Kohtaamisia
Jouduin yllättäen nopealla aikataululla toimenpiteeseen sairaalaan. Hiihtolenkille tullut tieto seuraavan päivän leikkauksesta jännitti. Olin kuitenkin iloinen siitä, että leikkaus hoituisi pian, kun se kerran oli edessä joka tapauksessa.
Olen joutunut asioimaan lasteni kanssa erittäin hankalissa asioissa terveydenhuollossa. Matkalle on mahtunut paljon kipua ja kyyneleitä vaikeiden sairauksien ja sairaan lapsen kuolemankin kautta. Nämä muistot toivat omat värinsä jännitykseen ja toimenpidepäivään.
Leikkausosastolle mennessäni minut otettiin lämpimästi vastaan. Hoitaja katsoi minua silmiin, ymmärsi kurkussa olevan palan ja mielihaluni paeta paikalta. ”Kaikenlaiset tunteet ovat normaaleja ja sallittuja. Anna niiden tulla. Älä pelkää.” Niin se hoitaja minua rauhoitteli ystävällisellä äänellä. Myös leikkaava lääkäri katsoi suoraan silmiin ja selitti kaiken selkeästi ja ymmärrettävästi. Silti leikkaussalissa jännitti aivan kauheasti. Lääkäri taputti olkapäälle ja totesi, että sinun pitäisi hakeutua hoitoon, jos et yhtään siinä jännittäisi.
Heräämössä sama meno jatkui. Minua katsottiin silmiin, kuunneltiin, tuettiin ja rohkaistiin. Minulla oli hyvä ja kiitollinen mieli siitä kohtelusta, kaiken sen keskellä.
Semmoinen on kohtaamisen voima. Sillä, miten me toistemme äärelle pysähdymme, on merkitystä joka kerta. Voimme tehdä valintoja jokaisessa kohtaamisessa. Silmiin katsominen, aito kunnioittaminen ja toisen kuuleminen vaikuttavat kohtaamisissa vahvasti.
Meillä kaikilla on paljon valtaa päättää siitä, miten itse toimimme. Vaikeatkin asiat ovat keveämpiä, kun niitä käsitellään kunnioittavassa ilmapiirissä. Ja niinhän meitä opetetaan, että kohtele lähimmäistä niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys