JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kiusausten pinteestä vapauteen

7.3.2023 6.00

Juttua muokattu:

27.2. 11:22
2023022711220720230307060000

Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Oletko koskaan pysähtynyt ihastelemaan Jumalan luomistyön kauneutta sinussa itsessäsi?

Oletko koskaan pysähtynyt ihastelemaan Jumalan luomistyön kauneutta sinussa itsessäsi?

On­ko si­nul­la kos­kaan kiu­sauk­sia toi­mia Raa­ma­tun oh­jei­den tai omien ar­vo­je­si vas­tai­ses­ti? Kiu­sauk­sia on mo­nen­lai­sia. Kiu­sauk­sia on mo­nen­lai­sia, ei­kä kaik­kia kiu­saa sa­mat hou­ku­tuk­set, vaik­ka ih­mi­sen pe­rus­tar­peet ovat­kin suun­nil­leen sa­man­lai­sia, ku­ten halu kuu­lua jouk­koon.

Olen kuul­lut mie­len­kiin­toi­sen ha­vain­nol­lis­ta­mi­sen sii­tä, mi­ten sie­lun­vi­hol­li­nen kiu­sa­si Jee­sus­ta kol­men­kym­me­nen päi­vän ajan kai­kil­la ih­mis­tä syn­tiin viet­te­le­vil­lä ta­voil­la. En­sim­mäi­se­nä (Luuk. 4) kiu­saa­ja kiu­sa­si Jee­sus­ta ruu­miil­li­sil­la kiu­sauk­sil­la eli pe­rus­tar­peen täyt­ty­mät­tö­myy­del­lä, nä­läl­lä. Ny­ky­ai­ka­na­kin voi tul­la mo­nien pai­nei­den ja elä­män kuor­mien al­la olo, et­tä ei­hän täs­sä edes kaik­ki pe­rus­tar­peet täy­ty ja ha­lu­ai­si oi­kais­ta hel­pom­paa reit­tiä. Jois­sa­kin ti­lan­teis­sa on­kin ihan oi­kein men­nä hel­pom­man kaut­ta, mut­ta Jee­sus muis­tut­taa sie­lun­vi­hol­li­sel­le, et­tei ih­mi­nen elä ai­no­as­taan lei­väs­tä. Ym­mär­sin tä­män niin, et­tä jos mikä ta­han­sa asia tu­lee Ju­ma­lan tah­toa tär­ke­äm­mäk­si, on vaa­ra­na jou­tua eroon Ju­ma­las­ta.

Vai­kut­taa­ko se, kuin­ka ke­hol­li­nen ih­mi­nen on, sii­hen, mil­lai­sia kiu­sauk­sia hä­nel­le tu­lee? Poh­din tätä ys­tä­vä­ni kans­sa. Hän ker­toi, et­tei hän koe vah­vaa viet­te­lys­tä kau­nis­tau­tu­mi­sen suh­teen, mut­ta hän iha­nan re­hel­li­ses­ti tun­nus­ti sor­tu­neen­sa tuo­mit­se­viin aja­tuk­siin nii­den tut­ta­vien koh­dal­la, jot­ka ei­vät ole syys­tä tai toi­ses­ta vas­tus­ta­neet näi­tä kau­nis­tau­tu­mi­sen kiu­sauk­sia. Tämä tuo­mit­se­vuus on lä­hel­lä myös it­se­ä­ni. On­ko hel­pom­paa tuo­mi­ta mui­ta sii­tä, mikä it­sel­le ei ole niin vai­ke­aa, ja on­ko hel­pom­pi tu­kea ja ym­mär­tää sel­lai­sia, jot­ka lan­ke­a­vat sa­man­tyyp­pi­siin kiu­sauk­siin kuin it­se?

It­se olen sil­loin täl­löin ko­ke­nut kiu­saus­ta kau­nis­tau­tua esi­mer­kik­si kyn­si­la­kal­la. Lo­pul­ta vii­mek­si, kun tämä kiu­saus tuli taas mie­lee­ni, muis­tin, mi­ten edel­li­sel­lä ker­ral­la oli käy­nyt: vaik­ka kiil­tä­vän kyn­si­la­kan käyt­tö ei si­nän­sä him­men­nä Ju­ma­lan luo­mis­työn kau­neut­ta, hä­pe­sin kui­ten­kin näyt­tää kyn­si­ä­ni muil­le. Pel­kä­sin, et­tä mi­nut näh­täi­siin tur­ha­mai­se­na, ja lo­pul­ta olo la­kat kyn­sis­sä oli ai­ka tu­ka­la ja hä­pei­le­vä. Olo hel­pot­tui, kun sain la­kat pois.

Mo­nes­ti kau­nis­tau­tu­mi­seen liit­ty­vät asi­at lii­te­tään it­se­tun­to­ky­sy­myk­siin ja esi­mer­kik­si hen­ki­lön omaan si­säi­seen pel­koon, tu­len­ko hy­väk­sy­tyk­si mui­den sil­mis­sä, esi­mer­kik­si il­man meik­kiä. Olen kii­tol­li­nen saa­mas­ta­ni luon­non­mu­kai­ses­ta kau­neus­kas­va­tuk­ses­ta, joka on kan­nus­ta­nut mi­nua luot­ta­maan it­see­ni juu­ri sel­lai­se­na kuin olen. Li­säk­si se on va­paut­ta­nut mi­nut käyt­tä­mään aa­mu­tun­nit enem­män ar­vo­je­ni mu­kaan esi­mer­kik­si nuk­ku­mi­seen kuin vaik­ka­pa meik­kaa­mi­seen. Tar­kas­tel­ta­es­sa kau­nis­tau­tu­mis­ta myös eko­lo­gi­suu­den nä­kö­kul­mas­ta koen tuh­laa­va­ni luo­mu­na vä­hem­män luon­toa.

Toi­se­na sie­lun­vi­hol­li­nen näyt­ti Jee­suk­sel­le kaik­ki maa­il­man val­ta­kun­nat, kun­ni­an ja lois­ton ja kai­ken li­säk­si lu­pa­si vie­lä val­lan hal­li­ta tätä kaik­kea. Kun­ni­an­hi­mo, näyt­tä­mi­sen halu ja ar­vos­tet­tuun jouk­koon kuu­lu­mi­nen voi­vat tun­tua hou­kut­te­le­vil­ta. Pi­de­tään­kö mi­nua edes jär­ke­vä­nä ih­mi­se­nä, jos Ju­ma­la an­taa meil­le vie­lä li­sää lap­sia? Mitä se hait­taa, vaik­ka osal­lis­tui­sin­kin työ­po­ru­kan mu­ka­na vir­kis­tys­päi­vän jat­koil­le? Aja­tel­laan­ko mei­dät eko­lo­gi­suu­den vas­ta­kar­vaih­mi­sik­si, kun li­sään­nym­me luon­nol­li­ses­ti? Saam­me­ko enää lai­naa, jos Tai­vaan Isä an­taa li­sää lap­sia? Hä­pe­ä­kin voi nous­ta pin­taan: olen­ko sil­mä­tik­ku­na näin ison lap­si­kat­raan kans­sa tai kun kul­jen täs­sä us­ko­vien jou­kos­sa?

On­nek­si hä­peä on tun­ne, jota voi op­pia ym­mär­tä­mään pa­rem­min. Sen tun­nis­ta­mi­nen ja sa­noit­ta­mi­nen hel­pot­taa sen kans­sa si­nuik­si tu­le­mi­ses­sa. Nyy­ti ry:n *) si­vuil­la kir­joi­te­taan kau­niis­ti: ”Hä­pe­än kah­leis­ta ir­tau­tu­mi­nen on heik­kou­teen suos­tu­mis­ta, it­sen ra­kas­ta­mis­ta ja hy­väk­sy­mis­tä sel­lai­se­na kuin on, kaik­ki­ne omi­nai­suuk­si­neen ja puut­tei­neen.”

Poh­dim­me ys­tä­vä­ni kans­sa myös sitä, et­tei us­ko­va­na elä­mi­sen tu­li­si ol­la tois­ten us­ko­vais­ten elä­män vah­ti­mis­ta ja "po­lii­si­na" toi­mi­mis­ta. Sie­lun­vi­hol­li­nen kiu­sa­si Jee­sus­ta myös käs­ke­mäl­lä hän­tä heit­täy­ty­mään vuo­ren­rin­teel­tä alas. Yleen­sä tämä ver­taus on seu­rois­sa se­li­tet­ty si­ten, et­tei Ju­ma­laa ja hä­nen kär­si­väl­li­syyt­tään tu­li­si ko­e­tel­la heit­täy­ty­mäl­lä tie­ten tah­to­en han­ka­luuk­siin. Ym­mär­sin tä­män ver­tauk­sen niin­kin, et­tei mei­dän tule ko­e­tel­la omaa­tun­to­am­me ja sen hoi­toa ää­ri­ra­joil­le, vaan py­syä kuu­li­ai­se­na Ju­ma­lan sa­nal­le. Vaik­ka em­me vah­di­kaan tois­ten te­ke­mi­siä, on us­ko­na­si­ois­ta kes­kus­te­le­mi­nen ja evan­ke­liu­min tar­jo­a­mi­nen ai­na yh­tä tär­ke­ää – elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta.

Mi­nua häm­mäs­tyt­ti huo­ma­ta, mi­ten epä­loo­gi­sia sie­lun­vi­hol­li­sen kiu­sauk­set voi­vat ol­la: heit­täy­tyä vuo­ren­rin­teel­tä! Ei­hän tuol­lai­nen toi­min­ta ole mil­lään ta­val­la eduk­si meil­le ih­mi­sil­le, vaan se vei­si vain jär­kyt­tä­vään kär­si­myk­seen. Sa­moin ih­met­te­lin tuon kyn­si­lak­ka­kiu­sauk­sen koh­dal­la, et­tä mik­si sie­lun­vi­hol­li­nen edes kiu­saa mi­nua tuol­lai­sel­la asi­al­la, jos­ta tie­dän saa­va­ni vain huo­non mie­len ja joka lo­pul­ta vie jon­kin­lai­seen pin­tee­seen, eh­kä sa­lai­luun ja kau­em­mak­si it­ses­tä ja it­sel­le oi­ke­as­ti tär­keis­tä asi­ois­ta.

Lo­pul­ta olen ai­na pää­ty­nyt sii­hen, et­tä Ju­ma­la suu­res­sa vii­sau­des­saan on alus­ta as­ti tien­nyt, mikä meil­le ih­mi­sil­le on hy­väk­si. Kui­ten­kin olem­me in­hi­mil­li­si­nä ih­mi­si­nä niin "lau­ma­e­läi­miä", et­tä erot­tau­tu­mi­nen muis­ta ja tä­män ajan muo­ti­vir­tauk­sis­ta voi ol­la vai­ke­aa. Ai­na luot­ta­mus Ju­ma­lan hy­vään joh­da­tuk­seen­kaan ei ole kor­keim­mil­laan. Asi­ois­ta pu­hu­mi­nen, Sii­o­nin lau­lu­jen kuun­te­lu ja Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen ovat hel­pot­ta­neet mi­nua. Mikä si­nua on aut­ta­nut kiu­sauk­sien het­kel­lä?

Ar­mol­li­nen oi­ke­aan oh­jaa­mi­nen kiu­saus­ten ja ar­vo­jen vas­tais­ten va­lin­to­jen koh­dal­la on lä­him­mäi­sen rak­kau­del­lis­ta hoi­ta­mis­ta. Raa­ma­tun va­los­sa asi­oi­ta tar­kas­tel­les­sa asi­oil­le tup­paa löy­ty­mään oi­kea suun­ta. Ar­mo on kai­ken läh­tö­koh­ta: us­koi­han lan­gen­nut­ta Pie­ta­ria use­am­pi tu­hat ih­mis­tä, kun hän pu­hui ereh­ty­neen nä­kö­kul­mas­ta ja tar­jo­si an­teek­si­an­ta­mus­ta epä­on­nis­tu­neil­le syn­ti­sil­le.

*) opis­ke­li­joi­den mie­len­ter­veyt­tä ja opis­ke­lu­ky­kyä edis­tä­vä val­ta­kun­nal­li­nen ja yleis­hyö­dyl­li­nen yh­dis­tys

RiikkaLinnanmäki
Olen kolmikymppinen äiti, puoliso ja kirjallisuuden opiskelija. Olen lähtöisin Pohjois-Suomesta, mutta olemme asuneet jo kolme vuotta Tampereella. Minua kiinnostavat ihmissuhteet, psykologiset näkökulmat, vanhemmuus, ihmisoikeuskysymykset ja tasa-arvo. Perhe, luonto, taiteilu ja kohtuullisen terveelliset elämäntavat ovat minulle tärkeitä. Palaan ajatuksissani usein pieniltä tuntuviin hetkiin. Ne muistuttavat voimia tuoneista asioista. Toivon, että otat rohkeasti yhteyttä sähköpostiini riikkak92@hotmail.com.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys