JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Kristuksen nöyryys

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
23.6.2015 12.35

Juttua muokattu:

1.1. 23:14
2020010123145620150623123500

Paa­va­li on kir­joit­ta­nut kir­jeen­sä fi­lip­pi­läi­sil­le Roo­man van­keu­des­ta. Kir­jees­sä on sel­keä sa­no­ma sii­tä, mikä on kes­keis­tä elä­mäs­sä. Paa­va­li kir­joit­taa: "Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to" (Fil. 1:21). Kris­tus on voi­ma­va­ra ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä. Hän an­taa myös ilon ja voi­ton. Fi­lip­pin us­ko­vai­sil­le Paa­va­li an­taa­kin ke­ho­tuk­sen: "Iloit­kaa ai­na Her­ras­sa!” (Fil. 4:4).

Ju­ma­lan lap­si saa iloi­ta ja tun­tea us­ko­vais­ten vä­lis­tä kes­ki­näis­tä yh­teyt­tä. Ju­ma­lan lap­sia yh­dis­tää toi­siin­sa Hen­ki, mut­ta myös yk­si­mie­li­syys, sopu ja rak­kaus. Mo­nil­la meis­tä on ko­ke­mus­ta sii­tä, kuin­ka toi­sil­leen tun­te­mat­to­mat Ju­ma­lan lap­set koh­taa­vat ja hy­vin pian tun­nis­ta­vat ole­van­sa vel­jiä tai si­sa­ria Her­ras­sa. Py­hän Hen­gen vai­ku­tus on näin voi­mal­li­nen. Toi­nen mer­kit­tä­vä lah­ja us­ko­vais­ten vä­lil­lä on pal­ve­le­va rak­kaus. Kris­tus vai­kut­taa tuon he­del­män us­kon lah­jan kaut­ta.

Jo al­ku­seu­ra­kun­nan kris­ti­tyt eli­vät kes­ki­näi­ses­sä yh­tey­des­sä, mur­si­vat yh­des­sä lei­pää ja ru­koi­li­vat (Apt. 2:42). Näin ta­pah­tuu tä­nä­kin päi­vä­nä. Us­ko­vai­set ko­koon­tu­vat seu­roi­hin kuu­le­maan Ju­ma­lan sa­naa ja vir­vot­tu­maan kes­ki­näi­ses­tä yh­tey­des­tä. Paa­va­lin kir­je an­taa ke­ho­tuk­sen yk­si­mie­li­syy­teen. Ju­ma­lan lap­si iloit­see het­kis­tä, jois­sa kes­ki­näis­tä rak­kaut­ta ja yk­si­mie­li­syyt­tä ei mi­kään asia ole sär­ke­mäs­sä.

Pal­ve­le­va rak­kaus

Paa­va­li va­roit­taa oman edun ta­voit­te­lus­ta. Oi­kea rak­kaus ei et­si omaa etua, vaan lä­him­mäi­sen pa­ras­ta. Jee­sus vas­ta­si ope­tus­lap­sil­le pu­hut­te­le­vas­ti, kun he oli­vat poh­dis­kel­leet sitä, kuka heis­tä mah­ta­nee ol­la suu­rin. Hän sa­noi heil­le: "Jos joku tah­too ol­la en­sim­mäi­nen, hä­nen on ol­ta­va vii­mei­nen ja kaik­kien pal­ve­li­ja" (Mark. 9:35). Pal­ve­le­vas­sa rak­kau­des­sa Jee­sus on esi­ku­va. Hän it­se muis­tut­ti, et­tä Ih­mi­sen Poi­ka ei tul­lut pal­vel­ta­vak­si, vaan pal­ve­le­maan. Hän an­toi hen­ken­sä kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta (ks. Mark. 10:45).

Paa­va­li muis­tut­taa sii­tä, kuin­ka mei­dän oli­si hyvä pi­tää tois­ta pa­rem­pa­na kuin it­se­äm­me. Paa­va­li kir­joit­taa­kin Roo­ma­lais­kir­jees­sä: "Osoit­ta­kaa toi­sil­len­ne läm­min­tä vel­jes­rak­kaut­ta, kun­ni­oit­ta­kaa kil­van toi­si­an­ne" (Room 12:10). Toi­si­am­me saam­me pal­vel­la niil­lä lah­joil­la, joi­ta meil­le it­se kul­le­kin on an­net­tu.

Kris­tuk­sen esi­merk­ki nöy­ryy­des­tä

Jee­suk­sen Kris­tuk­sen mie­li oli esi­mer­kil­li­nen. Hän tuli ih­mi­sek­si ja eli ih­mi­se­nä, kul­ki kär­si­myk­sen tien ai­na ris­tin­kuo­le­maan as­ti. Hän as­tui alas tai­vaal­li­ses­ta kirk­kau­des­ta ja oli val­mis ot­ta­maan or­jan muo­don. Niin suu­ri oli hä­nen rak­kau­ten­sa mei­tä syn­ti­siä ih­mi­siä koh­taan. Hän tah­toi kul­kea Ju­ma­lan tah­don mu­kai­sen tien kuu­li­ai­ses­ti, vaik­ka se mer­kit­si­kin ki­pua ja vai­vaa.

Pro­feet­ta Je­sa­ja oli jo sa­to­ja vuo­sia ai­kai­sem­min ku­van­nut Kris­tuk­sen muo­toa: "Hän kas­voi Her­ran edes­sä kuin vä­häi­nen ver­so, kuin vesa kui­vas­ta maas­ta. Ei hä­nel­lä ol­lut vart­ta, ei kau­neut­ta, jota oli­sim­me ihail­len kat­sel­leet, ei hah­moa, jo­hon oli­sim­me miel­ty­neet" (Jes. 53:2). Hän ot­ti mat­kal­laan vas­taan pil­kan ja hal­vek­sun­nan. Hä­net van­git­tiin, tuo­mit­tiin, ruh­jot­tiin ja lä­vis­tet­tiin. Hän alen­si it­sen­sä ja an­toi hen­ken­sä tois­ten edes­tä. Je­sa­ja ku­vaa kir­jas­saan tar­kas­ti Kris­tuk­sen nöy­ryyt­tä kär­si­mys­tiel­lä (Jes 53).

Kor­kein nimi

Jee­suk­sen nimi on kor­kein nimi. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa saar­na­taan evan­ke­liu­mia tä­nä­kin päi­vä­nä Hä­nen ni­mes­sään. Hä­nen ni­meen­sä usein päät­tyy seu­rois­sa seu­ra­pu­he tai ru­kous. Sii­o­nin lau­luis­sa myös pu­hu­taan Kris­tuk­sen so­vi­tus­työs­tä. Tär­ke­ää on, et­tä pu­hei­den ja lau­lu­jen si­säl­tö on raa­ma­tul­li­nen. Kyse on us­kon­tun­nus­tuk­ses­ta ja Isän Ju­ma­lan kun­ni­ak­si tu­le­vas­ta ylis­tyk­ses­tä, jos­sa lau­su­taan: "Jee­sus Kris­tus on Her­ra" (Fil. 2:11). Sy­dä­mes­säm­me saam­me us­koa to­dek­si Kris­tuk­sen ylös­nou­se­muk­sen ja suul­lam­me tun­nus­taa hä­net Her­rak­sem­me.

Kris­tus on meil­le ian­kaik­ki­sen elä­män läh­de. Hä­nen val­ta­kun­tan­sa osal­li­suu­des­sa saam­me mat­kan vai­vois­ta huo­li­mat­ta ko­kea evan­ke­liu­min tuo­maa iloa. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on­kin van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä. Sii­o­nin lau­lus­sa ru­noil­laan tur­val­li­ses­ti: "Jee­suk­ses­ta lau­lan, Jee­suk­ses­ta vaan, jol­ta syy­ni suu­ret an­teeks sain ja saan. Lap­si oma Her­ran, tai­vaan Ku­nin­kaan. Kruu­nun pe­rin ker­ran, val­ta­kun­nan saan." (Sl 191:1, 4.)

Juha Sep­pä­lä

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Fil. 2:1–11

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 6/2015

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys