JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Arkea, juhlaa ja pyhää

15.7.2022 6.00

Juttua muokattu:

12.7. 14:05
2022071214052520220715060000

Tar­ja Kor­ri

Elä­mäm­me päi­vis­tä suu­rin osa on ar­ki­päi­viä. Ar­jen vas­ta­koh­tia ovat juh­la ja pyhä.

Ih­mi­sen en­sim­mäi­nen juh­la on yleen­sä oma kas­te­juh­la. Useis­sa ko­deis­sa vie­te­tään las­ten syn­ty­mä­päi­viä ja kut­su­taan kum­me­ja ky­lään rip­pi­kou­lui­kään saak­ka. Rip­pi­juh­la, val­mis­tu­jai­set ja lak­ki­ai­set ovat mo­nen nuo­ren elä­mäs­sä ko­ho­koh­tia. Ko­to­na val­mis­tau­du­taan juh­liin sii­vo­a­mal­la ja lei­po­mal­la. Juh­liin kut­su­taan lä­hei­siä ja ys­tä­viä iloit­se­maan saa­vu­tuk­sis­ta. Kih­la­jais­ten ja häi­den yh­tey­des­sä tu­tus­tu­taan uu­siin ih­mi­siin ja su­kui­hin, jot­ka tu­le­vat jos­kus kau­kaa­kin.

Hau­ta­jai­set­kin on juh­la­ti­lai­suus, vaik­ka siel­lä on­kin läs­nä suru ja ikä­vä. On tär­ke­ää, et­tä mu­ka­na on saat­ta­jia tu­ke­mas­sa ja muis­te­le­mas­sa edes­men­nyt­tä lä­heis­tä. Us­ko­vai­sen hau­ta­jai­sis­sa on su­run ja kai­pauk­sen kes­kel­lä myös toi­vo ja kii­tol­li­suus. Jos­kus ih­mi­nen on voi­nut jo toi­voa kuo­le­maa sai­rau­den ja kär­si­myk­sen kes­kel­lä, ja sil­loin voi­daan iloi­ta sii­tä, et­tä näin on saa­nut ta­pah­tua.

Per­he­juh­liin kut­sut­ta­va vä­ki­mää­rä on vii­me ai­koi­na pie­nen­ty­nyt. Häät ovat jos­kus ol­leet koko ky­län yh­tei­nen juh­la, jota on juh­lit­tu jopa use­am­pi päi­vä. Vie­lä omis­sa häis­säm­me­kin vie­rai­ta oli sa­to­ja. Ko­ro­nan ta­kia ol­leet ra­joi­tuk­set näyt­ti­vät eh­kä suun­taa uu­del­le ta­val­le. Mie­ti­tään tar­kem­min ket­kä ih­mi­set ovat elä­mäs­sä niin tär­kei­tä, et­tä hei­dät ha­lu­taan omiin juh­liin. Tut­tu sa­non­ta: "Vie­raat te­ke­vät juh­lan" pi­tää paik­kaan­sa. On ilo, kun vie­raat ot­ta­vat kut­sun vas­taan ja tu­le­vat pai­kal­le.

Jos­kus pie­ni­kin asia saat­taa tun­tua juh­lal­ta ar­jen kes­kel­lä. Eri­tyi­ses­ti on jää­nyt mie­leen vau­van syn­ty­män yh­tey­des­sä, kun ys­tä­vät tu­li­vat yl­lät­tä­mään val­mii­den ruo­kien ja lei­von­nais­ten kans­sa. He tie­si­vät, mikä oli juu­ri sil­lä het­kel­lä tär­ke­ää ja tar­peel­lis­ta. Tuo­mis­ten li­säk­si ys­tä­vien seu­ra oli to­del­la vir­kis­tä­vää. Se, mil­tä koti tai muut puit­teet näyt­ti­vät, ei ol­lut tär­ke­ää.

Täl­lai­sia het­kiä on ol­lut mui­ta­kin. Jos ei ole ol­lut iso­ja ai­hei­ta ys­tä­vien ta­paa­mi­seen, on kek­sit­ty pie­nem­piä. Ko­ro­na-ai­ka­na val­mis­tu­jais­kah­vit ter­mos­pul­los­ta mat­to­lai­tu­ril­la, so­vi­tut kä­ve­ly­len­kit ja kä­si­työ- tai sau­nail­lat ovat kat­kais­seet ar­jen so­pi­vas­ti. Isot­kin mur­heet ovat yleen­sä ku­tis­tu­neet, kun nii­hin on saa­nut mui­ta­kin nä­kö­kul­mia, ja ilo­nai­heis­ta on yh­des­sä iloit­tu. Yk­si suu­rim­pia juh­la­het­kiä on ol­lut, kun on saa­nut siu­na­ta ih­mi­sel­le epä­us­kon an­teek­si.

Ta­val­lis­ta ko­ti­ar­kea voi al­kaa ar­vos­taa enem­män, jos on ol­lut vas­toin­käy­mi­siä tai sai­raa­la­reis­su­ja ja ko­ti­a­si­oi­den jär­jes­tä­mi­nen on ol­lut haas­ta­vaa pi­dem­män ai­kaa. Kau­pas­sa käy­mi­nen ja tis­ki­ko­neen täyt­tä­mi­nen voi tun­tua juh­lal­ta, jos ei ole­kaan it­ses­tään sel­vää, et­tä nii­tä pys­tyy te­ke­mään.

Py­hän ar­vos­tus ar­jen vas­ta­koh­ta­na on las­ke­nut. Omas­ta lap­suu­des­ta­ni muis­tan, kuin­ka pyhä oli ylei­ses­ti le­po­päi­vä. Har­vat ih­mi­set te­ki­vät sil­loin muu­ta kuin pa­kol­li­set elä­mi­seen liit­ty­vät työt. Jo lau­an­tai-il­ta­na sau­nan jäl­keen saim­me lait­taa py­hä­vaat­teet pääl­le ei­kä sil­loin enää teh­ty töi­tä kuin poik­keus­ta­pauk­ses­sa. Py­hä­aa­mu­na ra­di­os­ta kuun­nel­tiin ju­ma­lan­pal­ve­lus ja käy­tiin py­hä­kou­lus­sa. Maa­ti­lal­la pyhä oli fyy­si­sen le­von kan­nal­ta tar­peel­li­nen, mut­ta myös ky­läi­ly ja seu­rois­sa käyn­ti kuu­lui­vat py­hä­päi­vään.

Py­hä­päi­vän vie­tos­sa jou­tuu te­ke­mään ar­vo­va­lin­to­ja. On niin pal­jon vaih­to­eh­to­ja, mi­hin päi­vän­sä voi­si ku­lut­taa. Kun pik­ku­lap­si­ai­ka oli vilk­kaim­mil­laan, seu­roi­hin läh­te­mi­nen ei ol­lut ai­na help­poa. Mo­nia py­hiä jäi vä­liin, ei­kä sil­loin ol­lut vie­lä net­ti­seu­ro­ja. Läh­te­mi­nen kan­nat­ti kui­ten­kin ai­na, vaik­ka pu­hees­ta ei oli­si­kaan juu­ri kuul­lut mi­tään. Omien las­ten ää­net ja liik­ku­mi­nen häi­rit­si­vät, tois­ten ei niin­kään. Kun las­ten meno on jos­kus seu­ra­pu­heen ai­ka­na ol­lut vilk­kaam­paa, on pu­hu­ja voi­nut muis­tut­taa van­hem­pia sii­tä, mi­ten tär­ke­ää on tuo­da lap­sia seu­roi­hin. Ne sa­nat ovat sil­loin tun­tu­neet Tai­vaan Isän ter­vei­sil­tä.

Kol­mas käs­ky ke­hot­taa py­hit­tä­mään le­po­päi­vän. On­ko sii­hen pa­rem­paa kei­noa, kuin rau­hoit­tua Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le?

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys