JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kenia, maa siellä kaukana päiväntasaajalla

Lähetystyössä
Nykyiset blogit
29.7.2019 6.46

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190729064600

Odo­tim­me mie­len­kiin­nol­la mat­kaa. Mi­hin olim­me­kaan me­nos­sa? Len­to oli pit­kä, vä­li­las­ku­neen mel­kein 16 tun­tia. Mei­tä oli reis­sus­sa vii­si nuor­ta, pu­hu­jat Suo­mes­ta ja Yh­dys­val­lois­ta Sa­ka­ri Yr­jä­nä sekä Mar­tin Pyl­väi­nen ja hä­nen vai­mon­sa Sand­ra. Mat­ka­sim­me kah­del­la pik­ku­bus­sil­la ky­läs­tä ky­lään kuu­den päi­vän ajan Si­ai­an seu­dul­la. Maa ja maa­no­sa oli meil­le nuo­ril­le tun­te­ma­ton ja reis­sus­ta tuli mie­leen­pai­nu­va.

Kun saa­vuim­me pi­haan, vas­tas­sa oli usei­ta hy­myi­le­viä, hie­man ujo­ja kas­vo­ja. Kä­des­tä ter­veh­dit­tiin kah­del­la kä­del­lä ja nai­set usein ha­lauk­sin: “Kui mar­na sai!” Us­ko­vai­sia asuu har­vas­sa maa­seu­dul­la. Tie muut­tui vä­hi­tel­len pie­nem­mäk­si ja pie­nem­mäk­si ja lo­pul­ta vain pie­ni pol­ku saat­toi joh­taa pi­ha­pii­riin.

Ta­lo­ja oli yleen­sä kol­me tai nel­jä. Ne oli­vat pu­ner­ta­vas­ta sa­ves­ta ja ka­tot pel­tiä. Eläi­met kul­jek­si­vat va­paa­na pi­hal­la ja ta­lois­sa. Ku­kot ja ka­nat pi­ti­vät omia pu­heen­vuo­ro­ja seu­ro­jen ai­ka­na. Yh­des­sä nur­kas­sa soh­van vie­res­sä oli kana hau­to­mas­sa. Seu­rat pi­det­tiin yleen­sä si­säl­lä suu­rim­mas­sa huo­nees­sa, joka oli täyn­nä soh­via, no­ja­tuo­le­ja sekä soh­va­pöy­tiä. Sei­nät ja huo­ne­ka­lut oli pei­tet­ty lii­noin ja pit­si­kan­kain. Per­heet oli­vat yh­tei­söl­li­siä ja mon­ta su­ku­pol­vea asui sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä. Mo­net oli­vat ot­ta­neet myös or­po­ja tai puo­li­or­po­ja kas­va­tet­ta­vik­seen.

Seu­ro­ja pi­det­tiin kah­des­sa pai­kas­sa yh­den päi­vän ai­ka­na. Pai­kal­la oli vaih­te­le­va mää­rä, n. 5-120 kuu­li­jaa mei­dän li­säk­si. Pu­hei­den jäl­keen oli het­ki ai­kaa myös kes­kus­te­luil­le. Muu­ta­mas­sa seu­ra­pai­kas­sa ih­mi­set jut­te­li­vat avoi­mes­ti us­ko­na­si­oi­ta.

Kui­ten­kin nai­sil­la meni suu­rin osa ajas­ta ruu­an­lait­toon tai he ei­vät tul­leet muu­ten vaan pu­het­ta kuun­te­le­maan si­säl­le. Vä­lil­lä kes­kus­te­lu jäi ni­mien esit­te­lyyn. Toi­vom­me kui­ten­kin, et­tä muu­ta­mien ih­mis­ten kans­sa sai­si pi­det­tyä yh­teyt­tä mat­kan jäl­keen­kin.

Py­hä­kou­lu­ja pi­det­tiin niis­sä pai­kois­sa, jois­sa oli pal­jon lap­sia. Py­hä­kou­lu­ja suun­ni­tel­tiin etu­kä­teen, mut­ta vas­ta pai­kan pääl­lä tie­si pi­det­tiin­kö sil­loin py­hä­kou­lua vai ei. Osa meis­tä aut­toi pu­hu­jia py­hä­kou­lun pi­dos­sa ja ai­hei­na meil­lä oli Jee­sus siu­naa lap­sia sekä Noo­an ark­ki. Tum­mat nap­pi­sil­mät jak­soi­vat kat­soa ja sil­mät kuun­nel­la tark­kaan ope­tus­ta. Lap­set muis­ti­vat hy­vin raa­ma­tun ta­ri­noi­ta ja osa­si­vat hy­vin vas­tail­la ky­sy­myk­siin. Lap­set käyt­täy­tyi­vät koh­te­li­aas­ti ai­kui­sia koh­taan ja iloit­si­vat. Hy­myt ja vil­ku­tuk­set saat­toi­vat vie­raat näil­lä main.

Koko sen ai­ka­na, kun olim­me maa­seu­dul­la em­me näh­neet mui­ta val­koi­hoi­sia. Täs­tä joh­tu­en var­sin­kin ka­duil­la liik­ku­en he­rä­tim­me pal­jon huo­mi­o­ta. Kaik­ki oli­si­vat ha­lun­neet myy­dä meil­le tuot­tei­taan. Ka­tu­ko­juis­ta saim­me os­tet­tua tuo­reim­mat he­del­mät ja muu­ta­mat pai­kal­li­set her­kut.

Pai­kal­li­set ha­lu­si­vat tar­jo­ta meil­le pa­ras­ta niin ruu­an kuin kul­je­tuk­sien suh­teen. Au­toil­la ajet­tiin etuo­vel­le as­ti, vaik­ka mei­tä suo­ma­lai­sia use­as­ti kau­his­tut­ti mil­lais­ta tie­tä pit­kin ete­nim­me. Ruo­ka­na tar­jot­tiin öl­jys­sä pais­tet­tu veh­nä­lät­tyä sha­pat­tia, uga­lia, rii­siä, kei­tet­tyä nau­taa, ka­laa tai ka­naa sekä kei­tet­tyä "sa­laat­tia".

Yk­si meis­tä pur­ki reis­su­ko­ke­muk­sen­sa näin: Ke­ni­an mat­ka he­rät­ti mi­nus­sa mo­nen­lai­sia tun­tei­ta ja aja­tuk­sia. Ih­mis­ten avoi­muus, ys­tä­väl­li­syys ja myön­tei­nen elä­mä­na­sen­ne toi it­sel­le­kin hy­vän mie­len. Mon­ta ker­taa nau­rat­ti, kun ka­duil­la näki, jos jon­kin­lai­sia me­no­pe­le­jä täy­teen las­tat­tui­na. Oli pu­hut­te­le­vaa, kun köy­hyy­des­tä ja niuk­kuu­des­ta­kin huo­li­mat­ta ih­mi­set vai­kut­ti­vat pää­a­si­as­sa on­nel­li­sil­ta. Tie­sin etu­kä­teen, et­tä tu­lem­me ole­maan hy­vin­kin al­keel­li­sis­sa ja eri­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa, mi­hin it­se olen tot­tu­nut. Sii­tä huo­li­mat­ta mat­kam­me en­sim­mäi­set päi­vät oli­vat mi­nul­le vai­kei­ta.

Osa lap­sis­ta oli li­kai­sia ja rik­ki­näi­sis­sä vaat­teis­sa. Asu­muk­set oli­vat pie­niä ja erit­täin al­keel­li­sia. Myös sai­raut­ta oli sekä lap­sis­sa et­tä ai­kui­sis­sa. Mi­nun oli vai­kea hy­väk­syä ja kä­sit­tää, sitä mik­si juu­ri minä saan elää hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa ja nämä lä­hei­set asu­vat täl­lai­sis­sa olois­sa. Pik­ku­hil­jaa kui­ten­kin ym­mär­sin, et­tä ei­vät nämä ih­mi­set vält­tä­mät­tä osaa edes kai­va­ta muun­lais­ta elä­mää. Olen kii­tol­li­nen, et­tä Tai­vaan Isä on an­ta­nut elä­vän us­kon le­vi­tä myös Ke­ni­aan. Sii­tä nä­mä­kin ih­mi­set voi­vat saa­da suu­rim­man on­nen ja tur­van elä­mään.

Mat­kam­me oli unoh­tu­ma­ton ko­ke­mus. Jo­ten jos si­nul­le tu­lee jos­kus eteen mah­dol­li­suus läh­teä lä­he­tys­mat­kal­le mu­kaan, kan­nat­taa tart­tua ti­lai­suu­teen. Ko­ti­maas­ta­si kä­sin voit myös aut­taa Af­ri­kan us­ko­vai­sia SRK:n hu­ma­ni­taa­ri­sen avun kaut­ta.

An­na ja Heik­ki Hyy­ry­läi­nen, Ii­da Uu­te­la, Kat­ja Ka­su­ri­nen ja Vuok­ko Hil­tu­nen

Lähetystyössä
SRK tekee lähetystyötä kotimaassa ja ulkomailla. Työ sisältää lähetysmatkoja, paikallisen toiminnan tukemista sekä humanitaarista avustustoimintaa lähetystyön kohdemaissa. Tässä blogissa muun muassa puhujat, tulkit ja seuravieraat kertovat kokemuksiaan lähetystyöstä.Voit antaa palautetta tai kertoa toiveita tähän blogiin liittyen osoitteeseen lahetystyo@srk.fi. Kuva: Kalevi Niemikorpi
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys