Kii­tos, kun sain toi­mia blo­gis­ti­na. Muu­ta­mia teks­te­jä olen täs­sä kah­den vuo­den ai­ka­na saa­nut jul­kai­suun, mut­ta eh­dot­to­mas­ti vä­hem­män kuin al­ku­jaan lu­pai­lin. Kir­joi­tin vii­me syys- ja huh­ti­kuun vä­li­se­nä ai­ka­na sekä kan­di- et­tä gradu-tut­kiel­ma­ni ja tein opin­to­ja pääl­le. Sor­men­päis­tä ei ole tul­lut oi­kein yh­tään mi­tään sen jäl­keen, kun sain tut­kiel­mat val­miik­si. Aja­tuk­sia on kyl­lä pal­jon, mut­ta nii­den muo­dos­ta­mi­nen teks­tin muo­toon ei ota on­nis­tu­ak­seen. Ei­kö­hän se suju taas, kun an­taa ajan vä­hän ku­lua.

Olen kir­joit­ta­nut ni­mi­mer­kil­lä, mikä on työ­ni luon­teen vuok­si ol­lut tär­ke­ää. Su­ku­lai­sil­ta ja ys­tä­vil­tä on tul­lut kui­ten­kin kan­nus­ta­vaa pa­lau­tet­ta kir­joit­ta­mi­seen liit­ty­en. Se on läm­mit­tä­nyt miel­tä.

Kun lu­pau­duin blo­gis­tik­si, jän­nit­ti, et­tä voin­ko ja osaan­ko. Hyvä op­pi täs­sä on­kin ol­lut se, et­tei tar­vit­se ol­la­kaan mi­ten­kään täy­del­li­nen ja val­mis kir­joit­ta­ja. Toi­mit­ta­jat ovat tar­vit­ta­es­sa aut­ta­neet sa­no­jen, lau­sei­den ja ot­si­koi­den muo­toi­lus­sa. Koen, et­tä mi­nul­le on teh­nyt hy­vää heit­täy­tyä ja us­kal­taa. Olen kii­tol­li­nen ko­ke­muk­ses­ta. Jos­kus blo­gi­teks­tit ovat syn­nyt­tä­neet mu­ka­via kes­kus­te­lu­ja lä­heis­ten kans­sa.

Eh­kä tämä opet­ti taas hie­man sitä, et­tä nii­tä lah­jo­ja joi­ta meil­lä on, voi käyt­tää ai­van roh­ke­as­ti, ja pa­hin­ta mitä sii­tä voi seu­ra­ta, on het­ken no­los­tu­mi­nen. Ei mei­dän tar­vit­se ol­la niin hy­viä, kuin joku toi­nen voi­si ol­la, jot­ta voim­me käyt­tää vah­vuuk­si­am­me tois­ten­kin ilok­si. Olen kir­joit­ta­mi­sen seu­rauk­se­na saa­nut ys­tä­vil­tä ja tut­ta­vil­ta vies­teil­lä hei­dän kir­joit­ta­mi­aan teks­te­jä ja ru­no­ja, jois­sa he ku­vaa­vat it­sel­leen mer­ki­tyk­sel­li­siä asi­oi­ta. En tie­dä, olen­ko on­nis­tu­nut kir­joit­ta­maan yh­tä­kään eri­tyi­sen lois­to­kas­ta blo­gia, mut­ta olen on­nis­tu­nut ma­dal­ta­maan mui­den­kin ri­maa il­mais­ta it­se­ään ja kä­si­tel­lä vai­kei­ta tun­tei­ta kir­joit­ta­mi­sen avul­la. On­han sil­lä nyt mer­ki­tys­tä jo it­ses­sään.

Ha­lu­an roh­kais­ta jo­kais­ta käyt­tä­mään nii­tä lah­jo­ja, joi­ta Tai­vaan Isä on an­ta­nut. Ei nii­den lah­jo­jen tar­vit­se ol­la yh­tä vir­heet­tö­miä ja hi­ot­tu­ja kuin naa­pu­ril­la, jot­ta yrit­tä­mi­nen kan­nat­tai­si. Meil­lä kai­kil­la on var­mas­ti joi­tain lah­jo­ja, joil­la voim­me ilah­dut­taa toi­si­am­me.

Kii­tos täs­tä ko­ke­muk­ses­ta ja iloa kir­joit­ta­mi­seen seu­raa­vil­le blo­gis­teil­le! Siu­nat­tua jou­lun odo­tus­ta lu­ki­joil­le!