JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kun retkitohtori hiihtojoukkueesta putosi

11.5.2023 6.00

Juttua muokattu:

9.5. 12:19
2023050912193420230511060000
Luontotohtorin retkiklinikka.

Luontotohtorin retkiklinikka.

Luontotohtorin retkiklinikka.

Luontotohtorin retkiklinikka.

Pau­li Määt­tä

”Huo­no­kun­toi­nen mies ek­syi met­sään Äh­tä­ris­sä. Hän löy­tyi il­lal­la hy­vä­kun­toi­se­na.” Tätä sa­no­ma­leh­ti Il­kan ot­sik­koa luon­non ter­veys­vai­ku­tuk­sis­ta käy­tin mot­to­na, kun työ­u­ra­ni vii­mei­si­nä vuo­si­na sain toi­mia ret­ki­toh­to­rin roo­lis­sa eri­lai­sis­sa ti­lai­suuk­sis­sa. Lää­kä­rin­tak­ki yl­lä ja re­sep­ti­vih­ko kou­ras­sa hou­kut­te­lin ih­mi­siä luon­toon. Kai­kil­le yri­tet­tiin rää­tä­löi­dä oma mie­lui­nen tapa.

Tut­ki­mus­ten mu­kaan luon­non ter­veys­vai­ku­tuk­set ovat kiis­tat­to­mat. Esi­mer­kik­si ve­ren­pai­ne las­kee ja stres­si vä­he­nee. Vai­ku­tuk­set al­ka­vat jo ai­van pie­nes­tä. Jo kau­niin luon­to­ku­van kat­se­lul­la on po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia. Vai­ku­tus li­sään­tyy, jos ik­ku­nas­ta avau­tuu kau­nis mai­se­ma. Ja sit­ten, kun läh­de­tään it­se luon­toon; en­sin pi­hal­le, sit­ten lä­hi­luon­toon ja lo­pul­ta pää­dy­tään eri­lai­siin luon­to­koh­tei­siin. Vält­tä­mät­tä ei tar­vit­se pon­nis­tel­la hiki ha­tus­sa, ja jo 20 mi­nuut­tia luon­nos­sa voi riit­tää.

Meil­lä on mah­ta­va maa naut­tia luon­nos­ta. Met­siä, niit­ty­jä, jär­viä, jo­kia, pu­ro­ja, soi­ta ja kuk­ku­loi­ta on lä­hes jo­kai­sen ulot­tu­vil­la. Jo­ka­mie­he­noi­keu­del­la voim­me liik­kua luon­nos­sa va­paas­ti. Suo­mes­ta löy­tyy tu­han­sia ki­lo­met­re­jä eri­lai­sia reit­te­jä ja sa­to­ja tau­ko­paik­ko­ja. Meil­lä on nel­jä vuo­de­nai­kaa. Sama paik­ka tun­tuu ihan eri­lai­sel­ta tal­ven pak­ka­sil­la ja ke­sän hel­teil­lä. Luon­nos­sa liik­ku­mi­seen ja tark­kai­luun voi yh­dis­tää hyö­ty­nä­kö­koh­tia ku­ten mar­jas­tus­ta, sie­nes­tys­tä, ka­las­tus­ta tai met­säs­tys­tä. Luon­to­ku­via voi nap­sia ny­ky­ään ra­jat­to­mas­ti, kun fil­mi ei enää lopu kes­ken.

Ter­veys­kes­kuk­sis­ta ei tai­da vie­lä saa­da luon­to­re­sep­te­jä. Sen­kin ai­ka voi tul­la. Ja­pa­nis­sa, jos­sa luon­to ei var­maan­kaan ole yh­tä hel­pos­ti jo­kai­sen saa­ta­vil­la, on tätä tar­koi­tus­ta var­ten omia met­si­köi­tä. Sin­ne lää­kä­ri voi mää­rä­tä vie­rai­le­maan vaik­ka vii­si ker­taa vii­kos­sa ja vii­py­mään ai­na­kin puo­li tun­tia ker­ral­la.

Kun li­sä­tään vauh­tia, luon­toi­lu muut­tuu lii­kun­nak­si. Luon­non mo­net myön­tei­set vai­ku­tuk­set säi­ly­vät, vaik­ka mie­len­kiin­to koh­dis­tuu­kin enem­män omaan ke­hoon ja sen suo­ri­tus­ky­kyyn. Suo­ri­tus­paik­ka­vaa­ti­muk­set kas­va­vat: jos suo­ri­tuk­set ta­pah­tu­vat sa­moil­la pai­koil­la, mie­len­kiin­to kat­sel­la ym­pä­ril­leen eh­kä vä­he­nee. Mut­ta sää­tä em­me pää­se pa­koon, on liik­ku­mi­sem­me mo­tii­vi mikä ta­han­sa.

Si­sä­lii­kun­nas­sa mai­se­mat ei­vät vaih­du, mut­ta sii­nä luon­non vai­ku­tuk­set voi kor­va­ta so­si­aa­li­nen kans­sa­käy­mi­nen. Näin eri­tyi­ses­ti, kun pe­la­taan eri­lai­sia pe­le­jä. Huo­no­ja puo­lia on vai­kea näh­dä, jos vain py­sy­tään eh­jä­nä, pe­liä ei ote­ta lii­an to­sis­saan ei­kä ku­kaan jää ul­ko­puo­lel­le.

Kun li­sä­tään edel­leen vauh­tia, pääs­tään kil­paur­hei­luun. Ti­lan­ne muut­tuu pal­jon mo­ni­säi­kei­sem­mäk­si. Suo­ri­tus tu­lee kes­ki­öön. Enää ei ole ai­kaa mai­se­mien ihas­te­luun. Voit­ta­ja on pal­vot­tu san­ka­ri. Jos hä­vi­ät sen­tin tai se­kun­nin, olet pelk­kä luu­se­ri. Voit­to­jen saa­vut­ta­mi­seen on uh­rat­ta­va vuo­sia. Usein kaik­ki kei­no­ja käy­te­tään niin val­ti­ol­li­sel­la ta­sol­la kuin yk­si­lö­ta­sol­la­kin. Eri­lai­sia ki­so­ja var­ten ra­ken­ne­taan jär­jet­tö­män kal­lii­ta ra­ken­nel­mia, jot­ka saat­ta­vat jää­dä sa­man tien pois käy­tös­tä.

En tie­dä, mil­lai­sek­si olym­pi­a­ki­so­jen isä Pier­re de Cou­bert ha­lu­si ur­hei­lun tu­le­van. Hän oli näh­nyt, mi­ten so­dan kau­hut vai­kut­ta­vat ih­mi­siin. Oli­si kek­sit­tä­vä pa­rem­pi tapa, mil­lä kan­sa­kun­nat voi­si­vat kil­pail­la pa­rem­muu­des­taan. An­tii­kin ajoil­ta löy­tyi esi­merk­ki. To­sin sil­loin­kin voit­to oli tär­keä ja hä­vi­ä­jäl­le kävi huo­nos­ti. Eh­kä Cou­bert ajat­te­li hie­man leik­ki­mie­li­sem­piä ki­so­ja. Oli­han en­sim­mäis­ten ki­so­jen la­jei­na muun mu­as­sa ru­no­jen kir­joit­ta­mi­nen.

Kil­pai­lun­ha­lu on meis­sä ih­mi­sis­sä si­sään­kir­joi­tet­tu­na. Ei tar­vit­se kuin pin­taa raa­pais­ta, niin se tu­lee esiin. Ker­ran kek­sit­tiin Ou­lun seu­dul­la to­del­la hie­no idea: leik­ki­mie­li­set seu­ra­kun­tien vä­li­set vies­ti­hiih­to­kil­pai­lut yh­teis­vas­tuun hy­väk­si. Piis­pa Rim­pi­läi­nen am­pui läh­tö­lau­kauk­sen. Muis­tan vie­lä­kin, kuin­ka eri­tyi­ses­ti lu­mi­jo­ki­set oli­vat va­rus­tau­tu­neet kil­pai­luun van­ho­ja pe­rin­tei­tä kun­ni­oit­ta­en. Heil­lä oli van­hat suk­set, jois­sa oli van­ha­nai­kai­set si­teet. Mie­hil­lä oli asui­na sar­ka­ta­kit ja nai­sil­la pit­kät ha­meet. Mut­ta ei men­nyt kuin vuo­si tai kak­si, kun kil­pai­lus­ta tuli to­ti­nen kamp­pai­lu. Jouk­ku­ei­siin haa­lit­tiin kil­pa­hiih­tä­jiä tai ai­na­kin ko­via ur­hei­li­joi­ta. Sii­nä vai­hees­sa pu­to­sin jouk­ku­ees­tam­me, vaik­ka suk­sis­sa ei ol­lut vi­kaa. Ne ni­mit­täin oli voi­del­lut naa­pu­ri, joka kävi voi­te­le­mas­sa kil­pa­hiih­tä­jien suk­sia myös olym­pi­a­lai­sis­sa.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
PauliMäättä

Ei kait siinä

14.12.2023 6.00
PauliMäättä

Erilaisina yhdessä

9.11.2023 6.00
PauliMäättä

Arkea ja erityisiä päiviä

8.10.2023 8.00
PauliMäättä

Vesi, tuo ihmeellinen aine

5.9.2023 7.00
PauliMäättä

Telttaretki Lofooteille. Miten sitten kävi?

4.8.2023 6.30
PauliMäättä

600 000 kilometriä muutamassa päivässä

9.7.2023 6.00
PauliMäättä

Se on sitten kesä

6.6.2023 6.00
PauliMäättä

Elämäni kirjat

11.4.2023 6.00
PauliMäättä

Sodan varjot

9.3.2023 8.00
PauliMäättä

Taitekohtia

9.2.2023 9.25
PauliMäättä

Vieläkö tämän voisi korjata?

5.1.2023 9.55
PauliMäättä

Joulun lahjat

5.12.2022 6.00
PauliMäättä

Vakka ja kansi

13.11.2022 6.00
PauliMäättä

Oppia ikä kaikki

3.10.2022 12.35
PauliMäättä

Paikkakunnan parhaaksi

4.9.2022 6.00
PauliMäättä

Suviseurat teknisenä suorituksena

7.8.2022 6.10
PauliMäättä

Karhumetsällä ja muita elämyksiä

30.6.2022 6.00
PauliMäättä

Luontosuhteita

19.6.2022 6.00
PauliMäättä

Verkossa

4.5.2022 6.00
PauliMäättä

Elämyksiä tarjolla

2.4.2022 7.00
PauliMäättä

Tässä hetkessä

4.3.2022 6.00
PauliMäättä

Miehen malli

6.2.2022 6.00
PauliMäättä

Perinteitä vaalien

5.1.2022 6.00
PauliMäättä

Kuulunko Karjalan heimoon?

6.12.2021 6.00
PauliMäättä

Muoti-ilmiöitä

14.11.2021 6.00
PauliMäättä

Tukihenkilöitä

11.10.2021 8.35
PauliMäättä

Rippikuva jäi ottamatta

3.9.2021 9.05
PauliMäättä

Hillakuume

8.8.2021 7.05
PauliMäättä

Peltoseuroissa

12.7.2021 7.05
PauliMäättä

Vuodenkiertoa

9.6.2021 7.05
PauliMäättä

Toinen todellisuus

9.5.2021 7.05
PauliMäättä

Väliinputoaja

6.4.2021 7.05
PauliMäättä

Pappuli, tuu leikkii!

27.2.2021 7.05
PauliMäättä

Kun yksi elämänvaihe päättyy

22.1.2021 7.30
24.4.2024

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2. Kor. 4:16

Viikon kysymys