JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ensimmäiset Suviseurat yksin

Nykyiset blogit
6.8.2022 7.30

Juttua muokattu:

5.8. 23:37
2022080523370320220806073000

Ni­mi­merk­ki Yk­sin jää­nyt

Lo­pen Su­vi­seu­rat lä­hes­tyi­vät. Asun­to­vau­nu oli lo­ju­nut pi­hal­la pari vuot­ta. Mie­tin, vie­lä­kö­hän se py­syi­si ka­sas­sa, jos läh­ti­si hi­naa­maan. Vau­nun kat­sas­tus meni läpi, mut­ta mie­tin, läh­den­kö sit­ten­kään seu­ra­mat­kal­le. Jos­pa kä­vi­sin vain te­ke­mäs­sä työ­vuo­rot, ja oli­sin muu­ten ko­to­na.

Tyt­tö­ni ha­lu­si kui­ten­kin men­nä pai­kan pääl­le jo kes­ki­viik­ko­na, jo­ten hi­na­sin vau­nun seu­ra­ken­täl­le, ja on­nis­tuin saa­maan sen yh­te­nä kap­pa­lee­na pe­ril­le. Pa­la­sin sen jäl­keen ko­tiin, kos­ka mi­nul­la oli vie­lä töi­tä en­nen lo­maa. Läh­din kui­ten­kin per­jan­tai­na töi­den jäl­keen Su­vi­seu­roi­hin, ja kuun­te­lin mat­kal­la Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta.

Seu­ra­ken­täl­le pääs­ty­ä­ni läh­din kat­so­maan, mis­sä oli työ­pis­te, jon­ne me­ni­sin seu­raa­va­na aa­mu­na töi­hin. Vas­taan tuli mel­kein heti tut­tu les­ki muu­ta­man ka­ve­rin­sa kans­sa, ja ter­veh­dim­me nyök­kää­mäl­lä. Miel­tä­ni läm­mit­ti, kun hän jak­soi hy­myil­lä, vaik­ka hä­nel­lä­kin tai­si ol­la en­sim­mäi­set Su­vi­seu­rat yk­sin. It­se en muis­ta, jak­soin­ko hy­myil­lä ta­kai­sin, kun oli muut asi­at mie­les­sä.

Ves­san vie­res­sä vas­taan tuli lap­suu­de­nys­tä­vä, joka tie­si koh­ta­los­ta­ni: avi­o­liit­to­ni oli kat­ken­nut kol­me vuot­ta sit­ten. Ker­roin, mi­ten pe­lot­ti tul­la seu­roi­hin.

Mu­hok­sen Su­vi­seu­ro­jen yh­den päi­vän muis­tot pyö­ri­vät mie­les­sä­ni. Kä­vin seu­ra­ken­täl­lä päi­vän mit­taan kuu­si ker­taa, en­kä näh­nyt ke­tään tut­tua, joi­den kans­sa oli­sin voi­nut vaih­taa kuu­lu­mi­sia. Kun pa­la­sin kuu­den­nen ker­ran vau­nul­le, it­kin lä­hes koko mat­kan. Is­tah­din miet­ti­mään, mitä mi­nun pi­täi­si teh­dä.

Sil­loin vau­nul­le­ni tuli tut­tu pa­ris­kun­ta ta­paa­maan mi­nua. Tun­tui, et­tä Tai­vaan Isä lä­het­ti hei­dät luok­se­ni. Sain ker­toa omat mur­hee­ni heil­le, ja se hel­pot­ti ah­dis­tus­ta­ni. Läh­dim­me sit­ten yh­des­sä gril­lil­le ja muu­ten­kin seu­ra­ken­täl­le kä­ve­le­mään.

It­sel­lä­ni on lap­sia ja lap­sen­lap­sia, ja tie­dän, et­tä he ra­kas­ta­vat mi­nua. Avi­oe­ros­ta toi­pu­es­saan tar­vit­see kui­ten­kin tun­net­ta, et­tä joku to­del­la vä­lit­tää mi­nus­ta­kin ja jak­saa kuun­nel­la mur­hei­ta­ni.

Lo­pel­la lap­suu­de­nys­tä­vä jak­soi kuun­nel­la mi­nua, mikä läm­mit­ti miel­tä­ni. Hän roh­kai­si mi­nua me­ne­mään isoon­telt­taan. Jat­ka­es­sa­ni et­si­mään työ­pis­tet­tä ys­tä­viä tuli vas­taan usei­ta, ja sain ju­tel­la hei­dän kans­saan ar­ki­sis­ta asi­ois­ta. En ke­ren­nyt isoon­telt­taan sinä il­ta­na. Mie­tin, mi­ten se oli mah­dol­lis­ta, ja ai­em­mat ikä­vät muis­tot jäi­vät un­ho­laan.

Ih­mi­siä koh­da­tes­sa­ni mo­net ky­syi­vät ”mi­ten me­nee” tai ”mi­ten jak­sat”. Tä­mä­hän on ihan ylei­nen ky­sy­mys, mut­ta ran­kan avi­oe­ron koh­dan­nee­na en­sim­mäi­se­nä tu­lee mie­leen, tar­koit­ta­vat­ko he avi­oe­ros­ta toi­pu­mis­ta­ni vai muu­ten ar­ki­sia asi­oi­ta. Nyt kol­men vuo­den ku­lut­tua eros­ta vas­taan ar­ki­sil­la asi­oil­la, kos­ka it­se ha­lu­ai­sin unoh­taa, vaik­ka asia käy kyl­lä mie­les­sä lä­hes päi­vit­täin. Tä­män­kin ky­sy­myk­sen tu­lok­se­na saan tun­tea, et­tä mi­nus­ta vä­li­te­tään, ol­koon ky­sy­jäl­lä kum­pi tar­koi­tus ta­han­sa.

Ko­ti­sii­o­nis­sa olen saa­nut pal­jon huo­len­pi­toa, ja ys­tä­vät tu­le­vat seu­rois­sa mo­nes­ti jut­te­le­maan. Jos­kus kui­ten­kin, jos olen men­nyt vä­hän myö­häs­sä seu­roi­hin, en saa kat­se­kon­tak­tia ke­hen­kään, et­tä voi­sin ter­veh­tiä. Tai ei löy­dy­kään yh­tään kes­kus­te­lu­kump­pa­nia seu­ro­jen jäl­keen. Sil­loin tu­lee mie­leen, kuu­lun­ko tä­hän jouk­koon. Isom­mis­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä tämä on var­maan ylei­sem­pää.

Avi­oe­ron koh­dan­nee­na olen saa­nut tu­kea kun­nan kaut­ta sekä us­ko­vai­sil­ta koh­ta­lo­to­ve­reil­ta. Heil­lä on ol­lut ihan sa­man­lai­set tun­te­muk­set kuin mi­nul­la.

Tun­ne­puo­li on vah­vas­ti mu­ka­na toi­pu­misp­ro­ses­sis­sa. Jaan it­se mo­nen ko­ke­muk­sen sii­tä, et­tei jak­sai­si täl­lais­ta ko­et­te­le­mus­ta, jos ei oli­si us­ko­mas­sa ja sai­si tu­kea us­ko­nys­tä­vil­tä.

Täl­lä­kin ko­et­te­le­muk­sel­la on jo­kin tar­koi­tus. Roh­kai­sen yk­sin jää­nei­tä jut­te­le­maan am­mat­ti­aut­ta­jien sekä ys­tä­vien kans­sa, sil­lä se hel­pot­taa oloa ja an­taa voi­mia jak­saa eteen­päin.

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys