JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Äitiyden ja vanhemmuuden kirjo löytyy jo Raamatusta

Pääkirjoitukset
29.4.2022 8.10

Juttua muokattu:

3.5. 10:04
2022050310042120220429081000

Raa­mat­tua pi­de­tään kir­ja­na, joka ker­too enem­män mies­ten kuin nais­ten elä­mäs­tä. On tot­ta, et­tä Raa­ma­tun ajan kult­tuu­ri on ol­lut pat­ri­ar­kaa­lis­ta. Tämä ter­mi muo­dos­tuu sa­nois­ta ”patér” eli isä ja ”arché” eli val­ta. Raa­ma­tun maa­il­man ja sen syn­ty­mä­a­jan kult­tuu­ri ei kui­ten­kaan ole kir­jan pää­si­säl­tö. Tär­kein­tä on ih­mi­sen suh­de Luo­jaan­sa eli Ju­ma­laan ja pe­las­tuk­sen sa­no­ma.

Äi­tien päi­vän al­la on hyvä muis­taa, et­tä Raa­mat­tu ei unoh­da tai vält­te­le nais­ten ja äi­tien elä­män ku­vauk­sia. Tuol­loin­kin Ju­ma­lan luo­mis­työ jat­kui mie­hen ja nai­sen vä­li­sen avi­o­lii­ton ja van­hem­muu­den kaut­ta. Mies ja nai­nen ovat kes­ke­nään eri­lai­sia, heil­lä on eri­lai­sia teh­tä­viä, mut­ta jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lan kuva.

Raa­mat­tu ker­too toi­si­naan yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti äi­dik­si tu­le­mi­ses­ta, lap­sen syn­ty­mään liit­ty­vis­tä ki­vuis­ta tai vai­keuk­sis­ta, jopa kuo­le­mas­ta lap­sen syn­ny­tyk­seen liit­ty­en. Toi­saal­ta ker­ro­taan uu­den ras­kau­den ilos­ta ja lap­sen syn­ty­män tuo­mas­ta hel­po­tuk­ses­ta. Edel­leen to­de­taan, kuin­ka vas­ta­syn­ty­nyt it­se aut­taa äi­tiä unoh­ta­maan syn­ny­tyk­sen tuo­mat ki­vut.

Ju­ma­lan sana ker­too myös ih­mi­sis­tä, jot­ka elä­vät elä­mään­sä nai­mat­to­mi­na, ovat jää­neet les­kek­si tai elä­vät avi­o­lii­tos­sa, jo­hon ei toi­veis­ta ja ru­kouk­sis­ta huo­li­mat­ta ole syn­ty­nyt lap­sia. Raa­ma­tun teks­teis­sä täl­lais­ten elä­män­ti­lan­tei­den koh­dal­la ku­vas­tuu sa­man­lai­nen kai­paus ja kipu, jota tä­män­kin päi­vän ih­mi­nen saat­taa tun­tea.

Äi­tiy­teen, ja van­hem­muu­teen ylei­sem­min, on ai­na kuu­lu­nut mo­nia vas­ta­koh­tai­suuk­sia. Lap­si tuo tul­les­saan van­hem­mal­le suu­ren vas­tuun ja pit­kän kas­va­tus­teh­tä­vän. Toi­saal­ta lap­set tuo­vat eri­tyis­tä iloa ke­hit­ty­es­sään ja kas­va­vat no­pe­as­ti. Ilo ja suru, jak­sa­mi­nen ja vä­sy­mi­nen, hel­pom­mat ja vai­ke­am­mat ajat vuo­rot­te­le­vat van­hem­man elä­mäs­sä. Van­hem­muu­teen kuu­lu­vat eri­lai­set jak­sa­mi­sen vai­heet. Lap­si ra­kas­taa van­hem­paa, joka on vä­lil­lä myös vä­sy­nyt tai osoit­tau­tuu lap­sen sil­mis­sä epä­täy­del­li­sek­si.

Ju­ma­la, joka an­taa lap­set, an­taa myös voi­maa, tai­toa ja rak­kaut­ta kas­va­tus­teh­tä­vään. Van­hem­muu­den ei ny­ky­ai­ka­na­kaan tar­vit­se ol­la mah­dot­to­mal­ta tun­tu­va teh­tä­vä, joka ih­mi­sen tu­li­si suo­rit­taa täy­del­li­syyt­tä hi­po­en. Van­hem­muus on osa ta­val­lis­ta elä­mää, jota saa elää Ju­ma­lan huo­len­pi­don ja ar­mon al­la.

1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys