka­pi­noin­tia. Köy­hää sor­ret­tiin. Hal­lit­si­jat toi­mi­vat vas­toin la­kia, jon­ka Ju­ma­la oli Moo­sek­sel­le an­ta­nut. Kan­sa heik­ke­ni, mut­ta ym­pä­ril­lä ole­vat val­lat vain voi­mis­tui­vat.

Tuos­sa­kin maa­il­ma­na­jas­sa Ju­ma­lan sa­nan saar­na oli lain ja evan­ke­liu­min saar­naa. Je­sa­ja pyy­si syn­tiin jou­tu­nei­ta kään­ty­mään: ”Pe­sey­ty­kää, puh­dis­tau­tu­kaa, teh­kää lop­pu pa­hois­ta töis­tän­ne.” Sil­loin­kin ka­tu­val­le lu­vat­tiin: ”Vaik­ka tei­dän syn­tin­ne ovat ve­ren­pu­nai­set, ne tu­le­vat val­keik­si kuin lumi. – – Jos te tai­vu­tat­te mie­len­ne kuu­le­maan mi­nua, te saat­te syö­dä maan hy­vyyt­tä, mut­ta jos ko­ve­tat­te mie­len­ne ja tor­jut­te mi­nut, miek­ka syö tei­dät. Her­ran suu on pu­hu­nut.” (Jes. 1:16–20.)

Ju­ma­la ker­toi Je­sa­jal­le jo etu­kä­teen, et­tä kan­sa ei kui­ten­kaan kuun­te­li­si hä­nen pa­ran­nus­saar­naan­sa. Je­sa­jaa ei kuun­nel­tu, vaik­ka hän pu­hui koko kan­saa kos­ke­vas­ta pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta ja temp­pe­lin hä­vi­tyk­ses­tä. Hän il­moit­ti, et­tä ti­lan­ne jat­kui­si sel­lai­se­na, kun­nes kan­sa tu­hou­tui­si, ja vain Ju­ma­lal­le kuu­li­ai­set sääs­tyi­si­vät ja pää­si­si­vät pa­laa­maan omaan maa­han­sa (Jes. 6).

Hy­väl­tä tuok­su­va uh­ri

Je­sa­ja kat­se­li omaa ai­kaan­sa, mut­ta näki vie­lä pi­dem­mäl­le. Hän en­nus­ti pak­ko­siir­to­lai­suu­den, jos­ta kan­sa sai lu­van pa­la­ta vas­ta Per­si­an ku­nin­kaan Kyy­rok­sen ai­ka­na. Tä­tä­kin kau­em­mas Je­sa­jan kat­se yl­si. Hän sai loh­dut­taa Rau­han­ruh­ti­naan tu­lol­la, Mes­si­as-ku­nin­kaan syn­ty­mäl­lä. Hän näki uu­den lii­ton aa­muun ja sen ”hy­väl­tä tuok­su­van uh­rin” (Ef. 5:2), joka kel­pa­si Ju­ma­lal­le.

Je­sa­ja en­nus­ti tä­män täy­del­li­sen so­vin­touh­rin, Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, jon­ka so­vi­tus­työ on us­kol­la omis­tet­ta­vis­sa. Evan­ke­liu­min sana ker­too Ju­ma­lal­le kel­paa­vas­ta uh­ris­ta ja täy­del­li­ses­tä so­vi­tus­työs­tä. Tätä sa­naa ju­lis­te­taan Ju­ma­lan kan­san jou­kos­ta tä­nään­kin.

Juh­la-ate­ria Sii­o­nin vuo­rel­la

Vie­lä­kin pi­dem­mäl­le pro­feet­ta Je­sa­ja sai näh­dä. Hän ker­toi juh­la-ate­ri­as­ta Sii­o­nin vuo­rel­la. Tätä Je­sa­jan kir­jan lu­vus­sa 25 ku­vat­tua juh­la-ate­ri­aa on tul­kit­tu es­ka­to­lo­gi­se­na, lo­pu­na­jal­li­se­na ku­va­na. Hän sai kat­soa ai­ko­jen lop­puun, Ka­rit­san hää­a­te­ri­al­le (Ilm. 19:9). Sil­loin ”Her­ra Se­ba­ot val­mis­taa pi­dot kai­kil­le kan­soil­le, herk­ku­ruo­kien ate­ri­an, va­li­o­vii­nien juh­lan: ydin­ras­val­la maus­tet­tu­ja herk­ku­ja, kyp­siä, kirk­kaak­si sees­tet­ty­jä vii­ne­jä” (Jes. 25:6).

Juh­la-ate­ria oli toi­von nä­ky­mä kan­sal­le, joka jou­tui kär­si­mään. Sitä toi­von nä­ky­mää tar­jo­taan us­ko­vai­sil­le edel­leen­kin Ju­ma­lan sa­nas­sa. Tai­vaan juh­la-ate­ri­as­ta me saam­me esi­ma­kua myös Her­ran py­häl­lä eh­tool­li­sel­la. Nämä juh­la­het­ket on tar­koi­tet­tu roh­kai­suk­si, jot­ta jak­sai­sim­me teh­dä mat­kaa tai­vaan juh­liin as­ti.

Roh­kai­sua tar­vi­taan, kun Ju­ma­lan kan­san mat­ka täs­sä ajas­sa kul­kee myös ”alen­nuk­ses­sa ja hä­pe­äs­sä”. Ker­ran ”Her­ra Ju­ma­la pyyh­kii kaik­kien kas­voil­ta kyy­ne­leet ja va­paut­taa kan­san­sa alen­nuk­ses­ta ja hä­pe­äs­tä kaik­ki­al­la maan pääl­lä” (Jes. 25:8).

Us­kon sil­mil­lä saam­me kat­sel­la kau­as tai­vaan juh­la-ate­ri­al­le. Sik­si, mat­kan vai­vois­ta huo­li­mat­ta, saam­me jo nyt yh­tyä Je­sa­jan kir­jan sa­noi­hin: ”Tämä on Her­ra, hä­neen me kiin­ni­täm­me toi­vom­me, iloit­kaam­me ja rie­muit­kaam­me! Hän pe­las­taa mei­dät.” (Jes. 25:9.)

Tuo­mas Töl­li

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­via raa­ma­tun­koh­tia: Jes. 25:6–9

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 1/2014

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys