Esivalta on Jumalalta
Esivalta saattaa käsitteenä tuntua yksilönvapautta korostavassa ja auktoriteetteja vieroksuvassa ajassa hieman vanhanaikaiselta. Sillä on kuitenkin tärkeä turvallisuutta ja yhteiskunnallista järjestystä luova ja ylläpitävä merkitys ja tehtävä.
Demokraattisessa yhteiskunnassa esivallan oikeutus ja asema määritellään pitkälti lainsäädännöllä. Jopa esivalta-asema, joka on vanhemmilla suhteessa lapsiin, opettajilla koulussa ja esimiehillä työpaikoilla, perustuu lainsäädäntöön.
Jumalan sana opettaa, että ”jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.” (Room. 13:1.) Esivaltaa käyttävän asema ei oikeuta mielivaltaan eikä vallan väärin käyttämiseen.
Jumala on oikeudenmukainen ja luomansa ihmisen hyvää ja parasta tahtova Luoja. Jumala on tarkoittanut esivallan palvelemaan hänen vanhurskasta ja oikeamielistä tahtoaan. Ihmisten maailmassa se jää aina vajaaksi, mutta se edellyttää kaikilta esivaltaa käyttäviltä vastuullisuutta – ei ainoastaan ihmisten edessä vaan myös Jumalan edessä. Jumalanpalveluksen esirukouksessa rukoilemmekin vallankäyttäjille vastuullisuutta.
Omatunto ohjaa noudattamaan lakeja
Onko oikein vastustaa esivallan määräyksiä tai toimenpiteitä? Onko aina toimittava niin kuin esivalta määrää? Jumalan sana ei anna lupaa kansalaistottelemattomuuteen tai kapinointiin. ”Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. – – Se (esivalta) on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.” (Room. 13:2, 4.) Uskovaisen ihmisen kunnioitus esivaltaa kohtaan ei perustu rangaistuksen pelkoon, vaan Jumalan sanaan sidottuun omaantuntoon (Room. 13:5).
Apostolien ajan esivalta pohjautui Rooman valtakunnan lakeihin, jotka eivät suinkaan kaikki olleet kristillisiä. Siitä huolimatta apostolit kehottivat jokaista tottelemaan Rooman viranomaisia. Kristitty ei voi valita, mitä lakeja noudattaa ja mitä ei. Jos esivalta määrää toimimaan Jumalan sanan vastaisesti, silloin tulee ”ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Ap. t. 5:29).
Osallistumalla rakennamme yhteiskuntaa
Uskovaiset ovat osaltaan pyrkineet vaikuttamaan yhteiskunnassa niin, että kenenkään ei tarvitsisi lain velvoittamana toimia Jumalan sanan vastaisesti. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on hyvää ja oikein, kun se tapahtuu rakentavasti ja erilaiset näkemykset huomioiden. Jumalan sana kehottaa toimimaan oman asuinseutumme parhaaksi ja rukoilemaan Jumalaa sen puolesta, sillä ”sen menestys on teidänkin menestyksenne” (Jer. 29:7).
Yhteiskunnallinen päätöksenteko pohjautuu kansanvaltaan, jossa vaaleilla valitut henkilöt päättävät lainsäädännöstä ja muista yhteisistä asioista. Paljon on uskottu julkista valtaa myös yksittäisille viranhaltijoille. Kaikki ratkaisut eivät aina tunnu hyviltä, ja ne saattavat vaikuttaa kielteisesti omaan elämäämme tai elämisen mahdollisuuksiin.
Kristityllä on oikeus olla eri mieltä ja tarvittaessa myös valittaa viranomaisten päätöksistä. Tärkeää on, että teemme senkin rakentavasti ilman katkeruutta ja vihaa luottaen siihen, että oikeus ja oikeudenmukaisuus lopulta toteutuu. Aina päätöksentekijät eivät edusta sitä yhteiskunnallista näkemystä tai arvopohjaa, joka meillä itsellämme on. Silloinkin on hyvä muistaa, että esivalta on Jumalalta.
Uskovaisena voimme toimia esivallan viroissa, olla asepalveluksessa ja puolustaa maatamme aseellisestikin. Voimme tehdä laillisia sopimuksia, omistaa omaisuutta, vannoa vala esivallan sitä vaatiessa. Pystymme vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin äänestämällä, osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun ja järjestötoimintaan tai olemalla päätöksentekijöinä. Tämä kaikki kuuluu esivaltaan ja tulee Jumalalta.
Esivallan suojassa
Hyvinvointiyhteiskunta toimii pääsääntöisesti verovaroin, joita kerätään kansalaisilta ja yrityksiltä. Verotus on osa esivallan tehtävää. Kristitylle verojen maksaminen on omantunnon kysymys; veronkierto on väärin (Room. 13:6, 7). Suomalaisessa yhteiskunnassa verovaroja tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon, eläkkeisiin, koulutukseen, oikeus- ja poliisilaitoksen toimintaan, maan puolustukseen ja muuhun kaikkia yhteisesti hyödyttävään toimintaan.
Jumala siunatkoon maatamme ja kansaamme. Hän antakoon vallankäyttäjille vastuuntuntoa, viisautta ja oikeamielisyyttä, että saisimme rauhassa ja kaikessa jumalisuudessa elää, asua ja rakentaa maatamme. Jumala varjelkoon, että saamme esivallan suojeluksessa elää lapsina niin kuin uskomme ja myös julistaa elävää Jumalan sanaa.
Hannu Kallunki
Kirjoitus on julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 4/2016
Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa, riemuitkaa, maan asukkaat! Laulakaa hänen nimensä kunniaa, kiittäkää ja ylistäkää häntä. Ps. 66:1–2
Blogit
Lukijan kuva
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
