Men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä äi­deil­le lau­let­tiin äi­tien­päi­vä­juh­lis­sa kau­nii­ta, osin ide­a­lis­ti­sia lau­lu­ja, jois­sa kii­tet­tiin per­heen eteen teh­dys­tä pyy­teet­tö­mäs­tä työs­tä, val­vo­tuis­ta öis­tä ja vai­van­nä­ös­tä. Kuin­ka hy­vin nuo ai­em­pien vuo­si­kym­men­ten lau­lut vas­taa­vat tä­män ajan hen­keen? Ai­kam­me ko­ros­taa enem­män it­sen­sä to­teut­ta­mis­ta ja oman si­säi­sen voi­man löy­tä­mis­tä kuin tois­ten pal­ve­le­mis­ta. Pie­niä lap­sia hoi­ta­va äi­ti voi ko­kea mi­tät­tö­myyt­tä ja syr­jään jää­mis­tä.

Niin luon­nol­lis­ta asi­aa kuin äi­tiys ei vält­tä­mät­tä las­ke­ta it­sen­sä to­teut­ta­mi­sek­si, vaan tuo­ta to­teut­ta­mis­ta hi­das­ta­vak­si vai­heek­si, joka on hyvä hoi­taa no­pe­as­ti al­ta pois tai unoh­taa ko­ko­naan. Tuo­reen ky­se­lyn mu­kaan yhä har­vem­pi kor­ke­a­kou­lus­sa opis­ke­le­va nuo­ri nai­nen ha­lu­aa enää äi­dik­si (Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen kor­ke­a­kou­luo­pis­ke­li­joi­den ter­veys- ja hy­vin­voin­ti­tut­ki­mus 2025). Syik­si nou­si­vat mui­den mu­as­sa huo­li jak­sa­mi­ses­ta, ha­lut­to­muus si­tou­tua pie­niin lap­siin ja ta­lou­del­li­nen epä­var­muus.

Us­ko­vai­sen ih­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta äi­tiys on Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja ja teh­tä­vä – ei ih­mi­sen suun­nit­te­le­ma ja hal­lin­noi­ma pro­jek­ti, jos­kin suun­ni­tel­mal­li­suu­des­ta on apua äi­din teh­tä­väs­sä. Ku­ten Päi­vä­mie­hen edel­li­ses­tä nu­me­ros­ta kävi il­mi, kaik­ki ei­vät saa ko­kea äi­tiyt­tä, vaik­ka sitä ha­lu­ai­si­vat. Toi­saal­ta osa äi­deis­tä ko­kee ki­pua suu­ren per­heen tuo­mien mo­nien haas­tei­den kans­sa. Ja näi­den vä­lil­le mah­tuu niin mon­ta eri­lais­ta äi­ti­ko­ke­mus­ta kuin on äi­te­jä­kin.

Sii­o­nin lau­lun 138 sa­nat esit­tä­vät yh­den nä­kö­kul­man äi­tiy­teen: ”it­sek­kyy­den al­ta ja tiel­tä hel­poim­mal­ta tah­too­si mei­tä kas­va­tat”. Ne muis­tut­ta­vat van­hem­muu­des­ta Ju­ma­lan an­ta­ma­na teh­tä­vä­nä, jos­sa ih­mi­nen käy vä­lil­lä kamp­pai­lua oman it­sek­kyy­teen­sä ja tah­ton­sa ja Ju­ma­lan tah­don vä­lil­lä. Ku­ten us­ko­vai­sen ih­mi­sen elä­mä kaik­ki­nen­sa, myös van­hem­muus on nöyr­ty­mis­tä Ju­ma­lan tah­toon ja luot­ta­mis­ta hy­vän Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.

Äi­din elä­mä on pal­jon muu­ta­kin kuin työ­tä ja vai­vaa. Ar­jen kat­kai­se­mi­nen yh­tei­sen il­lan mer­keis­sä puo­li­son kans­sa, ys­tä­vän an­ta­ma ver­tais­tu­ki ja oman ajan et­si­mi­nen voi­vat aut­taa nä­ke­mään ai­nut­laa­tui­sen siu­nauk­sen, jota äi­tiys tuo. Le­von ja miel­tä vir­kis­tä­vän te­ke­mi­sen jäl­keen kuor­mit­ta­val­ta tun­tu­nut to­hi­na voi tun­tua taas kii­tol­li­suu­den ai­heel­ta: ”On kaik­ki hy­vyyt­tä­si, kä­des­sä las­ten käsi kii­täm­me si­nua” (SL 138).