HiI­jat­tain päät­ty­neet Reis­jär­ven opis­to­seu­rat oli­vat ke­sän vii­mei­set suu­ret seu­rat. Kris­til­li­syy­den his­to­ri­aan jää eri­koi­nen kesä. Kaik­ki ke­sän suu­ret seu­ra­ta­pah­tu­mat jär­jes­tet­tiin ra­di­on ja ne­tin vä­li­tyk­sel­lä. Ko­koon­tu­mi­nen yh­teen suu­rel­la jou­kol­la ei ol­lut mah­dol­lis­ta ko­ro­na­vi­ruk­sen vuok­si.

Us­kol­li­sen ke­sä­seu­ra­kä­vi­jän mie­les­sä saat­toi al­ku­ke­säs­tä käy­dä ky­sy­mys, kan­nat­taa­ko seu­ro­ja edes jär­jes­tää etä­muo­dos­sa. Pet­ty­mys yh­teis­ten ko­koon­tu­mis­ten pe­ruun­tu­mi­ses­ta oli niin suu­ri. Pian nou­si kui­ten­kin esil­le, et­tä seu­ro­jen pää­tar­koi­tus­han to­teu­tui­si myös etä­seu­rois­sa.

Etä­seu­ro­jen kesä on tuo­nut mu­ka­naan uu­sia il­mi­öi­tä. Pien­ten kas­vok­kais­ten ta­paa­mis­ten li­säk­si ih­mi­set ovat ja­ka­neet tun­te­muk­si­aan eri­lai­sin etäyh­teyk­sin. So­men puo­lel­la on ryh­miä, jois­sa on kes­kus­tel­tu niin seu­ra­kai­puus­ta kuin us­ko­vai­sen ih­mi­sen kil­voi­tuk­ses­ta. Esil­lä ovat ol­leet mat­kan vai­val­loi­suus ja ilo sy­dä­men us­kos­ta.

Etäyh­tey­det ovat avan­neet myös uu­sia mah­dol­li­suuk­sia yk­si­näi­syyt­tä ko­ke­vil­le ja­kaa omia tun­te­muk­si­aan ja saa­da uu­sia us­kon­ys­tä­viä. Joku on kut­su­nut avoi­mes­ti tut­tu­ja ja tun­te­mat­to­mia koti­pi­hal­leen kuun­te­le­maan seu­ro­ja. Koh­taa­mi­sen kyn­nyk­sen soi­si py­sy­vän ma­ta­lal­la vie­lä sit­ten­kin, kun rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­ta pa­lau­tuu nor­maa­lik­si.

So­me­kes­kus­te­luis­ta on käy­nyt il­mi, et­tä Ju­ma­lan sa­nan saar­nal­le on edel­leen ky­syn­tää myös us­kos­ta osat­to­mien kes­kuu­des­sa. Esi­ru­kous­pyyn­nöis­sä ja so­me­kes­kus­te­luis­sa on pyy­det­ty sitä, et­tä us­ko­vai­set ru­koi­li­si­vat sen puo­les­ta, et­tä Ju­ma­la an­tai­si us­kos­ta osat­to­mal­le syn­nin tun­non ja pa­ran­nuk­sen ar­mon.

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen ajat­te­lee hel­pos­ti, et­tä en­hän tyr­ky­tä us­ko­a­ni, en­hän louk­kaa lä­him­mäis­tä­ni pu­hu­mal­la hä­nel­le us­kos­ta. Tämä kesä on muis­tut­ta­nut sii­tä, et­tä maal­lis­tu­neen yh­teis­kun­nan kes­kel­lä, jou­kos­sam­me, elää ih­mi­siä, jot­ka et­si­vät sie­lun rau­haa ja kai­paa­vat Ju­ma­lan sa­nan vii­toi­tus­ta elä­mään­sä.

Etä­seu­ro­jen kesä on avan­nut yh­teis­ten ko­koon­tu­mis­ten mer­ki­tys­tä. Leh­teen tul­leis­sa seu­rau­u­ti­sis­sa on vii­me ai­koi­na ihas­tel­tu sitä, mi­ten us­koa vah­vis­ta­va ko­ke­mus on ko­koon­tua yh­teen, ter­veh­tiä tu­tul­la ter­veh­dyk­sel­lä ja aset­tua yh­des­sä kuun­te­le­maan, mitä Ju­ma­la juu­ri täl­lä het­kel­lä ha­lu­aa sa­nan­pal­ve­li­jan kaut­ta vies­tit­tää.