JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Erilainen opiskelija – tavallinen isä

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
28.10.2018 6.52

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181028065200

Hul­lu sen täy­tyy ol­la, lie­nee moni yli­o­pis­to­ys­tä­vä­ni aja­tel­lut, kun on kat­so­nut me­no­a­ni edel­li­set nel­jä vuot­ta. Hul­lul­ta se eh­kä näyt­tää, jos seu­raa omas­ta opis­ke­li­ja­käm­päs­tään kä­sin 25-vuo­ti­as­ta, jol­la on nel­jä las­ta, pie­neh­kö vuok­ra-asun­to, oma au­to ja kasa opin­to­lai­naa. Nuor­ta isää, jol­la ei ole tie­toa tu­le­vai­suu­des­ta, mut­ta epä­var­muut­ta si­tä­kin enem­män. Eh­kä en ole ihan ta­val­li­nen opis­ke­li­ja?

Mi­nul­ta on jos­kus ky­syt­ty, et­tä ei­kö si­nua kos­kaan pe­lo­ta. No, ei pe­lo­ta. Re­hel­li­syy­den ni­mis­sä on kyl­lä­kin myön­net­tä­vä, et­tä jos­kus hir­vit­tää. Mi­nua ei kui­ten­kaan pe­lo­ta se, mitä luu­len ky­sy­jän tar­koit­ta­neen. En ole huo­lis­sa­ni sii­tä, et­tem­me­kö sel­vi­äi­si ra­hal­li­ses­ti. Ai­na sitä on jo­ten­kin sin­ni­tel­ty. Ra­han­puut­teen vas­ta­pai­nok­si opis­ke­li­ja­e­lä­mä on pal­jon työ­e­lä­mää jous­ta­vam­paa, ja se jos mikä on tär­ke­ää pien­ten las­ten kans­sa. Luo­tan myös ai­van nai­i­vis­ti sii­hen, et­tä minä kyl­lä saan töi­tä, kun­han val­mis­tun.

Mut­ta muut asi­at hir­vit­tä­vät toi­si­naan. Oma jak­sa­mi­nen on jos­kus ko­e­tuk­sel­la. Pien­ten las­ten kes­kel­lä oma ai­ka on kor­til­la. Tä­män tie­tää jo­kai­nen van­hem­pi. Lap­set an­ta­vat pal­jon, mut­ta myös vaa­ti­vat pal­jon. Ajoit­tain tun­tuu sil­tä, et­tä kol­mi­om­me sei­nät työn­ty­vät lä­hem­mäk­si ja kat­to me­net­tää kor­keut­taan. Ar­jen ää­net tun­keu­tu­vat sy­väl­le pää­hän ja tun­tu­vat ai­van kuin fyy­si­se­nä ko­ke­muk­se­na. Vä­sy­nyt mie­li vai­puu synk­kyy­teen. On kur­jaa, kun huo­maa muut­tu­van­sa tius­ki­vak­si mör­ri­möy­kyk­si, joka ei saa sa­not­tua lap­sil­leen kuin iso­ja kir­jai­mia.

Ai­ka usein lap­si­per­hei­den ar­jes­ta kes­kus­tel­laan pin­ta­puo­li­ses­ti. Eh­kä tämä joh­tuu osit­tain meis­tä van­hem­mis­ta. Ei ole ihan help­poa kat­soa pei­liin ja to­de­ta, et­tä elä­mä to­ti­ses­ti vaa­tii ve­ron­sa. Myön­tää, et­tä kyl­lä mi­nu­a­kin jos­kus vä­syt­tää ja suo­ras­taan uu­vut­taa. Täs­sä on eh­kä ta­pah­tu­nut muu­tos­ta vii­me ai­koi­na. Avun pyy­tä­mi­sen kyn­nys on ma­dal­tu­nut, ja hyvä niin. Me em­me on­nek­sem­me enää kuu­lu sii­hen su­ku­pol­veen, joka pai­noi it­ke­mät­tä läpi vaik­ka mis­tä – tun­tui mil­tä tun­tui – kos­ka oli pak­ko. On mie­les­tä­ni hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan merk­ki, et­tä enää ei ole pak­ko jak­saa mitä vain. Saa ko­kea vä­sy­mys­tä ja pyy­tää apua.

On­nek­si sa­teen jäl­keen pais­taa ai­na au­rin­ko. Jos het­ken syn­kis­te­lyn jäl­keen elä­mä mait­taa taas, tie­tää, et­tä asi­at ovat kui­ten­kin hy­vin. Ei­hän ku­kaan ole sa­no­nut­kaan, et­tä elä­mä oli­si ai­nais­ta ruu­suil­la tans­si­mis­ta. En us­ko, et­tä se on sitä sil­le opis­ke­lu­ys­tä­väl­le­ni­kään, joka jär­kyt­tyy puo­les­ta­ni lap­si­lu­ku­mää­räs­täm­me.

Eh­kä sit­ten olen hie­man hul­lu, mut­ta kui­ten­kin on­nel­li­nen hul­lu. Tänä päi­vä­nä ei ole ihan ta­val­lis­ta ol­la täl­lä ta­val­la eri­lai­nen. Eri­lai­suus on kyl­lä muo­dis­sa, mut­ta nuo­ri suur­per­he ei ole sitä kaik­kein ta­val­li­sin­ta eri­lai­suut­ta. Sil­ti­kään en koe it­se­ä­ni häi­rit­se­väl­lä ta­val­la eri­lai­sek­si. On­nek­si on mui­ta­kin, joil­la sen­tään on lap­sia. On­nek­si on ys­tä­viä ja tut­ta­via, jot­ka myös­kin pyö­rit­tä­vät vil­kas­ta lap­si­per­he­ar­kea. Eri­lais­ten jou­kon kes­kel­lä eri­lai­suus muut­tuu­kin yh­tei­sek­si, kan­ta­vak­si voi­mak­si – eri­lai­suu­des­ta tu­lee sa­man­lai­suut­ta.

Sau­li Ter­va­nie­mi

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys