Roo­ma­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja, apos­to­li Paa­va­li – ent. Sau­lus – syn­tyi Ki­li­ki­an Tar­sok­ses­sa, ny­kyi­sen Tur­kin ete­lä­o­sas­sa sa­moi­hin ai­koi­hin kuin Jee­sus. Hän oli juu­ta­lai­nen, mut­ta myös Roo­man kan­sa­lai­nen. Paa­va­li opis­ke­li ja val­mis­tui rab­bik­si, juu­ta­lai­suu­den opet­ta­jak­si. Hän oli fa­ri­seus ja myös juu­ta­lais­ten suu­ren neu­vos­ton jä­sen.

Da­mas­kok­sen tiel­lä Jee­sus il­mes­tyi Sau­luk­sel­le va­lon­lei­mah­duk­ses­sa, joka vei hä­nel­tä lii­kun­ta- ja nä­kö­ky­vyn. Sau­lus läh­ti Jee­suk­sen neu­von mu­kaan kau­pun­kiin, jos­sa Her­ran hen­ki opas­ti us­ko­vai­sen Ana­ni­aan Sau­luk­sen luok­se. Ana­ni­aan siu­nauk­sen kaut­ta Sau­lus täy­tet­tiin Py­häl­lä Hen­gel­lä. Hän us­koi ja sai pa­ran­nuk­sen ar­mon. (Ap. t. 9:3–20.) Ti­mo­teuk­sel­le Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä hä­nel­le on ta­pah­tu­nut lau­peus. Her­ra Kris­tus Jee­sus on an­ta­nut hä­nel­le voi­maa, kat­so­nut luo­tet­ta­vak­si ja ot­ta­nut pal­ve­luk­seen­sa (1. Tim. 1:12). Paa­va­li hank­ki toi­meen­tu­lon­sa tel­tan­te­ki­jä­nä.

Van­hurs­kas elää us­kos­ta

Roo­ma­lais­kir­jees­sä Paa­va­li opet­taa, mi­ten Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa syn­ti­sen ih­mi­sen ja var­je­lee omi­aan tääl­lä ajas­sa. Ju­ma­lan sa­naan kuu­luu laki ja evan­ke­liu­mi. Laki he­rät­tää epä­us­koi­ses­sa ih­mi­ses­sä syn­nin tun­non (Room. 3:20). Evan­ke­liu­mi on ilo­sa­no­ma syn­tiem­me so­vit­ta­jas­ta Jee­suk­ses­ta. Sitä ju­lis­ta­vat us­ko­vai­set ih­mi­set niin kuin Ana­ni­as Sau­luk­sel­le. ”Se van­hurs­kaus, joka Ju­ma­lan edes­sä kel­paa, il­moi­te­taan us­kos­ta us­koon” (Room. 1:17). Se on lah­ja­van­hurs­kaut­ta.

Paa­va­li sai us­kon kaut­ta omien voi­mien­sa ti­lal­le Ju­ma­lan voi­man evan­ke­liu­min työ­hön ja omaan elä­mään­sä. Näin Ju­ma­lan voi­ma vai­kut­taa hä­neen us­ko­vis­sa yhä edel­leen. Paa­va­lin ope­tuk­set si­säl­tä­vät myös neu­vo­ja ja nuh­tei­ta, jot­ka ovat tar­peel­li­sia jo­kai­sel­le us­ko­vai­sel­le (Room. 12). Nii­den kaut­ta Ju­ma­la pi­tää meis­tä huo­len: var­mis­taa us­ko­mi­sen ilon ja va­pau­den elä­mäs­säm­me.

Va­pau­teen Kris­tus va­paut­ti mei­dät

Ky­syin us­ko­vai­sil­ta nuo­ril­ta, mitä kris­ti­tyn va­paus tuo hei­dän mie­leen­sä. He vas­ta­si­vat: ”Saa elää va­paas­ti niin kuin us­koo. Ei tar­vit­se osal­lis­tua mi­hin­kään, min­kä tie­tää tuo­van mur­het­ta, pa­haa miel­tä, vaan voi va­paas­ti niis­tä kiel­täy­tyä.”

Hyvä oma­tun­to tuo us­ko­mi­sen va­pau­den ja ilon sekä an­taa voi­maa us­kon kil­voi­tuk­seen. Huo­nol­la omal­la­tun­nol­la on ras­kas­ta va­el­taa; moni on uu­pu­nut us­kos­saan sen al­la. Ah­ke­roim­me sen täh­den pan­na pois syn­nin ja kuor­man, joka mei­hin ai­na tart­tuu ja kuor­mit­taa us­ko­am­me (Hepr. 12:1).

Us­ko ke­ven­tää myös mo­nia ajal­li­sia huo­lia, kun saa tur­va­ta kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen elä­mäs­sä – mi­tään ei ta­pah­du hä­nen sal­li­mat­taan. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­tey­des­sä on tur­val­lis­ta kul­kea. Ju­ma­la it­se pi­tää sii­tä huol­ta. Hän on an­ta­nut sa­nan­sa, jos­ta ke­hot­taa ot­ta­maan opik­si.

Roo­ma­lais­kir­je nos­taa esil­le myös mo­nia mei­dän ajal­lem­me omi­nai­sia vi­hol­li­sen viet­te­lyk­siä, joil­la se tah­toi­si vie­dä rau­han ja va­pau­den us­ko­vai­sil­ta. Täl­lai­sia ovat eri­tyi­ses­ti so­peu­tu­mi­nen maa­il­mal­li­seen elä­män­ta­paan, yl­peys (Room. 12:2–3) ja ah­neus eri muo­dois­saan (1. Tim. 6:9–10). Eri­tyi­sen pai­nok­kaas­ti apos­to­li opet­taa, et­tä em­me si­toi­si lä­him­mäi­si­äm­me us­kon var­jol­la asi­ois­sa, joi­hin us­ko ei kuu­lu. ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ole syö­mis­tä ei­kä juo­mis­ta, vaan van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa, jot­ka Pyhä Hen­ki an­taa.” (Room. 14:1–7.)

Van­hurs­kaus, rau­ha ja ilo

”Kun Ju­ma­la ar­mos­ta an­taa meil­le syn­tim­me an­teek­si, se syn­nyt­tää sy­dä­mis­säm­me rak­kaut­ta, kii­tol­li­suut­ta ja us­kon kuu­li­ai­suut­ta. Nämä saat­ta­vat mei­dät pal­ve­le­maan Ju­ma­laa ja lä­him­mäis­täm­me.” (KO 85.) Ju­ma­lan ar­mo on hä­nen val­ta­kun­nas­saan tar­jol­la, ku­ten se oli tar­jol­la Sau­luk­sel­le ai­ka­naan. Sen saa omak­seen Ju­ma­lan lah­ja­na il­man vas­ta­pal­ve­lus­ta (Ef. 2:8).

Myös eti­o­pi­a­lai­nen ho­vi­her­ra us­koi Fi­lip­puk­sen saar­naa­man evan­ke­liu­min ja jat­koi iloi­ten mat­kaan­sa (Ap. t. 8:39). Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma myös jo­kai­sel­le jo tai­vas­tie­tä kul­ke­val­le. Us­ko­ja saa sen, mitä evan­ke­liu­mi lu­paa: rau­han ja ilon sy­dä­mel­leen ja ian­kaik­ki­sen elä­män tai­vaas­sa.

Timo Määt­tä

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Room. 14:17

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 2/2016