JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

”Meillä on aihetta iloon”

13.6.2022 6.00

Juttua muokattu:

20.6. 08:50
2022062008500720220613060000

Tar­ja Kor­ri

Koen, et­tä pit­kä Su­vi­seu­ro­jen vas­tuu­vuo­ro päät­tyi osal­ta­ni tou­ko­kuun alus­sa, kun su­vi­seu­ra­ta­va­rat läh­ti­vät va­ras­tois­ta­ni eteen­päin. Olin Mu­hok­sen Su­vi­seu­rois­sa opet­te­le­mas­sa omaa teh­tä­vää­ni pu­hu­jien ruo­ka­lan vas­tuu­hen­ki­lö­nä ja seu­ro­jen lo­put­tua pur­ka­mas­sa toi­mi­pis­tet­täm­me Reis­jär­vel­lä pi­det­tä­viä Su­vi­seu­ro­ja var­ten. Sa­mas­sa telt­ta­ka­tok­ses­sa oli myös van­hus­ten ruo­ka­la, ja toi­mim­me pit­käl­ti yh­des­sä sen vas­tuu­hen­ki­löi­den ja työn­te­ki­jöi­den kans­sa. Oli ihail­ta­vaa seu­ra­ta ja kuun­nel­la, mi­ten hy­vin kaik­ki toi­mi ja oli suun­ni­tel­tu. Ken­täl­lä oli teh­ty val­ta­va mää­rä tal­koo­tun­te­ja en­nen seu­ro­ja.

Kun it­se pää­sin pai­kal­le, kaik­ki oli jo mel­ko val­mis­ta. Ta­va­rat odot­ti­vat hyl­lyis­sä ja pöy­dät oli ka­tet­tu kau­niis­ti ava­jais­ten jäl­keis­tä juh­la­lou­nas­ta var­ten. Kä­vim­me läpi käy­tän­nön asi­oi­ta ja sitä, mi­ten lou­nas saa­daan su­ju­vas­ti tar­joil­tua noin 150 kut­su­vie­raal­le. Kun juh­la­lou­nas oli ohi, oli kii­re saa­da avat­tua ruo­ka­la sen var­si­nai­seen käyt­töön pu­hu­jia ja van­huk­sia var­ten.

Seu­ro­jen ai­ka­na olim­me työ­vuo­rois­sa tois­ten vas­tuu­hen­ki­löi­den kans­sa ja teim­me muis­tiin­pa­no­ja sii­tä, mitä asi­oi­ta voi­si vie­lä su­ju­voit­taa tai muut­taa. Seu­ro­jen lo­put­tua al­koi ri­vak­ka pur­ka­mi­nen. Pak­ka­sim­me ta­va­roi­ta laa­ti­koi­hin ja merk­ka­sim­me ne oh­jei­den mu­kaan. Mie­les­sä oli jo oma vas­tuu tu­le­vis­ta seu­rois­ta.

Seu­raa­va­na ke­vää­nä al­koi ko­ro­na. Huo­li ja epä­var­muus Su­vi­seu­ro­jen to­teu­tu­mi­ses­ta kas­voi ke­vään mit­taan. Reis­jär­ven su­vi­seu­ra­ken­täl­lä oli teh­ty jo pal­jon val­mis­te­lui­ta, ja mo­net oli­vat jär­jes­tä­neet lo­man­sa ja me­non­sa sen mu­kaan, et­tä oli­si­vat en­nen seu­ro­ja ja nii­den ai­ka­na käy­tet­tä­vis­sä työ­vuo­roi­hin.

Kun pää­tös­tä seu­ro­jen pi­tä­mi­ses­tä ei ol­lut vie­lä lo­pul­li­ses­ti teh­ty, ta­pa­sin sat­tu­mal­ta nai­sen, joka oli opas­ta­ja­ni Mu­hok­sen Su­vi­seu­rois­sa. Hän ei en­sin tun­te­nut mi­nua, mut­ta kun esit­te­lin it­se­ni, hän muis­ti. Kä­vim­me pi­kai­sen kes­kus­te­lun ti­lan­tees­ta, ja hän sy­dä­mes­tään as­ti toi­vot­ti meil­le voi­mia ja siu­naus­ta su­vi­seu­ra­työ­hön. Pie­ni, ohi­kii­tä­vä het­ki os­tos­kes­kuk­sen etei­ses­sä läm­mit­ti miel­tä.

Pää­tös sii­tä, et­tei nor­maa­le­ja Su­vi­seu­ro­ja voi­si toi­se­na­kaan vuon­na pi­tää, ai­heut­ti pal­jon kes­kus­te­lu­ja. Moni miet­ti, voi­ko nii­tä pi­tää enää kos­kaan nor­maa­lis­ti. Suu­ri mää­rä tal­koo­tun­te­ja oli teh­ty eh­kä tur­haan. Piti aloit­taa­kin ken­tän pur­ka­mi­nen ei­kä ra­ken­ta­mi­nen.

So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa le­vi­si pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­jan ter­veh­dys Reis­jär­ven seu­ra­pai­kan pel­lol­ta. Se oli pu­hut­te­le­va. Taus­tal­la kuu­lui lau­lua ja lin­tu­jen li­ver­rys­tä. Oli­si voi­nut ku­vi­tel­la, et­tä ter­vei­set ovat su­rul­li­sia, kos­ka seu­ro­ja ei voi­tu pi­tää ken­täl­lä. Ter­veh­dyk­sen alus­sa oli­vat kui­ten­kin sa­nat: ”Meil­lä on ai­het­ta iloon.” Reis­jär­ven su­vi­seu­ra­or­ga­ni­saa­ti­ol­le oli us­kot­tu teh­tä­väk­si Su­vi­seu­ro­jen to­teut­ta­mi­nen ra­dio- ja verk­ko­seu­roi­na. Pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja ker­toi mit­ta­vas­ta työs­tä, mikä oli teh­ty, ja sii­tä, mi­ten oli voi­nut ai­heu­tua pet­ty­mys­tä ja ki­pua sii­tä, et­tei­vät Su­vi­seu­rat on­nis­tu­neet kent­tä­seu­roi­na. Kui­ten­kin täl­lä su­vi­seu­ra­mat­kal­la oli ko­et­tu mo­neen ker­taan loh­dut­ta­va­na seu­ro­jen tun­nus­lau­seen sa­nat: ”Her­ra, si­nuun minä tur­vaan.”

Pu­heen­joh­ta­ja ker­toi, mi­ten oli ol­lut suu­ri ilo ol­la osal­li­se­na Ju­ma­lan suu­res­sa suun­ni­tel­mas­sa, jon­ka mu­kaan Ju­ma­lan sana saa kai­kua loh­dut­ta­va­na maa­il­man ää­riin saak­ka. Vas­tuun­kan­ta­jat oli­vat ko­ke­neet vah­vas­ti sen, mi­ten pal­jon hei­tä oli tu­et­tu ja muis­tet­tu esi­ru­kouk­sin. Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as, ja Hä­nen tah­ton­sa sai ta­pah­tua täs­sä­kin asi­as­sa.

Ter­veh­dys päät­tyi sa­noi­hin: ”On­ko meil­lä ai­het­ta muu­hun kuin iloon ja kii­tok­seen?”

Omal­ta osal­ta­ni en­sim­mäi­set ra­dio- ja verk­ko­seu­rat me­ni­vät il­man työ­vuo­roa. Seu­raa­vis­sa, Reis­jär­ven opis­tol­ta jär­jes­te­tyis­sä seu­rois­sa olin omas­sa teh­tä­väs­sä­ni to­teut­ta­mas­sa juh­la­ruo­kai­lun jär­jes­tä­mis­tä. Ti­lai­suus oli pal­jon pie­nem­pi kuin kent­tä­seu­rois­sa, mut­ta yh­tä juh­la­va. Siel­lä oli ais­tit­ta­vis­sa kii­tol­li­suus sii­tä, et­tä seu­rat sekä Ke­sä­seu­ra­ra­di­on oh­jel­ma voi­tiin to­teut­taa ra­di­on ja ne­tin vä­li­tyk­sel­lä.

Täl­lä het­kel­lä näyt­tää, et­tä Su­vi­seu­rat Lo­pel­la voi­daan pi­tää. Olen ja­ka­nut tie­toa uu­sil­le vas­tuu­hen­ki­löil­le par­haa­ni mu­kaan. Kun ei ole it­se ol­lut käy­tän­nös­sä te­ke­mäs­sä omaa vas­tuu­teh­tä­vää alus­ta lop­puun saak­ka seu­ra­pai­kal­la, neu­vo­mi­nen on vä­hän han­ka­laa­kin. Kui­ten­kin jär­jes­tä­jien in­nok­kuus ja halu jär­jes­tää seu­ro­ja sai­vat va­kuut­tu­maan, et­tä pal­ve­lut toi­mi­vat hy­vin tä­nä­kin vuon­na. Me voim­me ru­koil­la voi­mia ja siu­naus­ta vas­tuun­kan­ta­jil­le.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys