JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Daavidin surut

11.6.2023 6.00

Juttua muokattu:

7.6. 11:42
2023060711423220230611060000

Ma­ti­as Lah­ti

Ku­nin­gas Daa­vid koki elä­mäs­sään pal­jon, ja hä­nen elä­män­ta­ri­nan­sa on Raa­ma­tun vä­rik­käim­piä. Me­nes­tyk­sen li­säk­si hän­tä koh­ta­si­vat myös sy­vim­mät su­rut: rak­kaim­pien kuo­le­mat.

Daa­vi­din suu­ris­ta su­ruis­ta en­sim­mäis­tä edel­si ku­nin­gas Sau­lin vai­no hän­tä koh­taan. Sau­lin poi­ka Jo­na­tan ja Daa­vid oli­vat van­no­neet us­kol­li­suut­ta toi­sil­leen, ja Jo­na­tan oli pe­las­ta­nut Daa­vi­din hen­gen ker­to­mal­la hä­nel­le isän­sä mur­ha-ai­keis­ta. Saul ja Jo­na­tan kuo­li­vat sa­mas­sa tais­te­lus­sa, ja vies­tin saa­vu­tet­tua Daa­vi­din hä­nen su­run­sa pur­kau­tui va­li­tus­lau­lu­na: ”Si­nun ja­loim­mat mie­he­si, Is­ra­el, ovat sur­mat­tui­na kuk­ku­loil­la­si. Voi, san­ka­rit ovat kaa­tu­neet!” (2. Sam. 1:19.) Juh­la­vaan va­li­tus­lau­luun si­säl­tyy Daa­vi­din herk­kä tun­nus­tus: ”Ras­kas on su­ru­ni si­nun täh­te­si, vel­je­ni Jo­na­tan. Sinä olit mi­nul­le ra­kas. Mi­nul­le oli si­nun ys­tä­vyy­te­si nai­sen rak­kaut­ta iha­nam­pi.” (2. Sam. 1:26.) Jo­na­ta­nin kuo­le­ma rii­pai­si sy­väl­tä, mut­ta se oli kes­tet­tä­vis­sä. Jo­na­ta­nis­ta jäi Daa­vi­dil­le kau­nis muis­to.

Seu­raa­va Daa­vi­din suu­ri suru oli syyl­li­syy­den sä­vyt­tä­mä. Daa­vid oli osoit­ta­nut elä­mäs­sään usein oi­ke­a­mie­li­syyt­tä, mut­ta su­ku­puo­li­nen himo ja sen seu­rauk­set sai­vat hä­nen mo­raa­li­sen kom­pas­sin­sa se­ko­a­maan. Bat­se­ban kans­sa teh­dyn avi­o­ri­kok­sen jäl­keen Daa­vid yrit­ti peit­tää huo­ruu­den ja saa­da Bat­se­ban puo­li­son Uri­an näyt­tä­mään al­kun­sa saa­neen lap­sen isäl­tä. Yri­tyk­sen epä­on­nis­tut­tua Daa­vid ta­pat­ti Uri­an ja ot­ti Bat­se­ban vai­mok­seen. Ju­ma­la ei täs­tä mie­lis­ty­nyt: ”Her­ran sil­mis­sä Daa­vi­din teko oli paha” (2. Sam. 11:27).

Daa­vid sai an­teek­si, mut­ta Ju­ma­la an­toi ran­gais­tuk­sek­si lap­sen sai­ras­tua ja kuol­la. Daa­vi­din kuul­tua Ju­ma­lan pää­tök­ses­tä hän tuli su­rus­ta sai­raak­si: ”Daa­vid kään­tyi po­jan vuok­si Ju­ma­lan puo­leen, paas­to­si ja viet­ti yön­sä maa­ten pal­jaal­la lat­ti­al­la” (2. Sam. 12:16).

Lap­sen kuol­tua ta­pah­tui jo­ta­kin odot­ta­ma­ton­ta. Ka­tu­muk­ses­sa pieh­ta­roi­nut Daa­vid ”nou­si maas­ta, pe­sey­tyi, voi­te­li it­sen­sä ja vaih­toi vaat­teen­sa. Sit­ten hän meni py­häk­köön ja ku­mar­tui maa­han ru­koi­le­maan. Ko­tiin pa­lat­tu­aan hän pyy­si syö­tä­vää, ja hä­nel­le tuo­tiin ruo­kaa ja hän söi.” (2. Sam. 12:20.) Daa­vi­din käy­tös­tä kum­mas­tel­leet pal­ve­li­jat sai­vat hä­nel­tä kau­niin ja sy­väl­li­sen vas­tauk­sen: ”Mik­si nyt enää paas­to­ai­sin, kun hän on kuol­lut? Voin­ko saa­da hä­net ta­kai­sin elä­mään? Minä me­nen ai­ka­naan hä­nen luok­seen, mut­ta hän ei voi pa­la­ta mi­nun luok­se­ni.” (2. Sam. 12:23.) Us­ko ava­si nä­kö­a­lan nä­ky­mät­tö­mään, ja su­run rin­nal­le as­tui toi­vo jäl­leen­nä­ke­mi­ses­tä.

Daa­vi­din poi­ka Ab­sa­lom oli mur­heen lap­si. Hän sur­ma­si oman ve­li­puo­len­sa, Daa­vi­din esi­kois­po­jan Am­no­nin, kään­tyi isään­sä vas­taan ja kruu­na­si it­sen­sä ku­nin­kaak­si. Ab­sa­lo­min kuo­le­ma tais­te­lus­sa Daa­vi­din jouk­ko­ja vas­taan oli kat­ke­ran elä­män­po­lun kat­ke­ra pää­tös, jos­sa ei ol­lut sen enem­pää Jo­na­ta­nin kuo­le­man yle­vyyt­tä kuin sy­li­lap­sen kuo­le­maan liit­ty­nyt­tä toi­voa. Daa­vi­dil­la, 73 psal­min te­ki­jäl­lä, ei ol­lut sa­no­ja. Oli vain syvä tus­ka, joka pur­kau­tui jär­kyt­tä­vään huu­toon: "Poi­ka­ni Ab­sa­lom, Ab­sa­lom, poi­ka­ni, poi­ka­ni!" (2. Sam. 19:5).

Kär­si­myk­sen on­gel­ma on te­o­lo­gi­sis­ta ky­sy­myk­sis­tä suu­rim­pia. Yhä uu­det su­ku­pol­vet ovat vuo­rol­laan pyr­ki­neet rat­kai­se­maan rat­kai­se­ma­ton­ta: jos Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as ja hyvä, mik­si hän sal­lii pa­han? Hy­viä nä­kö­kul­mia on vuo­si­sa­to­jen var­rel­la esi­tet­ty, mut­ta on­gel­ma ei ole rat­ken­nut – ei­kä rat­kea. Ju­ma­lan sa­lai­suuk­sia voi tar­kas­tel­la vain us­kon sil­min, ja sil­loin­kin sa­lat­tu Ju­ma­la kät­key­tyy ma­jes­teet­tiin­sa.

On het­kiä, jol­loin tun­tuu kuin mu­ser­tui­sim­me mik­si-ky­sy­myk­sen pai­non al­le. Sy­vim­mäs­sä al­hos­sa te­o­reet­ti­set mie­tel­mät ja ih­mis­vii­sau­det ovat ar­vot­to­mia. Kun sa­no­ja ei ole, jäl­jel­le jää­vät läs­nä­o­lo, sa­na­ton kuor­man ja­ka­mi­nen ja ru­kous. Kai­kel­la on ai­kan­sa. Jos­kus on ai­ka vain it­keä it­ke­vien kans­sa.

MatiasLahti
Olen vuonna 1985 syntynyt perheenisä, lääkäri ja muusikko. Asun perheineni Jyväskylässä, entisen Korpilahden kunnan alueella Saukkolan vanhalla kansakoululla. Harrastan lukemista, kuntoliikuntaa ja luonnossa liikkumista. Olen kiinnostunut jokseenkin kaikesta; varsinkin ihmisen mieli on loputtoman ihmettelyni aihe. Palautetta ja aihe-ehdotuksia voi lähettää minulle osoitteeseen iisakki.haapsaari@gmail.com.
18.4.2024

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4

Viikon kysymys