JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kolme ihmettä pyörämatkalla Suviksiin

Nykyiset blogit
5.7.2024 12.00

Juttua muokattu:

5.7. 12:08
2024070512085020240705120000

Ni­mi­merk­ki "Pe­ril­le au­tet­tu"

Viik­ko en­nen Su­vi­seu­ro­ja is­tuin pyö­rän sel­kään ja otin suun­nan koh­ti Pu­das­jär­veä, elä­mä­ni toi­sia Su­vi­seu­ro­ja. Edes­sä oli­si va­jaat 400 ki­lo­met­riä, ja pol­ki­sin päi­väs­sä sa­ta­sen. Mu­ka­na­ni kul­ki tie­tys­ti telt­ta, jos­sa yö­pyi­sin tu­le­vat pari viik­koa, vä­li­pa­laa ja Raa­mat­tu. Mat­kan ai­ka­na mi­nua koh­ta­si kol­me pu­hut­te­le­vaa sat­tu­mus­ta.

Olin vie­lä edel­li­se­nä päi­vä­nä epäil­lyt, tu­li­si­ko reis­su to­del­la to­teu­tu­maan – ai­na­kaan pyö­räl­lä. Ke­ho­ni oli vie­lä puo­li­kun­nos­sa viik­ko­ja kes­tä­neen lie­vän fluns­san jäl­jil­tä. Li­säk­si van­hem­pa­ni pel­kä­si­vät tur­val­li­suu­te­ni puo­les­ta, kos­ka olin läh­dös­sä yk­sin ja yö­pyi­sin mis­sä mil­loin­kin. He läh­ti­si­vät si­sa­rus­te­ni kans­sa Hel­sin­kiin Je­ho­van to­dis­ta­jien kon­vent­tiin.

Sain pa­ran­nuk­sen ar­mon 17-vuo­ti­aa­na, vuon­na 2023, yli vuo­den kes­tä­neen syn­nin­tun­non tuo­man ah­din­gon hel­po­tuk­sek­si. Ju­ma­la pu­hut­te­li mi­nua us­ko­nop­paa­na­ni toi­mi­neen kou­lu­to­ve­ri­ni ja hä­nen per­heen­sä kaut­ta. En­nen tätä us­ko­na­si­at oli­vat ol­leet lä­hin­nä vain mie­len­kiin­toi­sia, ei­vät oma­koh­tai­sia.

Muis­tan, kuin­ka erään ker­ran kou­lu­to­ve­ri­ni nuk­ku­es­sa mi­nua jäi vai­vaa­maan hä­nes­sä sel­väs­ti le­pää­vä rau­ha. Ta­ju­sin en­si ker­ran, et­tei mi­nul­la to­si­aan­kaan ol­lut mi­tään sen ta­pais­ta sy­dä­mel­lä­ni. Myös hä­nen äi­tin­sä us­kon­roh­keus pu­hut­te­li. Olen kii­tol­li­nen Ju­ma­lal­le, joka he­rät­ti oma­tun­to­ni. Ta­paan edel­leen käy­dä tuon per­heen kans­sa kes­ki­viik­ko­seu­rois­sa.

En­sim­mäi­nen ih­me su­vi­seu­ra­reis­sus­sa­ni oli, et­tä yli­pää­tään pää­sin mat­kaan. Mat­kus­tin en­sim­mäi­sen päi­vän bus­sil­la vie­lä hei­kon kun­to­ni vuok­si. Mi­nut ajoi Kuo­pi­os­ta Kei­te­leel­le eräs us­ko­vai­nen kus­ki, joka ker­toi ole­van­sa myös me­nos­sa Pu­das­jär­vel­le, mut­ta vas­ta vii­kon pääs­tä. Saim­me kes­kus­tel­la us­ko­mi­sen ih­mees­tä, kun mai­nit­sin saa­nee­ni pa­ran­nuk­sen; et­tä sel­lai­sia ih­mei­tä edel­leen ta­pah­tuu.

Toi­nen ih­me ta­pah­tui sen myö­tä, kun erään mat­ka­päi­vän aa­mu­na huo­ma­sin ta­ka­ren­kaan ole­van ty­pö­tyh­jä. Pum­pun tii­vis­te oli ka­don­nut ja vent­tii­li vuo­ti, ei­kä ren­gas sik­si ot­ta­nut il­maa si­säl­le. Oli ju­han­nu­saat­to ja kel­lo nel­jä aa­mul­la. Mää­rän­pää­ni oli pääs­tä sinä il­ta­na Sii­ka­tör­män ju­han­nus­seu­roi­hin, jos­sa nä­ki­sin muu­ta­mia uu­sia us­ko­nys­tä­vi­ä­ni. Pol­jet­ta­va­na oli 200 ki­lo­met­riä.

Ta­lu­tin pyö­rän lä­him­pään ris­teyk­seen ja kä­vin var­to­maan, vaik­ka tus­kin ku­kaan oli­si tä­hän ai­kaan he­reil­lä. Ei kui­ten­kaan men­nyt kau­aa­kaan, kun kuin it­se ih­mee­nä as­te­li muu­an pu­na­par­tai­nen maa­lais­mies pit­kin tien­reu­naa mi­nua koh­ti. Sii­nä het­kes­sä tun­tui eri­tyi­sen tär­ke­äl­tä tul­la koh­da­tuk­si, sil­lä tu­le­va 200 ki­lo­met­rin mat­ka kuu­mot­ti miel­tä ja olo­ni oli har­vi­nai­sen yk­si­näi­nen.

Mies ker­toi ole­van­sa me­nos­sa aa­mu­lyp­syl­le. Mai­to­au­to tu­li­si kym­me­nel­tä, ja mai­to pi­täi­si sitä en­nen saa­da jääh­dy­te­tyk­si. Vaik­ka hän oli jo myö­häs­sä omas­ta ai­ka­tau­lus­taan, oli hä­nel­lä ai­kaa vie­raan mat­ka­lai­sen koh­taa­mi­seen ja avu­nan­toon. Kun ker­roin ole­va­ni me­nos­sa Sii­ka­tör­män ju­han­nus­seu­roi­hin, hän sa­noi aja­tel­leen­sa­kin et­tä oli­sin eh­kä les­ta­di­o­lai­sia. En toh­ti­nut ky­syä, mik­si hän niin ajat­te­li, vaik­ka mie­le­ni teki. Hän jat­koi, et­tä on it­se läh­töi­sin us­ko­vai­ses­ta ko­dis­ta.

Sain ju­tel­la myös hä­nen vel­jen­sä kans­sa, joka maa­ti­lan omis­ta­ja­na tuli het­ken pääs­tä töi­hin. Kuin sat­tu­mal­ta hä­nel­lä oli juu­ri oi­ke­an­lai­nen si­sus­ku­mi pyö­rää­ni. Saim­me vä­hän nau­raa­kin, kun pok­sau­tim­me sen va­hin­gos­sa kom­pu­ral­la. Te­ke­väl­le sat­tuu, hän to­kai­si. Tuli taas puhe us­ko­na­si­ois­ta. Hän sa­noi to­den­neen­sa us­ko­vais­ten ta­vat hy­vik­si ja toi­mi­van­sa it­se nii­den mu­kaan, vaik­kei us­ko­mas­sa ol­lut­kaan.

Kun pyö­rä saa­tiin kun­toon paik­kaus­sar­jal­la, ky­syin mitä oli­sin vel­kaa. Sel­vit­te­lyyn oli ku­lu­nut vii­ti­sen tun­tia, ja maa­ti­lan omis­ta­ja oli an­ta­nut mi­nul­le pa­rem­man pum­pun. Hän vas­ta­si jo­ta­kin eri­tyis­tä: "Men­köön tämä aut­ta­mi­ses­ta, mut­ta jos vaik­ka ru­koi­li­sit meil­le kaik­kea hy­vää?"

Mat­kaan pääs­tes­sä­ni mie­tin, olin­ko osan­nut ava­ta us­kon asi­aa oi­kein. Oli­ko­han ti­lan­tee­ni pa­ran­nuk­sen saa­nee­na pu­hu­tel­lut? Soi­tin Sii­ka­jo­el­la asu­val­le ys­tä­väl­le­ni, joka muis­tut­ti asi­oi­den me­ne­vän niin kuin on tar­koi­tet­tu, niin kuin Ju­ma­la hy­väk­si nä­kee. It­se voi­sin vain täyt­tää mie­hen pyyn­nön.

Evan­ke­liu­min kuu­le­mi­sen jäl­keen pol­ke­mi­nen tun­tui ke­ve­äl­tä: oli ilo pääs­tä eteen­päin. Tun­tui ih­meel­li­sel­tä, kuin­ka olin sat­tu­nut juu­ri noi­den maa­lais­mies­ten ris­teyk­seen! Mie­lee­ni nou­si Jee­suk­sen sa­nat ope­tus­lap­sil­leen: "Joka ot­taa vas­taan tei­dät, ot­taa vas­taan mi­nut, ja joka ot­taa vas­taan mi­nut, ot­taa vas­taan sen, joka on mi­nut lä­het­tä­nyt" (Matt. 10:40). Maa­ti­lan vel­jek­set oli­vat koh­da­tes­sam­me miet­ti­neet, kuin­ka ker­ke­äi­sin ju­han­nus­seu­roi­hin. Ys­tä­vä­ni, jol­le olin soit­ta­nut, haki mi­nut puo­li­mat­kas­ta.

Kol­mas sat­tu­mus, jos­sa koin Ju­ma­lan huo­len­pi­toa, ta­pah­tui saa­pu­es­sa­ni Pu­das­jär­vel­le kes­kel­lä yö­tä. Su­vi­seu­ro­jen tur­val­li­suus­pääl­lik­kö oli sat­tu­mal­ta näh­nyt mi­nun haa­hui­le­van kart­taa se­lail­len Pu­das­jär­ven huol­to­a­se­mal­la. Hän py­säyt­ti mi­nut, ky­syi olin­ko mat­kal­la su­vi­seu­ra-alu­eel­le ja an­toi ys­tä­väl­li­ses­ti oh­jei­ta sen löy­tä­mi­sek­si. Vie­lä hä­nel­le tuli mie­leen: "Tie­täi­sin muu­ten yh­den hy­vän pai­kan, mi­hin voi­sit lei­riy­tyä." Hän neu­voi mi­nut met­sä­kais­ta­leel­le, tur­va­toi­mi­kun­nan ma­joi­tu­sa­lu­eel­le lä­hel­le kent­tää. Voi­sin lei­riy­tyä sii­hen pie­nen telt­ta­ni kans­sa, kun kat­soi­sin pai­kan met­sän reu­nas­ta.

Olin mat­kas­ta ai­van uu­pu­nut. Il­ma oli vii­len­nyt, au­rin­ko las­ke­nut. Vie­lä pyö­räil­les­sä­ni ohit­se­ni oli aja­nut mo­nia asun­to­au­to­ja ja -vau­nu­ja. Nyt lii­ken­net­tä oli tus­kin lain­kaan. Seu­ra-alu­eel­la mi­nut ot­ti vas­taan lii­ken­tee­noh­jauk­ses­sa ole­va pa­ris­kun­ta. He ja tur­val­li­suus­pääl­lik­kö kut­sui­vat mi­nut il­ta­pa­lal­le en­si­a­pu­ra­ken­nuk­seen, jos­sa sain myös käy­dä sau­nas­sa. He nau­roi­vat, et­tei var­mas­ti ku­kaan ole saa­nut näin hy­vää vas­taa­not­toa.

Tun­tui, et­tä it­se Ju­ma­la oh­ja­si vä­sy­neen mat­ka­lai­sen suo­raan su­vi­seu­ra­kau­pun­kiin, läm­mit­ti kyl­men­neet jä­se­ne­ni ja ruok­ki. Olo oli tur­val­li­nen ja help­po; sel­lai­nen, et­tä olin oi­ke­as­sa pai­kas­sa. Miet­ties­sä­ni mat­kan vai­hei­ta ja sitä, kuin­ka tur­val­li­nen vas­taa­not­to mi­nul­la oli ol­lut, al­koi vä­hän nau­rat­taa­kin. Seu­raa­va­na päi­vä­nä, tiis­tai­na, pää­si­sin ra­ken­ta­maan Su­vi­seu­ro­ja yh­des­sä tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa.

Ko­to­na saa­tan usein jää­dä vail­le ym­mär­rys­tä us­kos­sa, ja sik­si olen eri­tyi­sen kii­tol­li­nen saa­des­sa­ni ju­tel­la us­ko­na­si­ois­ta niin mo­nen kans­sa täl­lä mat­kal­la. Tuon kah­den vii­kon ai­ka­na sain koh­da­ta Ju­ma­lan joh­da­tus­ta ja hä­nen las­ten­sa vä­lis­tä rak­kaut­ta myös tun­te­mat­to­mia koh­taan.

Ajat­te­len, et­tä Su­vi­seu­ro­jen tun­nuk­se­na ol­lut Jee­suk­sen ky­sy­mys "Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?" on meil­le jo­ka­päi­väi­nen. Mi­nul­la oli en­ke­lei­tä mu­ka­na mat­kal­la­ni, mut­ta näin nii­tä myös Su­vi­seu­rois­sa, kun us­ko­vai­set koh­ta­si­vat toi­si­aan, aut­toi­vat ja tu­li­vat au­te­tuik­si. Koen, et­tä heis­sä on jo­ta­kin, mi­hin rak­kau­den voi­si tii­vis­tää. Rak­kau­den, yh­den hen­gen he­del­mis­tä.

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
16.7.2024

Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. 2. Moos. 3:6

Viikon kysymys