JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ries­ka­tal­kois­sa

Nykyiset blogit
14.12.2019 6.28

Pyy­si­vät ker­ran ries­ka­tal­koi­siin mi­nu­a­kin, vaik­ka olen suur­ta­lous­keit­ti­ös­sä mel­kein kau­hus­ta kan­ke­a­na. Kaik­ki on niin suur­ta, ja jos jo­kin me­nee pie­leen, se me­nee pie­leen isos­ti. Me­nin sil­ti, kos­ka olen ko­et­ta­nut aja­tel­la näis­tä rau­ha­nyh­dis­tyk­sen töis­tä, et­tä me­nen, jos suin­kin pys­tyn.

Löin mys­syn pää­hän, es­sun eteen ja yri­tin näyt­tää ihan reip­paal­ta, vaik­ka oli epä­var­ma olo. Ky­syin, et­tä mil­le al­kai­sin. Ja­koi­vat il­mei­ses­ti työ­tä kul­le­kin ky­kyn­sä mu­kaan. An­toi­vat mi­nul­le haa­ru­kan kä­teen ja käs­ki­vät pai­nel­la rei­kiä ries­kan pin­taan. Osa­sin. Sii­nä sa­mal­la eh­din ky­sel­lä kau­li­men käyt­tä­jän kuu­lu­mi­sia ja ker­toa it­se­kin. Läh­din tal­kois­ta suu hy­mys­sä ko­tiin. Myy­jäi­sis­sä sit­ten olin vä­häl­lä men­nä sei­so­maan sen ries­ka­pi­non vie­reen ja ker­toa, et­tä mun lei­po­mia nämä!

Toi­si­naan tal­koo­töi­hin läh­te­mi­nen lais­kot­taa ja tun­tuu, et­tei mil­lään eh­ti­si. Mut­ta ajat­te­len, et­tä sil­loin, jos tun­tuu, et­tei rau­ha­nyh­dis­tyk­sen teh­tä­viin jou­da, on tar­peel­lis­ta miet­tiä, voi­si­ko jos­tain muus­ta vä­hen­tää. On hyvä et­tä saa­daan nä­mä­kin työt hoi­det­tua yh­tei­ses­ti. Jos moni kiel­täy­tyy ja väis­te­lee vas­tuu­ta, hom­ma ka­saan­tuu har­vo­jen har­teil­le. Jos vas­tuun­kan­ta­jia on vä­hän, he vä­sy­vät. Näis­sä­kin teh­tä­vis­sä on kui­ten­kin niin, et­tä on hel­pom­pi lu­va­ta mie­lui­sem­piin hom­miin tai sel­lai­siin, joi­ta ko­kee edes vä­hän osaa­van­sa.

Kun mi­nua pyy­det­tiin tänä syk­sy­nä alu­eem­me kir­joit­ta­ja­ryh­mään, ajat­te­lin, et­ten mi­ten­kään eh­di. Mie­tin sil­ti, et­tä kir­joit­ta­mi­nen ei tun­nu vas­ten­mie­li­sel­tä te­ke­mi­sel­tä ja lu­pau­duin. Ajat­te­lin, et­tä jos pää­e­män­näk­si oli­si pyy­det­ty, mi­nul­la oli­si ol­lut lis­ta es­tei­tä. Ei­pä sil­ti, sii­tä pyyn­nös­tä ei lie­nee pel­koa. Mut­ta niin se on, et­tä kun on mo­nen­lais­ta teh­tä­vää ja mo­nen­lais­ta te­ki­jää, löy­ty­nee jo­kai­sel­le työl­le te­ki­jä ja jo­kai­sel­le te­ki­jäl­le te­ke­mis­tä.

it­se olen saa­nut rau­ha­nyh­dis­tyk­sen teh­tä­vien kaut­ta muu­ta­mia ys­tä­viä ja tosi mon­ta mu­ka­vaa tut­ta­vaa. Kun muu­tim­me nuo­re­na per­hee­nä Ou­lus­ta Sei­nä­jo­el­le, minä en tun­te­nut tääl­tä ke­tään. Työ­vuo­rois­sa tu­tus­tu­mi­nen kävi hel­pos­ti. Yh­des­sä teh­den oli mu­ka­va ju­tel­la. Sik­si voin läm­pi­mäs­ti suo­si­tel­la, et­tä kan­nat­taa men­nä mu­kaan toi­min­taan.

Hy­väs­sä ly­kys­sä jon­kun kans­sa al­kaa jut­tu luis­ta­maan niin hy­vin, et­tä tu­lee ky­lä­kut­su tai it­se huo­maa kut­su­neen­sa uu­den tut­ta­van ky­lään. Par­haim­mil­laan syn­tyy eli­ni­käi­nen ys­tä­vyys. Olen ai­na neu­vo­nut uu­del­le paik­ka­kun­nal­le muut­ta­vaa, et­tä äl­kää jää­kö odot­te­le­maan ky­lä­kut­su­ja, kut­su­kaa it­se. Kun on riit­tä­vän ah­ke­ras­ti kut­su­nut, al­kaa nii­tä vas­ta­kut­su­ja­kin sa­del­la.

Kun on mu­ka­na rau­ha­nyh­dis­tyk­sen työs­sä, on mah­dol­li­suus löy­tää ih­mi­siä, joil­le ker­toa asi­ois­taan, ke­ven­tää taak­kaa ja saa­da tu­kea. Yh­teys toi­siin ih­mi­siin on tär­ke­ää, sil­lä yk­sin on vai­ke­aa py­syä us­ko­mas­sa.

VirpiMäkinen
Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen. Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi