JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tärkeitä asioita elämässäni

22.9.2023 10.00

Juttua muokattu:

22.9. 09:46
2023092209465020230922100000

Tar­ja Kor­ri

Olen mai­nin­nut blo­gi­ni esit­te­ly­teks­tis­sä muu­ta­man it­sel­le­ni tär­ke­än asi­an. En­sim­mäi­se­nä on koti. Koti on mi­nul­le ra­kas paik­ka ja sin­ne on ai­na hyvä pa­la­ta. Vaik­ka reis­sus­sa ja lo­mil­la­kin on mu­ka­va käy­dä, kyl­lä ko­to­na on sil­ti kaik­kein pa­ras­ta ol­la. Myös ko­ti­seu­tu on tär­keä. Olen asu­nut yh­den vuo­den elä­mäs­tä­ni toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la ja sil­loin­kin oli ikä­vä ko­ti­seu­dul­le.

Olem­me asu­neet ny­kyi­ses­sä ko­dis­sam­me yli 30 vuot­ta; se on suu­rin osa omas­ta elä­mäs­tä­ni. Tä­män ko­din sei­nien si­sä­puo­lel­la on ko­et­tu pal­jon iloa ja su­rua, vie­tet­ty mo­nen­lai­sia juh­lia ja pi­det­ty seu­ro­ja. Nyt lap­sis­tam­me suu­rin osa on jo muut­ta­nut pois ja huo­nei­ta al­kaa ol­la tyh­jil­lään. Jos­kus tu­lee ai­ka luo­pua täs­tä ko­dis­ta ja et­siä pie­nem­pää. Us­kon kui­ten­kin, et­tä koti on siel­lä, mis­sä lä­hei­set ovat. Siel­lä, mis­sä on avoi­met ovet lap­sil­le, hei­dän ys­tä­vil­leen ja per­heil­leen ja kai­kil­le heil­le, jot­ka ha­lu­a­vat meil­lä vie­rail­la.

Suu­rin osa työ­vuo­sis­ta­ni­kin on ku­lu­nut ko­to­na. Yrit­tä­jyys ja iso per­he oli hel­poin rat­kais­ta niin, et­tä minä olen ko­to­na las­ten kans­sa ja hoi­dan oman osuu­te­ni yri­tyk­sen asi­ois­ta ko­toa kä­sin. Kir­jan­pi­to­a­si­at, va­kuu­tus­ten ja mo­nen­lais­ten so­pi­mus­ten hoi­ta­mi­nen ei vaa­di työ­pai­kal­la oloa. Vä­lil­lä voi lei­poa kah­vi­tau­ol­le tar­jot­ta­vaa tai kor­ja­ta haa­la­rei­ta. Li­säk­si on tie­tys­ti kaup­pa­reis­su­ja ja sii­vous­työ­tä. Pa­ras­ta täs­sä ko­ko­nai­suu­des­sa on se, et­tä ai­ka­tau­lut voi enim­mäk­seen mää­ri­tel­lä it­se.

Seu­raa­va­kin mai­nit­se­ma­ni tär­keä asia ta­pah­tuu enim­mäk­seen ko­to­na; teen pal­jon kä­si­töi­tä ku­to­mal­la, virk­kaa­mal­la ja vä­hän myös om­pe­le­mal­la. Olin kah­te­na vuon­na om­pe­lu­pii­ris­sä, ja se­kin oli hy­vin an­toi­saa. Tänä syk­sy­nä kui­ten­kin tun­tui, et­tä mi­nul­la on mie­les­sä niin mon­ta työ­tä, mitä voi teh­dä ko­to­na, et­tä jä­tin om­pe­lu­pii­rin vä­liin.

Kä­si­työt me­ne­vät suu­rim­mak­si osak­si lah­joi­na eteen­päin. Vil­la­pu­se­roi­ta, suk­kia, peit­to­ja ja mui­ta kä­si­töi­tä on val­mis­tu­nut pal­jon. Nau­tin kä­si­töi­den te­ke­mi­ses­tä, ja nii­tä teh­des­sä aja­tus on usein sen saa­jas­sa. On pal­kit­se­vaa näh­dä, et­tä an­net­tu lah­ja on käy­tös­sä ja mie­lui­nen. En­sim­mäi­seen te­ke­mää­ni vil­la­pu­se­roon olen jo ker­ran uu­si­nut hi­hat, kun ne oli­vat ko­vas­sa käy­tös­sä men­neet rik­ki. Kas­va­van po­jan toi­ve oli­si, et­tä kol­me vuot­ta käy­tös­sä ol­lut­ta pu­se­roa saa­tai­siin vie­lä­kin kas­va­tet­tua jo­ten­kin.

Jos jos­kus käy niin, et­tei lä­hi­pii­ris­sä­ni ole enää kä­si­töil­le­ni tar­vet­ta, hy­viä koh­tei­ta ovat hy­vän­te­ke­väi­syys tai myy­jäi­set. Jos­kus olen ku­to­nut ke­räyk­seen, joka oli jär­jes­tet­ty van­hain­ko­dis­sa ole­vil­le ih­mi­sil­le. Seu­ra­kun­nas­sam­me on ol­lut jo use­am­man vuo­den ajan ta­pa­na vie­dä kas­te­ko­tiin vau­val­le su­kat, ja nyt ja­et­tiin myös 7-luok­ka­lai­sil­le va­paa­eh­tois­ten ku­to­mat su­kat.

Kol­mas esit­te­ly­teks­tis­sä mai­nit­se­ma­ni asia on ys­tä­vät. Kos­ka olen sii­tä asi­as­ta jo use­am­mas­sa blo­gis­sa kir­joit­ta­nut ja vaik­ka se oli­si sen ar­vois­ta täl­lä­kin ker­taa, jä­tän sen nyt vä­liin.

Asia, jota en mai­nin­nut esit­te­ly­teks­tis­sä­ni, mut­ta joka on mi­nul­le elä­mäs­sä­ni tär­kein, on us­ko. Se on sel­lai­nen asia, jota ei koko ajan ar­ki­ses­sa elä­mäs­sä ajat­te­le, mut­ta se vai­kut­taa lä­hes kaik­kiin va­lin­toi­hi­ni. Jos­kus on ol­lut ti­lan­ne, mis­sä us­koa on ol­lut vai­kea tuo­da esil­le. Sit­ten on­kin jos­sain vai­hees­sa huo­man­nut, et­tä kyl­lä toi­set ovat us­ko­ni tain­neet jo huo­ma­ta­kin. Us­ko on sa­mal­la sekä nä­ky­mät­tö­mis­sä et­tä kui­ten­kin näh­tä­vis­sä. Se on ih­meel­li­nen lah­ja, jota en ha­lu­ai­si ka­dot­taa.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys