JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sink­ku­na Su­vi­seu­rois­sa

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
5.7.2019 6.41

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190705064100

Su­vi­seu­rois­sa nä­kyy mie­les­tä­ni sel­keim­min van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen he­rä­tys­liik­keen per­he­kes­kei­syys. Seu­ra­kent­tä on täyn­nä eri­ko­koi­sia per­hei­tä yk­sit­täin, kak­sit­tain tai isom­mis­sa po­ru­kois­sa. Moni kal­tai­se­ni saat­taa­kin ky­syä, on­ko mi­nul­le ti­laa Su­vi­seu­rois­sa?

Vuo­si­kau­sia Su­vi­seu­ro­jen ym­pä­ril­lä mie­les­sä­ni on pyö­ri­nyt sa­mat ah­dis­tuk­sen ai­heet: mi­ten mat­kus­tan mat­kat, mis­sä olen yö­tä, ke­nen kans­sa lii­kun ja en­nen kaik­kea – ke­nen kans­sa me­nen eh­tool­li­sel­le? Kaik­ki muu hoi­tuu ai­na jo­ten­kin, mut­ta eh­tool­lis­ka­ve­ri on pa­ras so­pia jo en­nen seu­ro­ja.

Ylei­seen so­si­aa­li­seen ah­dis­tuk­seen olen ha­ke­nut hel­po­tus­ta työ­vuo­rois­ta. Olen ot­ta­nut ta­vak­si teh­dä 1–3 työ­vuo­roa. Kun ah­dis­taa pal­jon, otan kol­me vuo­roa. Työ­vuo­rois­sa saan ol­la Su­vi­seu­rois­sa ja ai­ka ku­luu no­pe­as­ti. Ta­paan ih­mi­siä ja par­haim­mil­laan on syn­ty­nyt sy­väl­li­siä kes­kus­te­lui­ta ties­tä ja mat­kas­ta. Ei­kä mah­do­ton­ta ole, et­tä ih­mis­suh­de jat­kuu työ­vuo­ron jäl­keen­kin. Sitä en kui­ten­kaan vaa­di, vaan haen työ­vuo­ros­ta en­si­si­jai­ses­ti tun­net­ta ol­la tar­peel­li­nen ja tär­keä osa Su­vi­seu­ro­ja.

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten tein pää­tök­sen, et­ten soit­te­le kes­ken seu­ro­jen ka­ve­reil­le vain seu­ran puut­tees­sa. Kul­jen ken­täl­lä ja py­säh­dyn jut­te­le­maan koh­taa­mie­ni tut­tu­jen, ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten kans­sa. Va­kuut­te­len it­sel­le­ni, et­tä Luo­ja hoi­taa mi­nun seu­rak­si ih­mi­sen, jota kul­la­kin het­kel­lä tar­vit­sen. Olen kyl­läs­ty­nyt soit­te­le­maan lä­hi­pii­rin läpi ja kuu­le­maan, et­tä kai­kil­la muil­la on juu­ri sil­lä het­kel­lä jo­ta­kin muu­ta: serk­ku-, kum­mi-, opis­to-, kuo­ro-, lo­ma­mat­ka- tai mikä ta­han­sa ta­paa­mi­nen, joku on juu­ri tul­lut van­hem­pien­sa vau­nul­le, joku on me­nos­sa työ­vuo­roon ja lo­put ei­vät vas­taa pu­he­li­meen.

Ai­nai­sen so­si­aa­li­sen stres­sin ti­lal­le olen saa­nut hy­viä kes­kus­te­lu­ja sekä mie­len­kiin­toi­sia ja yl­lät­tä­viä koh­taa­mi­sia. Nii­den vä­lis­sä on mu­ka­va is­tua seu­ra­ken­täl­le kat­se­le­maan ih­mi­siä tai seu­ra­telt­taan sen tär­keim­män sa­no­man ää­rel­le ja le­pää­mään so­si­aa­li­ses­ta ak­tii­vi­suu­des­ta.

Kun puo­li­son kai­puu ja tyy­ty­mät­tö­myys on ol­lut pa­hin­ta, olen näh­nyt ym­pä­ril­lä vain ra­kas­tu­nei­ta pa­re­ja, kau­nii­ta vau­va­ma­ho­ja ja täy­del­lis­tä per­he­on­nea. Niis­sä seu­rois­sa ei ole ol­lut yh­tään vä­sy­nyt­tä äi­tiä, kiu­kut­te­le­vaa las­ta tai ka­pi­noi­vaa nuor­ta.

Seu­rus­te­lun päät­ty­mi­sen jäl­keen Su­vi­seu­rat pe­lot­ti­vat en­tis­tä enem­män. Var­muu­den vuok­si otin kol­me työ­vuo­roa. Työ­vuo­ron puit­teis­sa sain kul­jes­kel­la pit­kin seu­ra­kent­tää ja -alu­et­ta ja kat­sel­la ih­mi­siä. Näin pal­jon muu­ta­kin kuin per­he­on­nea, myös eri­ko­koi­sia ai­kui­sia sink­ku­po­ru­koi­ta ja yk­sin kul­ke­via. En­pä tain­nut­kaan ol­la ai­noa, joka ei nau­ti per­he­on­nes­ta. Koin, et­tä mi­nul­le­kin on paik­ka tääl­lä. Kun­han en­sin hy­väk­syin elä­män­ti­lan­tee­ni ja it­se­ni, voin naut­tia yk­si­no­los­ta ky­men­nien tu­han­sien jou­kos­sa.

Joka vuo­si Su­vi­seu­roi­hin val­mis­tau­tu­mi­seen ja eh­kä läh­töön­kin liit­tyy pal­jon ne­ga­tii­vi­si­a­kin tun­tei­ta. Joka vuo­si mie­tin, jään­kö en­si vuon­na ko­tiin? Tänä ke­sä­nä ajat­te­lin, et­tä en ha­lua käyt­tää vä­hiä ke­sä­lo­ma­päi­viä Su­vi­seu­roi­hin. Ko­tiin jää­mi­nen al­koi kui­ten­kin ke­sän lä­hes­ty­es­sä tun­tua mah­dot­to­mal­ta. Pie­nen sii­o­nin pie­nis­sä, vaik­ka­kin läm­min­hen­ki­sis­sä seu­rois­sa kas­voi kai­puu isoon telt­taan voi­mal­li­sen vei­suun kes­kel­le ja niin­pä tou­ko­kuus­sa pyy­sin ”su­vi­seu­ra­va­paat” ihan kuin au­to­maa­ti­o­na.

Sink­ku­na mi­nul­la on ol­lut mah­dol­li­suus vuo­si toi­sen­sa jäl­keen is­tua il­lat seu­ra­tel­tas­sa naut­ti­mas­sa sie­luun käy­väs­tä lau­lus­ta. En mie­ti asun­to­vau­nu­jen per­he­on­nea. Mie­li on ää­rim­mäi­sen kii­tol­li­nen. Ei vain Su­vi­seu­rois­ta, vaan vuo­sien ku­lus­ta ja myös vas­toin­käy­mi­sis­tä ja to­teu­tu­mat­to­mis­ta toi­veis­ta, vir­heis­tä ja op­pi­mi­sis­ta. Toi­vot­ta­vas­ti en­si vuon­na­kin on voi­mia ja mah­dol­li­suus is­tua tel­tas­sa vei­saa­mas­sa ää­ni kä­he­äk­si.

”Nyt ih­met­te­len täs­sä,

näin, Her­ra, elä­mäs­sä

las­ta­si ta­lu­tat:

suot ar­mo­lah­jo­ja­si

ja hoi­dat sa­nal­la­si

ja joka päi­vä ar­mah­dat.

Aa­mus­ta aa­muun he­rään

ja il­ta il­lan pe­rään

käyn rau­haas nuk­ku­maan.

Voin päi­vän päi­vään liit­tää,

ja hy­vyyt­tä­si riit­tää,

et, Her­ra, väsy aut­ta­maan.”

(VK 560:3-4)

Rii­na Ves­te­ri­nen

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
2.6.2020

Jee­sus sa­noi: "Ei ku­kaan voi tul­la mi­nun luok­se­ni, el­lei Isä, joka mi­nut on lä­het­tä­nyt, vedä hän­tä. Sen, joka tu­lee, minä he­rä­tän vii­mei­se­nä päi­vä­nä." Joh. 6:44

Viikon kysymys