JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sadekausi

Nykyiset blogit
4.6.2026 13.00

Juttua muokattu:

4.6. 13:41
2026060413410620260604130000

Teks­ti: Mar­tin Pyl­vai­nen, kään­nös: Sirk­ka-Lii­sa Lei­no­nen

Martin Pylvainen

"Niin kuin sade ja lumi tu­le­vat tai­vaas­ta ei­vät­kä sin­ne pa­laa vaan kas­te­le­vat maan, joka he­del­möi­tyy ja ver­soo ja an­taa kyl­vä­jäl­le sie­me­nen ja näl­käi­sel­le lei­vän" (Jes. 55:10).

Ke­ni­as­sa on sa­de­kau­si. Juha Ai­ras, vai­mo­ni Sand­ra ja minä kuu­lim­me nämä sa­nat usein, kun olim­me lä­he­tys­mat­kal­la Ke­ni­as­sa huh­ti­kuun lop­pu­puo­lel­la 2023. Ke­ni­as­sa on kak­si sa­de­kaut­ta. Pi­tem­pi kes­tää maa­lis­kuun puo­li­vä­lis­tä tou­ko­kuu­hun ja ly­hy­em­pi osuu mar­ras-jou­lu­kuul­le. Ke­ni­an maa­ta­lous on 98-pro­sent­ti­ses­ti riip­pu­vais­ta sa­teis­ta. Vii­me vuo­si­na sa­de­kau­det ei­vät ole ol­leet yh­tä sään­nöl­li­siä kuin ai­na en­nen ja vil­je­li­jöil­lä on ol­lut haas­tei­ta kyl­vö­ai­ka­tau­lu­jen kans­sa.

Kun olim­me en­sim­mäis­tä il­taa Mom­ba­sas­sa, sade ro­pi­si jat­ku­va­na taus­ta­ää­ne­nä ja in­ti­a­lai­set häi­rik­kö­va­rik­set me­te­löi­vät ho­tel­lin ik­ku­nan ul­ko­puo­lel­la. Seu­raa­va­na päi­vä­nä eli lau­an­tai­na aje­lim­me pit­kin tul­vi­via ka­tu­ja. Kan­noim­me ken­ki­äm­me kä­des­sä, kun kah­la­sim­me mu­tai­ses­sa ve­des­sä vii­mei­set met­rit erään ko­din si­sään­käyn­nil­le. Si­säl­lä ta­lon väki ja vie­raat rie­mas­tui­vat, kun olim­me pääs­seet tu­le­maan. Mom­ba­sa on Ke­ni­an uu­deh­ko­ja lä­he­tys­koh­tei­ta. Tääl­lä kyl­ve­tyt us­kon sie­me­net ovat ver­so­neet ja tar­vit­se­vat tar­hu­rin hoi­vaa. Sen aa­mun py­hä­kou­lun teks­tik­si olin va­lin­nut Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min toi­sen lu­vun, joka ker­too, kuin­ka hal­vaan­tu­nut mies las­ket­tiin ka­ton läpi Jee­suk­sen eteen. Meil­le kai­kil­le kävi sel­väk­si, et­tei myös­kään sade voi­nut es­tää Ju­ma­lan sa­naa te­ke­mäs­tä työ­tään.

Kwue mar Ny­a­sa­ye tar­koit­taa luon kie­lel­lä ’Ju­ma­lan ter­ve’. Luon kiel­tä pu­hu­taan Si­ay­an alu­eel­la län­ti­ses­sä Ke­ni­as­sa. Maa­nan­tai­aa­mu­na len­sim­me Mom­ba­sas­ta Ki­su­muun. En­sim­mäi­ses­sä py­säh­dys­pai­kas­sam­me saim­me ku­mi­saap­paat, joil­la kä­ve­lim­me seu­ra­pai­kal­le. Blu­e­tooth-kuo­ron sä­es­tyk­sel­lä lau­loim­me Ame­ri­kan lau­lu­kir­jas­ta lau­lut 175 ja 202. Muis­tin, et­tä nämä lau­lut lau­let­tiin erääs­sä ko­dis­sa jo edel­li­sel­lä Ke­ni­an-mat­kal­la­ni, ja ne sai­vat nyt olo­ni tun­tu­maan ko­toi­sal­ta. Seu­ro­jen jäl­keen kes­kus­te­lim­me läs­nä­o­li­joil­le mie­lei­sim­mis­tä Raa­ma­tun koh­dis­ta. Isän­täm­me Ja­mes ker­toi pi­tä­vän­sä eni­ten tuh­laa­ja­poi­ka­ver­tauk­ses­ta ja Jo­bin ta­ri­nas­ta. Moni muu­kin täl­lä mat­kal­la ta­paa­mis­tam­me ih­mi­sis­tä ker­toi sa­mas­tu­neen­sa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti Jo­bin koh­ta­loon.

"…niin käy myös sa­nan, joka mi­nun suus­ta­ni läh­tee: se ei tyh­jä­nä pa­laa vaan täyt­tää teh­tä­vän, jon­ka minä sil­le an­nan, ja saa me­nes­ty­mään kai­ken, mitä var­ten sen lä­he­tän" (Jes. 55:11).

Martin Pylvainen

Kes­ki­viik­ko­aa­mu­na mat­ka­sim­me Go­bei­hin. Se oli tut­tu paik­ka, sil­lä Sand­ra ja minä olim­me ol­leet seu­rois­sa tuos­sa sa­mas­sa ko­dis­sa jo vuon­na 2019. Kun py­sä­köim­me au­to­am­me, vie­rei­ses­tä ta­los­ta tuli Jo­nah-ni­mi­nen mies ky­sy­mään, olim­me­ko ek­syk­sis­sä. Ke­ni­a­lai­set mat­ka­kump­pa­nim­me ei­vät oli­si tar­vin­neet opas­tus­ta, mut­ta seu­ra­si­vat mies­tä kuu­li­ai­ses­ti mais­si­pel­lon poik­ki seu­ra­ta­loon. Mies teki jo läh­töä ta­kai­sin, mut­ta päät­ti kut­sun saa­tu­aan jää­dä seu­roi­hin. Pi­hal­la man­go­puun al­la pi­din py­hä­kou­lun Da­nie­lis­ta lei­jo­nien luo­las­sa, ja Juha pu­hui saar­nas­saan Sau­lin kään­ty­mi­ses­tä. Pai­kal­li­set us­ko­vai­set lau­loi­vat meil­le har­taan ja kau­niin luon­kie­li­sen lau­lun, jon­ka sa­nat pe­rus­tui­vat Psal­miin 23. Sen jäl­keen Jo­nah nou­si ja sa­noi, et­tä hän oli kuul­lut pu­heis­sam­me nöy­ryy­den ää­nen. Hä­nen mu­kaan­sa em­me ol­leet pu­hu­neet ää­nek­kääs­ti ja vaa­ti­vaan sä­vyyn. Jat­koim­me kes­kus­te­lua, ja hän ot­ti vas­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen siu­nauk­sen. Ju­ma­la oli kut­su­nut taas yh­den ih­mi­sen val­ta­kun­taan­sa. Hän oli on­nel­li­nen kuul­les­saan, et­tä hän­kin oli nyt osal­li­nen ku­nin­kaal­li­ses­ta pap­peu­des­ta.

Sit­ten olem­me vii­mei­ses­sä seu­ra­pai­kas­sam­me. At­hi Ri­ver on erään yh­ti­ön omis­ta­ma asui­na­lue Nai­ro­bin lä­his­töl­lä. Sei­son ah­taas­ti pie­nen soh­van ja kah­vi­pöy­dän vä­lis­sä. Edes­sä­ni on kol­me tuo­li­ri­viä, jois­sa kus­sa­kin kuu­si tuo­lia, ja ne täyt­tä­vät le­veys­sun­nas­sa koko huo­neen. Li­sää ih­mi­siä is­tuu si­vum­mal­la oven vie­res­sä. Seit­se­män las­ta is­tuu pöy­dän ta­ka­na mi­nua vas­ta­pää­tä. Sade rä­mi­syt­tää ää­nek­kääs­ti pel­ti­kat­toa. Ope­tan taas sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la lä­het­tää evan­ke­liu­min vies­tiä vie­vät us­ko­vai­set var­je­le­maan hä­nen lap­sen­sa us­ko­mas­sa ai­van ku­ten en­ke­li var­je­li Da­nie­lia. Juha pu­huu Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­ta (27:50–54) eli sii­tä, mik­si Kris­tuk­sen täy­tyi kuol­la. Hä­nen pu­heen­sa ai­ka­na tu­lee li­sää seu­ra­vie­rai­ta. Kop­paan yh­den pik­ku­po­jan sy­lii­ni, jot­ta vas­ta tul­leet vie­raat mah­tu­vat is­tu­maan.

Seu­ro­jen jäl­keen syöm­me her­kul­li­sen ate­ri­an uga­lia, rii­siä, kas­sa­vaa, nau­dan­li­ha­mu­hen­nos­ta ja kei­tet­ty­jä vi­han­nek­sia. Ke­ni­a­lais­ten lem­pi­juo­ma on mai­to­tee, ja sitä tar­jo­taan seu­ro­jen jäl­keen­kin. En­sim­mäi­sen ker­ran tar­jol­la on myös ko­ril­li­nen lim­saa. Ja nyt kun sade on laan­tu­nut, pi­hal­la käy­dään usei­ta kes­kus­te­lu­ja. Naa­pu­rin mies kuun­te­lee myön­tei­sel­lä mie­lel­lä, mut­ta Ju­ma­lan sana ei vie­lä avau­du hä­nel­le. Eräs nuo­reh­ko naa­pu­ri näyt­tää kai­pai­le­van vain ajal­lis­ta apua. Fre­de­rick, us­ko­vai­nen nuo­ri­mies, on tuo­nut ys­tä­vän­sä Jo­nat­ha­nin seu­roi­hin. Jo­nat­han ha­lu­aa us­koa. Pian au­tom­me taas liu­kas­te­lee ylös ruo­hik­kois­ta rin­net­tä, kun läh­dem­me seu­ra­ta­los­ta. Seu­ra­mat­kam­me al­kaa ol­la ohi.

Martin Pylvainen

Vii­meis­ten kah­dek­san päi­vän ai­ka­na seu­rois­sa on käy­nyt yli 500 ai­kuis­ta ja las­ta. Pal­jon us­kon sie­men­tä on kyl­vet­ty Ke­ni­as­sa yli 20 vii­me vuo­den ai­ka­na. Nyt on taas ol­lut sa­de­kau­si. Ru­koi­lem­me, et­tä Ju­ma­la an­tai­si kas­vun.

Jut­tuun on li­sät­ty ku­via.

Lähetystyössä
SRK tekee lähetystyötä kotimaassa ja ulkomailla. Työ sisältää lähetysmatkoja, paikallisen toiminnan tukemista sekä humanitaarista avustustoimintaa lähetystyön kohdemaissa. Tässä blogissa muun muassa puhujat, tulkit ja seuravieraat kertovat kokemuksiaan lähetystyöstä.Voit antaa palautetta tai kertoa toiveita tähän blogiin liittyen osoitteeseen lahetystyo@srk.fi. Kuva: Kalevi Niemikorpi
18.6.2026

Kuulkaa tänä päivänä, mitä Herra sanoo: – Älkää paaduttako sydäntänne. Ps. 95:7–8

Viikon kysymys