Kari Karjula
Olen ollut 35 vuotta kestäneestä elämästäni karkkilakossa yli puolet. Pisin yhtäjaksoinen lakko kesti yli seitsemän vuotta. Sen päättymisestä kerron myöhemmin.
Miksi sitten olen syömättä karkkia? Siksi, että söisin sitä ihan älyttömän paljon, jos en rajoittaisi sitä totaalisella lakolla. Joillakin ihmisillä on sellainen ominaisuus, jota kutsutaan itsekuriksi. Joillakin sitä taas ei ole. Käsi pystyyn; minulla ei ole. Mutta pystyn olemaan ilman jotain asiaa, kun jätän sen täysin pois. Saattaa kuulostaa jonkun korviin hassulta, mutta näin se monilla ihmisillä monen asian suhteen menee.
Jo lapsena olimme usein karkkilakossa. Yleensä lakko kesti vuodenvaihteesta seuraavaan jouluun. Muistan ostaneeni ensimmäisen kännykkäni 13-vuotiaana jouluna 2001 juurikin vuoden kestäneestä karkkilakosta saamillani palkintorahoilla. Vanhemmillani oli tapana tukea karkkilakkojamme rahabonuksilla. Kännykkä oli Nokian 3310. Tietysti Nokian, eihän siihen aikaan edes juuri muita ollut. Tuollainen älytön kännykkä on aivan hyvä ensipuhelin lapselle. Samaa kaavaa olemme käyttäneet omien lastemme kohdalla, joista kolmas nyt jo kovasti hinkuu älypuhelinta, mutta saa odotella vielä tovin, että pääsee neljännelle luokalle.
Se seitsemän vuoden karkkilakko päättyi aikanaan vuonna 2010 esikoispoikamme syntymään. Vaimoni oli jo seurustelun alusta lähtien pyrkinyt saamaan minua taas karkinsyöjäkaveriksi itselleen, ettei tarvitsisi itse kokea syyllisyyttä herkutellessaan läsnä ollessani. Ei olisi kyllä tarvinnut kokea. Lupasin hänelle, että kunhan tulee tarpeeksi hyvä syy, lopetan kyllä lakon. Lapsen syntymää pidin tarpeeksi hyvänä syynä ja niinpä avasin etukäteen tapahtumaa varten hankkimani Remix-pussin synnytysosastolla heikosti nukutun yön jälkeen. Oli kirpeä sitruunakolmio. Myöhemmin vaimo kyllä katui ehdotustaan, kun karkinsyöntini karkasi käsistä. Oli taas uuden lakon aika.
Nykyisin syön karkkia joulunpyhät ja Suviseurojen ajan. Maistuu muuten aivan älyttömän hyvälle, kun jouluaattona aamupuuron jälkeen avaa ensimmäisen Julian tai Budapestin. Saati Suviseuroissa heti keskiviikkona kioskien auettua pääsee herkuttelemaan Hyvää makuumaasta -pussilla. Ja aivan yhtä mukavaa on muutaman päivän mättämisen jälkeen taas huojentuneena hoksata, että puoleen vuoteen ei taaskaan joudu kokemaan liiallisen karkinsyönnin tuomaa huonoa oloa vatsassa. Kannustankin kaikkia kohtuullisuuteen herkuttelun suhteen.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys