Is­tum­me Es­ko­lan Pen­tin kans­sa len­to­ko­nees­sa mat­kal­la Ou­lus­ta Hel­sin­kiin. Olem­me me­nos­sa pai­kal­lis­ten us­ko­vais­ten jär­jes­tä­miin seu­roi­hin Sveit­sin Züric­hiin.

Mat­ka su­juu hy­vin, ja pian Pent­ti jo aloit­te­lee py­hä­kou­lun pi­toa Kes­ki-Eu­roo­pas­sa. Kun seu­rat al­ka­vat, vä­keä on ker­ty­nyt kool­le Sveit­sis­tä, Rans­kas­ta, Sak­sas­ta ja Ita­li­as­ta­kin, yh­teen­sä noin 35 hen­keä. On muu­ta­mia per­hei­tä, opis­ke­li­joi­ta, vaih­to-op­pi­lai­ta ja au pai­re­ja. Enem­mis­tö on nuor­ta vä­keä. Seu­ra­kant­to­ri löy­tyy seu­ra­vä­en jou­kos­ta.

Olem­me saa­neet seu­ra­pai­kak­sem­me Züric­hin lu­te­ri­lai­sen seu­ra­kun­nan kir­kon, jos­sa on myös seu­ra­kun­ta­sa­li ja pie­ni keit­tiö. Kirk­ko on paik­ka­kun­nan ai­noa lu­te­ri­lai­nen kirk­ko. Ka­to­li­sia ja var­sin­kin niin kut­sut­ta­ja re­for­moi­tu­ja kirk­ko­ja on pal­jon.

Päi­vä­seu­ro­jen jäl­keen vie­te­tään erään Sveit­sis­sä asu­van suo­ma­lai­sen per­heen vau­van kas­te­juh­laa. Juh­la on sa­man­lai­nen kuin oli­si koti-Suo­mes­sa­kin. Su­loi­nen Met­te Ma­rik­ki tu­lee kas­te­tuk­si ja näin saa­te­tuk­si sa­maan hy­vän oman­tun­non liit­toon, mis­tä apos­to­li Pie­ta­ri kir­jees­sään pu­huu.

Seu­raa­vak­si seu­ro­jem­me oh­jel­mas­sa on eh­tool­lis­kirk­ko. Kes­ki-Eu­roo­pan kir­kois­sa ei ole sa­man­lais­ta eh­tool­lis­pöy­tää kuin Suo­mes­sa ja Poh­jois­mais­sa ta­val­li­ses­ti on. Eh­tool­li­sel­le tu­li­jat aset­tu­vat kir­kon etuo­saan suu­reen pii­riin, ja eh­tool­li­nen ja­e­taan heil­le sii­nä. Si­säl­löl­tään eh­tool­lis­juh­la on kui­ten­kin ihan sama: ope­tus­las­ten ate­ria us­kon vah­vis­ta­mi­sek­si. ”Tei­dän puo­les­tan­ne an­net­tu.”

Sun­nun­tai­aa­mu­na seu­ro­ja jat­ke­taan. Osa vä­es­täm­me osal­lis­tuu seu­ra­kun­nan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen. Pai­kal­li­nen pas­to­ri on pyy­tä­nyt mi­nut avus­ta­jak­seen. Ker­ron alus­sa ly­hy­es­ti seu­ra­kun­nal­le, kei­tä me vie­raat olem­me. Täs­sä yh­tey­des­sä lau­lam­me ter­veh­dyk­sek­si seu­ra­kun­nal­le Sii­o­nin lau­lun ”Oi kat­so­han lin­tua ok­sal­la puun”. Luen ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa epis­to­la­teks­tin ja avus­tan eh­tool­li­sen ja­os­sa.

Päi­vä­seu­rat, jot­ka ovat sa­mal­la pää­tös­seu­rat, pi­de­tään tä­män jäl­keen. Lo­puk­si on vie­lä ruo­kai­lu ja koko po­ru­kal­la teh­dään ke­vyt lop­pu­sii­vous.

Sit­ten al­kaa ko­ti­mat­ka kai­kil­la jo­hon­kin suun­taan, yh­tä ha­jal­le ja laa­jal­le kuin mis­tä on tul­tu­kin. Pen­tin kans­sa pu­hum­me mat­kas­tam­me ja to­te­am­me, et­tä meil­lä on seu­rois­ta hyvä mie­li. On ol­lut suo­ras­taan mu­ka­va pal­vel­la. Nä­em­me Ou­lun va­lot len­te­ko­nees­ta puo­len yön jäl­keen ja ko­to­na olem­me vä­hän myö­hem­min.

Kes­ki-Eu­roo­pan seu­rois­ta tu­le­vat mie­lee­ni van­hat Koil­lis­maan pirt­ti­seu­rat: niis­sä on jo­ta­kin hy­vin tur­val­lis­ta ja sa­maa. Seu­ra­vä­ki tu­lee pit­kien mat­ko­jen pääs­tä. Ker­ran­kin eräs nuo­ri tyt­tö tuli seu­roi­hin Eu­roo­pan toi­sel­ta lai­dal­ta. Hän sa­noi käyt­tä­neen­sä mat­kaan kah­dek­saa ju­naa ja täy­den päi­vän. Halu pääs­tä seu­roi­hin ja us­ko­vais­ten kes­kel­le oli to­del­la suu­ri. Tämä on ai­na yleis­vai­ku­tel­ma Kes­ki-Eu­roo­pan seu­rois­sa: tu­li­joil­la on halu pääs­tä seu­roi­hin ja Ju­ma­lan sa­nan ää­reen. Täs­sä yh­tey­des­sä siu­naan mie­les­sä­ni nii­tä net­ti­seu­ro­ja, joi­ta voi kuun­nel­la ym­pä­ri maa­il­maa kuin myös ra­di­o­seu­ro­ja tääl­lä Suo­mes­sa.

Net­ti­seu­ro­ja Eu­roo­pas­sa­kin ha­jal­laan ole­vat us­ko­vai­set ker­to­vat kuun­te­le­van­sa sil­loin, kun ei ole lä­he­tys­seu­ro­ja ulot­tu­vil­la. Züric­hin seu­rois­ta oli tie­do­tet­tu seu­ra­kun­nan leh­des­sä, mut­ta ke­tään pai­kal­lis­ta ei tul­lut seu­roi­him­me. Me pu­hu­jat sel­vi­sim­me siis suo­men kie­lel­lä. Ei tar­vit­tu sak­san kiel­tä muu­ten kuin vä­hän sii­nä sun­nun­tain aa­mu­kir­kos­sa ja kirk­ko­kah­veil­la. Jos­kus olem­me pääs­seet saar­naa­maan sak­sak­si Sveit­sis­sä ja Un­ka­ris­sa seu­ra­kun­tien ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa. Täl­lä ker­taa tämä ei to­teu­tu­nut.

Lo­puk­si pie­ni aja­tus eräis­tä Ber­lii­nin seu­rois­ta jo pa­rin­kym­me­nen vuo­den ta­kaa. Kes­kus­te­lim­me alus­tuk­sen jäl­keen nuor­ten kans­sa. Jäi mie­lee­ni erään ty­tön kom­ment­ti. Hän sa­noi jo­ten­kin näin: ”Jos minä vie­lä jos­kus pää­sen Ou­lun ry:lle seu­roi­hin, minä ai­van var­mas­ti en jää ulos tai etei­seen, vaan kä­ve­len kes­kel­le sa­lia penk­kiin kuun­te­le­maan seu­ro­ja.” Tä­hän ei oi­ke­as­taan tar­vit­se sa­noa muu­ta kuin se mui­nais­ten roo­ma­lais­ten SIC! Se tar­koit­ta­nee suo­mek­si suun­nil­leen: "Niin­pä!" Tai: "Niin vain! Juu­ri näin!"

Züric­hin mat­kas­ta jäi mi­nul­le ja Pen­til­le hyvä mie­li. Toi­vot­ta­vas­ti myös seu­ra­vä­el­le! Tai­vaan Isä siu­nat­koon jouk­ko­aan siel­lä­kin!

Han­nu Kin­nu­nen