JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kyl­mää kyy­tiä

Nykyiset blogit
28.11.2019 6.51

Kun ra­ken­sim­me ny­kyis­tä ta­lo­am­me, maa­lais­ro­mant­ti­nen liek­ki pa­loi mie­les­sä­ni voi­mak­kaa­na. Keit­ti­öön oli pak­ko saa­da ta­lon­poi­kai­set kaa­pi­no­vet uril­la ja tie­ten­kin kup­pi­ve­ti­mil­lä. Nyt to­te­an, et­tä pi­ti­kin va­li­ta sel­lai­set! Olen ai­ka kyl­läs­ty­nyt ja vä­sy­nyt met­säs­tä­mään ros­kia ovien uris­ta ja kup­pi­ve­ti­mien kät­köis­tä. Haa­vei­len vä­hän suu­rem­mis­ta sii­vous­lin­jois­ta ja ha­lu­ai­sin ihan ta­sai­set ovet, mie­lui­ten ko­ko­naan il­man ve­ti­miä.

Ker­roin haa­vees­ta­ni mie­hel­le­ni ja mie­tit­tiin, mil­loin­ka­han oli­si so­pi­va ai­ka keit­ti­ö­re­mon­til­le. To­det­tiin, et­tä sitä jou­dun vie­lä to­vin haa­vei­le­maan ja se pas­saa mi­nul­le. Tu­li­pa sa­mal­la pu­het­ta sii­tä­kin, et­tä sa­maan sys­syyn­hän oli­si jär­ke­vää hank­kia uu­si kyl­miö, sem­moi­nen Fes­ti­von 120 sent­ti­nen ti­laih­me. Tai oi­ke­as­taan sel­lais­ta tar­vit­tai­siin jo nyt ki­pe­äs­ti, kun ny­kyi­nen jää­kaap­pi al­kaa vä­syä taak­kan­sa al­la. Sii­tä on kah­vat vaih­det­tu jo ai­ka­päi­vää sit­ten, ovi­hyl­lyt on rik­ki ja hyl­ly­le­vy­jä­kin me­ne­tet­ty. Yh­del­le hyl­lyl­le ei saa ase­tel­la 20:tä lit­raa mai­toa, va­roit­ti mie­he­ni. Minä en ihan heti to­tel­lut, vas­ta sit­ten, kun se en­sim­mäi­nen hyl­ly ha­jo­si.

Mie­he­ni hy­vin ym­mär­si ja myö­tä­e­li kyl­mi­ö­haa­vet­ta­ni­kin, mut­ta am­pui sen hil­li­tys­ti alas osoit­ta­en kän­ny­kän näy­töl­lä kyl­mi­ön al­la vilk­ku­vaa hin­taa sa­no­en hil­li­tys­ti vain: "Mel­koi­nen." Ihan mel­koi­ses­ti­han ne uu­te­na mak­saa, jo­ten siir­ryin siis ute­li­ai­suut­ta­ni kurk­kaa­maan suo­sik­ki­kaup­pa­ni va­li­koi­maa: www.tori.fi. Siel­tä­hän löy­tyi­kin mai­nio yk­si­lö – nel­jä vuot­ta van­ha kyl­miö, jota oli käy­tet­ty vain puo­li vuot­ta pe­ru­noi­den säi­lö­mi­seen. Muu­ten se oli ol­lut tyh­jän­pant­ti­na ja vai­kut­ti ihan mei­dän kyl­mi­öl­tä.

Mut­ta.

Sot­ka­mos­sa.

511 ki­lo­met­riä.

Tah­too ol­la mat­kaa Mänt­sä­läs­tä hie­man.

Kun myy­jä kui­ten­kin suos­tui myy­mään kaa­pin meil­le just sil­lä tin­ki­hin­nal­la, mitä olim­me val­miit mak­sa­maan, pää­tim­me läh­teä laa­tu­ai­ka-aje­lul­le mie­he­ni kans­sa Kai­nuun jyl­hiin mai­se­miin. Minä mie­li­ku­vit­te­lin mat­kan su­ju­van ihan rat­toi­sas­ti, men­nen tul­len ro­mant­ti­ses­ti kä­si­kä­des­sä vie­rek­käin is­tu­en ja vaik­ka lau­la­en. Yö Vuo­ka­tis­sa ho­tel­lis­sa, sit­ten hyvä aa­mu­pa­la ja vii­mein kyl­mi­ön kans­sa ta­kai­sin ko­tiin. Ei­kö tämä kuu­los­ta ihan toi­mi­val­ta suun­ni­tel­mal­ta? Hyö­dyl­lis­tä, yh­dis­tä­vää pa­ri­suh­de­ai­kaa par­haim­mil­laan.

In­nos­tuim­me sit­ten ker­to­maan tu­le­vas­ta mat­kas­tam­me muu­ta­man pa­ris­kun­nan il­lan­vie­tos­sa ja ha­vait­sim­me suun au­kai­se­mi­sel­la ole­van suu­ren vai­ku­tuk­sen.

Ys­tä­vä­per­heen mies hok­sa­si heti ker­toa, et­tä sat­tu­moi­sin hei­dän mö­kil­lään Ka­jaa­nis­sa on juu­ri täl­lä het­kel­lä lo­ma­lai­sia ja kuo­mu­kär­ry tyh­jä­nä. Ja mei­tä täs­sä asi­as­sa voi­si kiin­nos­taa se, et­tä tuo tyh­jä kär­ry tu­lee joka ta­pauk­ses­sa täl­lä sa­mai­sel­la vii­kol­la Mänt­sä­lään ta­kai­sin. Et­tä kel­pai­si­ko mei­dän kyl­mi­öl­le kyl­mä ko­tiin­kul­je­tus­kyy­ti?

No veik­ko­set. Kel­pai­si kyl­mi­öl­le ja meil­le­kin eh­kä. Pi­kai­ses­ti mie­tit­tiin, et­tä voim­me puo­li­so­ni kans­sa ihan mie­lel­läm­me kor­va­ta tä­män pa­ri­suh­de­a­je­lun vaik­ka is­tu­mal­la lau­la­en sen sa­mai­sen ra­pi­at kym­me­nen tun­tia ko­to­na soh­val­la käsi kä­des­sä, kun noin so­pi­vas­ti on kär­ry ja kyy­ti tar­jol­la.

Sit­ten oli vuo­ros­sa mel­koi­nen mää­rä soit­te­lua, ja laa­dit­tiin Fa­ce­boo­kiin il­moi­tus, jos­sa et­sit­tiin aut­ta­vaa ih­mis­tä Kai­nuun pääs­sä. Se kär­ry kun pi­täi­si ha­kea mö­kil­tä, käy­dä nos­ta­mas­sa sii­hen se vaa­ti­ma­ton 150 ki­loi­nen kyl­mi­öm­me ja pa­laut­taa ta­kai­sin mö­kil­le.

Il­moi­tus oli tu­lok­se­kas ja no­pea. Pari tun­tia il­moi­tuk­sen jul­kai­sus­ta pu­he­lin soi ja vies­ti ki­lah­ti. Apu löy­tyi, poh­joi­sen mies oli val­mis te­ke­mään mie­hen työn. Hän läh­ti poi­kan­sa kans­sa sa­man tien mat­kaan, ha­ki­vat kyl­mi­öm­me ja vei­vät sen odot­ta­maan tut­ta­vien mö­kil­le ko­tiin­toi­mi­tus­ta. Kuu­lin, et­tä sa­mal­la he kan­toi­vat mö­kil­lä myös pari soh­vaa uu­sil­le pai­koil­leen ja oli­vat näin avuk­si muil­le­kin.

Aja­tel­la, he pys­tyi­vät sa­mal­la ker­ral­la aut­ta­maan mo­nia ih­mi­siä!

Mie­le­ni on nyt niin läm­min. Olen iloin­nut jo mon­ta päi­vää sii­tä, mi­ten avu­li­ai­ta ih­mi­set ovat. He tar­jo­si­vat kyy­tiä kyl­mi­öl­lem­me, ja­koi­vat il­moi­tus­tam­me so­mes­sa ja aut­toi­vat pai­na­van taa­kan siir­tä­mi­ses­sä. Ker­ta kaik­ki­aan, mil­lai­sia nä­ky­mät­tö­miä ys­tä­väl­li­syy­den ver­kos­to­ja ym­pä­ril­lä on­kaan. Ei tar­vi­ta mon­taa yh­dis­tä­vää asi­aa. Vain ha­lua aut­taa.

Tämä ko­ke­mus vah­vis­taa tun­net­ta, et­tä aut­ta­mi­nen an­taa niin pal­jon. Se tu­kee au­tet­ta­vaa ja an­taa aut­ta­jal­le hy­vän mie­len. Nyt kun sain it­se ol­la aut­ta­mi­sen koh­tee­na, nou­see kas­voil­le­ni läm­min ilo, hymy ja on­ni. Koen ole­va­ni jon­kun suu­rem­man rak­kau­den läm­mös­sä.

Et­tä voi­kin kyl­miö näin läm­mit­tää miel­tä! Nyt se jo sei­soo tuos­sa keit­ti­ös­sä muis­tut­ta­mas­sa mi­nua täs­tä pro­jek­tis­ta. Ei hait­taa yh­tään, et­tä se viet­ti al­ku­e­lä­män­sä maa­ta­lon te­ol­li­suus­ra­ken­nuk­ses­sa ja hai­see sil­le kuu­lui­sal­le ra­hal­le. Na­ve­tan haju häl­ve­nee ai­ka­naan, nyt saan iloi­ta kyl­mi­ös­tä­ni het­ken kai­kil­la ais­teil­la­ni. Ai­on lait­taa sen oveen kor­tin, jon­ka ti­laan lap­sel­ta­ni, joka on tai­ta­va teks­taa­ja:

Toi­sen ih­mi­sen aut­ta­mi­nen

ei vält­tä­mät­tä muu­ta maa­il­maa

– mut­ta se muut­taa tuon yh­den ih­mi­sen maa­il­man.

Kii­tos. Oli iha­na ol­la au­tet­ta­va­na.

SatuLuokkanen
Olen 40-vuotias kotiäiti Mäntsälästä. Päätyöni on olla vaimo ja suurperheen äiti. Ajattelen, että se on minulle annettu osa, johon haluan olla tyytyväinen ja tehdä sen eteen parhaani.
19.1.2020

Jee­sus vas­ta­si nai­sel­le: "Joka juo tätä vet­tä, sen tu­lee uu­del­leen jano, mut­ta joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan." Joh. 4:13-14

Viikon kysymys