JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170826065100

Aje­lim­me hei­nä­kuus­sa ai­kui­sen tyt­tä­re­ni kans­sa au­tol­la koh­ti lap­suus­ko­ti­a­ni. Hän oli käy­mäs­sä ky­läs­sä ja ha­lu­si vie­rail­la mum­mo­las­sa, jos­sa lap­se­na sai var­sin­kin ke­säi­sin ol­la.

Ajel­les­sam­me kes­kus­te­lim­me men­neis­tä yh­tei­sis­tä vuo­sis­ta. Ky­syin hä­nel­tä: ”Oli­ko si­nul­la on­nel­li­nen lap­suus?” Hän vas­ta­si: ”Oli, mi­ten niin?” Sa­noin hä­nel­le, et­tä olet kas­va­nut us­ko­vai­ses­sa ko­dis­sa. Kaik­ki us­ko­vai­ses­sa ko­dis­sa kas­va­neet lap­set ei­vät ole ko­ke­neet lap­suut­taan on­nel­li­se­na. Jot­kut ker­to­vat ol­leen­sa ah­dis­tu­nei­ta ja on­net­to­mia. Näi­tä ker­to­muk­sia tuo­daan usein esil­le me­di­as­sa. Ei­kö si­nul­la ole täl­lai­sia ko­ke­muk­sia, ky­syin.Hän vas­ta­si: ”Ei, päin­vas­toin!” Ky­syin sit­ten tyt­tä­rel­tä­ni, et­tä mitä hän tä­nään ajat­te­lee us­kos­tam­me. Hän vas­ta­si: ”Se on teil­le ok, mut­ta se ei nyt isä ole mi­nun jut­tu­ni. Mi­nun mie­les­tä­ni ku­kin saa us­koa va­paas­ti tai ol­la us­ko­mat­ta. Mitä sii­tä tar­vit­see leh­dis­sä kir­joi­tel­la.”

Ky­syin myös, et­tä ei­kö hä­nel­lä ole mi­tään ne­ga­tii­vis­ta mie­les­sä us­kos­tam­me. Hän vas­ta­si: ”Se on, kun luo­vuin us­kos­ta­ni ja mi­nun yk­si­tyi­syyt­tä­ni lou­kat­tiin. En sii­tä enää kan­na kau­naa, en var­sin­kaan hei­tä koh­taan, jot­ka ovat pyy­tä­neet an­teek­si.”

Kun oma lap­si luo­puu us­kos­ta, se on ai­na­kin mi­nul­le ol­lut ylit­se­pää­se­mät­tö­män vai­kea jut­tu. En­sim­mäi­nen re­ak­tio on ol­lut, et­tä se ei voi ol­la tot­ta. Ei se voi ker­ta kaik­ki­aan ol­la mah­dol­lis­ta. Minä, joka pit­kän et­sis­ke­lyn jäl­keen olen saa­nut löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, kuin­ka voin kes­tää, et­tä mi­nun lä­hei­se­ni voi sii­tä noin vain luo­pua.

Kyl­lä minä täs­sä asi­as­sa olen pal­jon pai­ni­nut ”it­te­ni kans”. Häm­men­nyk­sen jäl­keen on tul­lut pet­ty­mys, kiuk­ku ja epä­toi­vo. Mik­si Ju­ma­la sal­lii tä­män? En­sin ra­kas­taa mi­nut val­ta­kun­taan­sa ja sit­ten sal­lii lap­se­ni hyl­jä­tä sen. Sit­ten on tul­lut hä­peä. En ole hää­vi us­ko­vai­nen, isä ja kas­vat­ta­ja ja vie­lä­pä pap­pi ja sa­nan­pal­ve­li­ja! It­se­sää­lis­sä olen ry­pe­nyt; mi­kä­pä se täl­lai­nen pap­pi on, joka ei edes omaa per­het­tä pys­ty aut­ta­maan. Lo­puk­si on ol­lut edes­sä to­si­a­si­oi­den edes­sä nöyr­ty­mi­nen ja asi­an hy­väk­sy­mi­nen.

"Yly­pi­ää luon­toa" on kyl­lä nöy­ryy­tet­ty. Jos­kus olen it­se ar­vos­tel­lut tai kuul­lut mui­den ar­vos­te­le­van van­hem­pia, joi­den lap­set ovat kiel­tä­neet us­kon. Täs­sä asi­as­sa on rii­sut­tu täy­sin. It­se ajat­te­len nyt, et­tä pal­jon on it­ses­sä­ni ol­lut­kin vi­kaa, heik­kout­ta, ei­kä mes­ta­roi­maan pää­se kas­vat­ta­ja­na. It­se­sää­liin oli­si voi­nut jää­dä pieh­ta­roi­maan, mut­ta Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa ke­ho­te­taan nos­ta­maan kat­set­ta pois it­ses­tä us­kon al­ka­jan ja päät­tä­jän Jee­suk­sen Kris­tuk­sen puo­leen. Raa­ma­tus­sa­kin on esi­merk­ke­jä, et­tei se ai­na ole us­ko­vai­sis­sa ko­deis­sa kaik­ki men­nyt toi­veit­ten mu­kaan: Ada­min ja Ee­van ko­din po­jat jou­tui­vat traa­gi­seen yh­tee­not­toon, Isa­kin ja Re­be­kan po­jis­ta toi­nen kiel­si us­kon ja Daa­vi­din per­heen esi­merk­ki on su­rul­li­nen. Jou­tui­han myös täy­del­li­nen kas­vat­ta­ja, Jee­sus Kris­tus, nä­ke­mään, kuin­ka yk­si hä­nen ope­tus­lap­sis­taan ka­val­si hä­net.

Mi­nul­le loh­du­tus­ta toi poi­ka­ni, kun näi­den asi­oi­den kans­sa voi­vot­te­lin. Hän sa­noi: ”Isä, ei­hän pe­liä ole vie­lä pe­lat­tu lop­puun. Em­me­hän me tie­dä, mi­ten lo­pus­sa käy?” Sil­loin minä ajat­te­lin, kuin­ka ”tomp­pe­li ja hi­das olen us­ko­maan”. En­kö mi­nä­kin ole saa­nut ol­la to­dis­ta­mas­sa sai­ras­vuo­teel­la ma­kaa­van tuh­laa­ja­lap­sen pa­laa­mi­sen ar­moa. Us­kon lah­ja on Ju­ma­lal­ta, ei mi­nul­ta. Raa­mat­tu opet­taa myös, et­tä us­ko ei ole joka mie­hen. On­han meil­le van­hem­mil­le jä­tet­ty vie­lä ru­kouk­sen mah­dol­li­suus.

Kun Jaa­kob nöyr­tyi pai­nies­saan Ju­ma­lan mie­hen kans­sa, hän sa­noi: ”En pääs­tä si­nua, el­let siu­naa mi­nua” (1. Moos. 32:27). Täs­sä pai­nis­sa ei ole muu­ta mah­dol­li­suut­ta kuin py­syä voit­ta­jas­sa kiin­ni ja jää­dä hä­nen siu­nauk­sen­sa ja hy­vyy­ten­sä va­raan. Sil­lä voi­mal­la saan ru­koil­la ja ra­kas­taa kaik­kia lap­si­a­ni.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Maa­il­man­lop­pu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olen­ko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tä­nään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34
1.4.2020

Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni, ku­kaan ei ole si­nun ver­tai­se­si! Sinä olet teh­nyt suu­ria te­ko­ja, sinä ajat­te­let mei­dän pa­ras­tam­me. Ps. 40:6

Viikon kysymys