Nyt kun ikää on kart­tu­nut ja liik­ku­mi­nen hi­das­tu­nut, is­tun Su­vi­seu­rois­sa useim­mi­ten ret­ki­tuo­lil­la ken­täl­lä. Sii­nä sa­mas­sa kuun­te­len seu­ro­ja sekä kat­se­len seu­ra­vä­en me­noa ja tu­loa. Jos­kus käy niin, et­tä saar­nan seu­raa­mi­nen jää taka-alal­le, kun jo­kin muu asia van­git­see mie­len­kiin­non.

Näis­sä Su­vi­seu­rois­sa näyt­ti jon­kin­lai­nen pal­lo­pe­li ole­van muo­tia. Il­ta-au­rin­gon va­los­sa tai­vaan­ran­taa vas­ten pom­pah­te­li usei­ta len­to­pal­lon nä­köi­siä pal­lo­ja. Is­tu­es­sa­ni ul­ko­na pen­kin pääs­sä tuo­lil­la­ni jäin seu­raa­maan, mi­ten tuo peli ete­nee.

Pe­lis­sä on muu­ta­ma pe­laa­ja rin­gis­sä ja yk­si kes­kel­lä. Aloit­ta­ja puk­kaa pal­lon vas­tak­kai­sel­le puo­lel­le, joka pom­paut­taa pal­lon edel­leen eteen­päin. Kol­mas pe­laa­ja ko­et­taa osua pal­lol­la kes­kel­lä is­tu­jaan ja el­lei osu jou­tuu kes­kel­le is­tu­maan. Näin is­tu­jat li­sään­tyy ja rin­ki pie­ne­nee.

Seu­raa­maa­ni rin­kiin liit­tyi li­sää lap­sia ky­sy­en: "Mi­ten tätä pe­la­taan?" Oli mu­ka­va näh­dä, mi­ten uu­sia lap­sia hy­väk­syt­tiin mu­kaan pe­liin.

Sel­kä­ni ta­kaa pen­kil­tä liit­tyi pe­liin pie­ni poi­ka. Vas­ta myö­hem­min ha­vait­sin, et­tä hän oli lie­väs­ti ke­hi­tys­vam­mai­nen ja liik­kui vie­lä äi­din mu­ka­na seu­rois­sa. Kool­taan hän oli mui­ta pie­nem­pi, vaik­ka iän puo­les­ta saat­toi so­pia jouk­koon.

Nyt ta­pah­tui se mis­tä mie­les­sä­ni mei­na­sin huo­maut­taa. Pe­li­ryh­mä siir­tyi etääm­mäl­le, jol­loin pie­ni poi­ka jäi pai­kal­lee­en sel­väs­ti louk­kaan­tu­nee­na. äi­ti haki hä­net penk­kiin loh­dut­ta­en: "No sait ol­la yh­den kier­rok­sen mu­ka­na."

Sii­nä oli sil­mie­ni edes­sä ope­tus­ti­lan­ne vie­lä mi­nul­le­kin, jol­ta lap­set ovat jo len­tä­neet pe­säs­tä. Pää­o­sin fik­su­ja ovat su­vi­seu­ra­lap­set, mut­ta eri­tyis­lap­sen koh­taa­mi­ses­sa oli­si op­pi­mis­ta meil­lä kai­kil­la.

Olen ha­vain­nut, et­tä Su­vi­seu­rois­sa val­lit­see las­ten ja nuor­ten kes­kuu­des­sa omat ryh­mäy­ty­mis­sään­nöt. Usein tämä edel­lyt­tää, et­tä tu­lee osa­ta liik­kua ken­täl­lä il­man van­hem­pia. Jään miet­ti­mään, mi­ten löy­tyi­si paik­ka ja ka­ve­ri kai­kil­le lap­sil­le.

Hei­mo Ver­ro­nen