JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Onko epäonnistuminen ihan jees?

Nykyiset blogit
21.9.2022 6.15

Juttua muokattu:

20.9. 12:01
2022092012015020220921061500
Se hyvänolon tunne, kun autolla hieman harhaan ajaneena huomaa, ettei mitään kamalaa tapahtunutkaan ja pääsimme turvallisesti kotiin.

Se hyvänolon tunne, kun autolla hieman harhaan ajaneena huomaa, ettei mitään kamalaa tapahtunutkaan ja pääsimme turvallisesti kotiin.

Se hyvänolon tunne, kun autolla hieman harhaan ajaneena huomaa, ettei mitään kamalaa tapahtunutkaan ja pääsimme turvallisesti kotiin.

Se hyvänolon tunne, kun autolla hieman harhaan ajaneena huomaa, ettei mitään kamalaa tapahtunutkaan ja pääsimme turvallisesti kotiin.

Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Olen läh­dös­sä aja­maan au­tol­la, var­mis­te­len mie­hel­tä­ni, et­tä on­han reit­ti riit­tä­vän help­po mi­nul­le. Si­säl­lä­ni myl­lää enem­män tai vä­hem­män epä­miel­lyt­tä­vä tun­ne. Jos­kus tämä tun­ne tai lii­al­li­nen tur­val­li­suus­ha­kui­suus on jät­tä­nyt mi­nut hie­man pet­ty­nee­nä ko­tiin pyö­rit­te­le­mään peu­ka­loi­ta.

Mi­nul­la on vain lii­an huo­no it­se­tun­to täs­sä asi­as­sa, olen mo­nes­ti se­lit­tä­nyt. Län­si­mais­sa on yleis­tä aja­tel­la, et­tä hy­vän it­se­tun­non omaa­va hen­ki­lö tu­lee pär­jää­mään. Sen si­jaan hän, jol­la ei ole­kaan niin hyvä it­se­tun­to, voi koh­del­la it­se­ään huo­nos­ti ja jopa ma­sen­tua, sel­vi­ää psy­ko­lo­gi­an kir­jas­ta. It­se­tun­to-kä­si­tet­tä on kri­ti­soi­tu, kos­ka on epä­to­den­nä­köis­tä, et­tä oli­si ole­mas­sa mi­tään yh­te­näis­tä tai py­sy­vää it­se­tun­toa. Se näh­dään kir­jas­sa myös epä­eet­ti­se­nä, kos­ka huo­nol­la it­se­tun­nol­la voi pe­rus­tel­la epä­on­nis­tu­mi­sen­sa ja la­ka­ta yrit­tä­mäs­tä. Tämä voi lo­pul­ta joh­taa ali­suo­ri­tu­mi­seen ja tyy­ty­mät­tö­myy­teen. Mi­nul­le tämä tie­to on hel­pot­ta­vaa. It­se­tun­toa tär­ke­äm­pää on myö­tä­tun­toi­nen suh­tau­tu­mi­nen it­seen!

Huo­maan vä­lil­lä vält­te­le­vä­ni vii­mei­seen as­ti ti­lan­tei­ta, jois­sa voin epä­on­nis­tua. Mi­ten sinä suh­tau­dut mo­kaa­mi­seen? Ym­mär­rän kyl­lä myö­tä­tun­nol­la it­se­ä­ni myös sii­nä, mik­si esi­mer­kik­si au­tol­la ajo on vä­lil­lä, eten­kin ai­em­min, ol­lut mi­nul­le kova paik­ka: ke­hit­te­len mie­les­sä­ni kai­ken­lai­sia kau­hus­ke­naa­ri­oi­ta, mitä kaik­kea voi ta­pah­tua. Näis­tä ne­ga­tii­vi­sis­ta aja­tuk­sis­ta ja olet­ta­muk­sis­ta joh­tu­en kuu­mot­te­len, her­moi­len ja hi­koi­len enem­män tai vä­hem­män.

Olen pääs­syt au­tol­la ajos­sa mie­les­tä­ni pa­him­man yli, mut­ta pel­kään sil­ti vie­lä ”mas­sii­vis­ta it­se­ruos­kin­taa”, jos ajan esi­mer­kik­si har­haan. It­se­tun­non ko­hen­ta­mi­seen kes­kit­ty­mäl­lä ei saa­vu­ta niin hy­viä tu­lok­sia kuin it­se­myö­tä­tun­toi­sel­la ot­teel­la, sil­lä tut­ki­muk­sis­sa on sel­vin­nyt, et­tä myö­tä­tun­toi­nen, in­hi­mil­li­nen ja ym­mär­tä­vä suh­tau­tu­mis­ta­pa it­seen epä­on­nis­tu­mi­sen het­kel­lä aut­taa jak­sa­maan seu­raa­val­la yri­tys­ker­ral­la pi­dem­pään. It­se­myö­tä­tun­toi­set myös suo­riu­tu­vat teh­tä­vis­tään muu­ten­kin pa­rem­min tu­lok­sin.

En enää in­hoa esiin­ty­mis­tä, vaik­ka tie­dän­kin ole­va­ni sii­nä edel­leen mel­ko täy­del­li­syyt­tä ta­voit­te­le­va. Otan ai­na mie­luum­min mel­ko tar­kas­ti suun­ni­tel­lun la­pun mu­kaan kuin pel­kät aja­tus­vii­vat, vaik­ka si­ten esiin­ty­mi­ses­tä­ni tu­li­si eloi­sam­pi. Jul­ki­nen hä­peä ei hou­ku­ta, vaik­ka tie­dän, et­tä to­del­li­suu­des­sa ylei­sö on esiin­ty­jän puo­lel­la.

Olin suun­ni­tel­lut lu­ke­va­ni häis­sä pu­heen li­säk­si ru­non mu­sii­kin sä­es­tyk­sel­lä. Kau­huk­se­ni huo­ma­sin, et­tä ei­hän mi­nul­la ole­kaan ru­no­kir­jaa, mis­tä lu­kea, jo­ten pyy­sin ylei­söl­tä pie­nen het­ken ai­kaa ja pys­tyin vä­hän nau­rah­ta­maan­kin. Kä­vin ha­ke­mas­sa lah­ja­pöy­däl­tä kir­joit­ta­ma­ni ru­no­kir­jan, jos­ta luin. Lo­pul­ta epä­on­nis­tu­mi­nen it­ses­sään ei ol­lut­kaan yh­tään niin ka­ma­laa, jos mie­li ei ole pe­lon vuok­si lu­kos­sa. Usein epä­on­nis­tu­mi­sen pel­kää­mi­nen on kai­kis­ta pa­hin­ta.

Olen ko­ke­nut – nu­rin­ku­ris­ta kyl­lä – myös sen, et­tä epä­on­nis­tu­es­sa­ni nos­tan vain omaa ta­voi­te­ri­maa­ni ja ”tuo­mit­sen” it­se­ni epä­on­nis­tu­maan vie­lä var­mem­min. Van­hem­muu­des­sa, yh­des­sä tär­keim­mäs­sä teh­tä­väs­sä­ni, on ol­lut loh­dul­lis­ta huo­ma­ta, et­tä lap­set kyl­lä ym­mär­tä­vät mi­nua in­hi­mil­li­se­nä ja ereh­ty­vä­nä, mut­ta sil­ti iha­na­na ih­mi­se­nä!


Läh­de:

Skee­ma 5, Yk­si­löl­li­nen ja yh­tei­söl­li­nen ih­mi­nen, Ota­va 2017.

RiikkaLinnanmäki
Olen kolmikymppinen äiti, puoliso ja kirjallisuuden opiskelija. Olen lähtöisin Pohjois-Suomesta, mutta olemme asuneet jo kolme vuotta Tampereella. Minua kiinnostavat ihmissuhteet, psykologiset näkökulmat, vanhemmuus, ihmisoikeuskysymykset ja tasa-arvo. Perhe, luonto, taiteilu ja kohtuullisen terveelliset elämäntavat ovat minulle tärkeitä. Palaan ajatuksissani usein pieniltä tuntuviin hetkiin. Ne muistuttavat voimia tuoneista asioista. Toivon, että otat rohkeasti yhteyttä sähköpostiini riikkak92@hotmail.com.
4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys