JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Odotettavissa lähipäivinä koleaa ja harmaata

Nykyiset blogit
19.11.2022 5.00

Juttua muokattu:

18.11. 10:30
2022111810303620221119050000

Vau­la Es­ke­li

Ava­sin ra­di­on. Oli me­nos­sa sää­tie­do­tus: ko­ti­maan sääs­sä odo­tet­ta­vis­sa lä­hi­päi­vi­nä ko­le­aa ja har­maa­ta.

Mar­ras­kuu on mo­nen mie­les­tä vuo­den syn­kin kuu­kau­si. Aa­mul­la he­rä­tes­sä ik­ku­nan ta­ka­na on hyy­tä­vä kyl­myys, kaik­ki näyt­tää har­maal­ta, mä­räl­tä ja tuu­li­sel­ta niin, et­tä te­ki­si mie­li jää­dä pei­ton al­le läm­pi­mään. Päi­vät ly­he­ne­vät ly­he­ne­mis­tään, ja va­lon mää­rä vä­he­nee tal­vi­päi­vän sei­sauk­seen as­ti. Pi­meys saat­te­lee ar­jen as­ka­rei­siin, töi­hin ja kou­luun läh­ti­jöi­tä ja sama pi­meys on vas­tas­sa il­ta­päi­väl­lä ko­tiin pa­la­tes­sa.


Loka–mar­ras­kuus­sa rus­kan vä­rit haa­le­ne­vat vä­hi­tel­len, leh­det­tö­mät puut muis­tut­ta­vat ajan ku­lus­ta ja luon­non val­mis­tau­tu­mi­ses­ta tal­veen. Li­sään­ty­vä pi­meys ja ko­lea sää voi­vat tuo­da tul­les­saan ah­dis­tus­ta ja ikä­vää myös aja­tuk­siin. On­nek­si saam­me kui­ten­kin mar­ras­kuus­sa­kin naut­tia vä­lil­lä au­rin­gos­ta, joka tor­juu syk­syn an­keut­ta ja hai­keut­ta. Il­to­jen pi­me­tes­sä ul­ko­na­liik­ku­ja voi näh­dä tai­vaal­la upe­an vä­ri­lois­ton, ja poh­joi­ses­sa pää­see kuu­lai­na il­toi­na tark­kai­le­maan re­von­tu­lia.

Luon­non kuih­tu­es­sa aja­tuk­set siir­ty­vät kuo­le­maan ja ka­to­a­vai­suu­teen. Ka­len­te­ris­sa mar­ras­kuun al­ku­puo­lel­le ajoit­tuu py­häin­päi­vä eli vai­na­jien muis­to­päi­vä. Seu­ra­kun­nis­sa on tul­lut ta­vak­si jär­jes­tää ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia ja har­taus­ti­lai­suuk­sia, jois­sa muis­te­taan vuo­den ai­ka­na kuol­lei­ta lu­ke­mal­la jo­kai­sen vai­na­jan nimi ja sy­tyt­tä­mäl­lä kynt­ti­lä hä­nen muis­tol­leen. Pois­nuk­ku­neet elä­vät muis­tois­sam­me ja kai­pauk­ses­sam­me.

Sain tänä vuon­na osal­lis­tua ky­sei­sen ti­lai­suu­den jär­jes­tä­mi­seen omas­sa seu­ra­kun­nas­sa lu­ke­mal­la vai­na­jien ni­miä. Ti­lai­suu­den kos­ket­ta­vuus muis­tut­ti elä­män ra­jal­li­suu­des­ta ja py­säyt­ti ajat­te­le­maan hei­tä, jot­ka ovat siir­ty­neet ajas­ta ikui­suu­teen. Myö­hem­min il­lal­la hau­taus­maal­la käy­des­sä elä­män ka­to­a­vai­suus oli läs­nä vah­vas­ti. Kynt­ti­löi­den lois­tees­sa aja­tuk­set pa­la­si­vat kir­kos­sa lu­et­tuun evan­ke­liu­miin: "Au­tu­ai­ta ovat hen­ges­sään köy­hät, sil­lä hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta. Au­tu­ai­ta ovat mur­heel­li­set: he saa­vat loh­du­tuk­sen." (Matt. 5:3–4.)

Me­ne­tyk­sen het­kel­lä ih­mi­nen käy läpi mik­si-ky­sy­myk­siä ja miet­tii elä­män tar­koi­tus­ta. Esiin nou­see ky­sy­myk­siä, joi­hin ei ai­na ole sel­kei­tä vas­tauk­sia. Toi­vo tu­le­vas­ta hor­juu ja ai­ka tun­tuu py­säh­ty­vän. Eh­kä se on het­ki, joka avaa ih­mi­sen nä­ke­mään her­kem­min ne nä­ky­mät­tö­mät kä­det, jot­ka kan­nat­te­le­vat. Us­ko tuo tur­vaa ja luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä saa ol­la alus­ta lop­puun Ju­ma­lan vah­vois­sa kä­sis­sä.

Hau­taus­maal­ta tul­tu­a­ni kuun­te­lin virt­tä 618. Sen sa­nat avaa­vat us­kon nä­kö­a­laa. Sitä, mikä us­ko­vai­sil­la on edes­sä­päin. Tätä teks­tiä kir­joit­ta­es­sa­ni luin Mark­ku Ka­mu­lan blo­gi­teks­tiä "Tai­vaan iloa, tai­vaan rie­mua – mie­li­ku­via tai­vas­ta" (17.7 2022). Sitä lu­kies­sa tu­lin hy­väl­le tuu­lel­le, kun mie­tin nii­tä mu­ka­vil­la tuo­leil­la va­rus­tet­tu­ja sa­le­ja, jois­sa saan is­tua. Ja sitä, et­tä siel­lä ei ole kyl­mä ei­kä sa­teis­ta ja los­kaa niin kuin tänä mar­ras­kui­se­na il­ta­na.

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
3.12.2022

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Ps. 25:9

Viikon kysymys