Päi­vä­mies kä­sit­te­lee us­kon pe­rus­tei­ta kuu­kau­sit­tain il­mes­ty­vis­sä opil­li­sis­sa ar­tik­ke­leis­sa. Hel­mi­kuus­sa tee­ma­na oli us­kon­van­hurs­kaus ja sii­hen kes­kei­ses­ti liit­ty­en ope­tus lap­se­nus­kos­ta (Päi­vä­mies 6/2026). Täs­sä leh­des­sä tee­ma­na on kas­teen lah­ja. Kas­tet­ta, sa­moin kuin usei­ta mui­ta opil­li­sia kä­sit­tei­tä on tar­kas­tel­ta­va van­hurs­kaut­ta­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta. Näin opil­li­set tee­mat lin­kit­ty­vät kiin­te­äs­ti to­siin­sa.

Kris­til­li­syy­den his­to­ri­as­sa on kes­kus­tel­tu kas­teen mer­ki­tyk­ses­tä. Op­pi kas­tees­ta oli yk­si kiis­ta­ky­sy­mys pap­pi­se­ri­seu­raan liit­ty­vis­sä kes­kus­te­luis­sa 1950–60-lu­ku­jen tait­tees­sa. Niin sa­no­tun pap­pis­lin­jan kan­nat­ta­jat pu­hui­vat sen puo­les­ta, et­tä kas­tees­sa ta­pah­tuu uu­des­ti­syn­ty­mi­nen. Kris­til­li­syy­den kan­ta oli toi­nen.

Pie­ta­rin kir­jeen ope­tuk­seen pe­rus­tu­en to­det­tiin, et­tä kas­te ei ole uu­des­ti­syn­ty­mi­sen paik­ka, vaan se on hy­vän oman­tun­non liit­to Ju­ma­lan kans­sa (1. Piet. 3:21). Kas­teen sak­ra­men­tin vas­taa­not­ta­mi­nen edel­lyt­tää us­koa. Tämä on edel­leen kris­til­li­syy­tem­me ope­tuk­sen ydin. Jee­suk­sen an­ta­man kas­te­käs­kyn (Matt. 28:18–20) pe­rus­teel­la ha­lu­am­me saat­taa pie­net lap­set kas­teen ar­mo­liit­toon, jon­ka he vas­taa­not­ta­vat Ju­ma­lan lah­joit­ta­man us­kon kaut­ta (Matt. 18:1–6). Sa­moin toi­mim­me ul­ko­lä­he­tys­työs­sä, kun ih­mi­nen saa pa­ran­nuk­sen ar­mon. Mi­kä­li hän­tä ei ole ai­em­min kas­tet­tu, hä­net oh­ja­taan kas­teen sak­ra­men­tin osal­li­suu­teen.

Kas­teen ar­mo­lii­ton osal­li­suus muis­tut­taa mei­tä jo­ka­päi­väi­sen pa­ran­nuk­sen eli kil­voi­tuk­sen mer­ki­tyk­ses­tä (Room. 6:2–14). Kris­ti­no­pin pää­kap­pa­lees­sa kas­tees­ta ope­te­taan: ”van­ha ih­mi­nen on jo­ka­päi­väi­ses­sä ka­tu­muk­ses­sa ja pa­ran­nuk­ses­sa upo­tet­ta­va ja et­tä sen on kuol­ta­va kaik­ki­ne syn­tei­neen ja pa­hoi­ne hi­moi­neen, ja et­tä sen si­jaan on joka päi­vä tul­ta­va esiin ja nous­ta­va ylös uu­den ih­mi­sen, joka elää van­hurs­kau­des­sa ja puh­tau­des­sa ian­kaik­ki­ses­ti Ju­ma­lan edes­sä”.

Sama mer­ki­tys on edel­lä vii­ta­tul­la Pie­ta­rin ope­tuk­sel­la hy­vän oman­tun­non säi­lyt­tä­mi­sen tar­peel­li­suu­des­ta. Ih­mi­nen ei it­se tä­hän ky­ke­ne, mut­ta kas­teen ar­moon liit­tyy myös lu­paus, et­tä Ju­ma­la an­taa kil­voi­tuk­seen voi­man. Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan kes­kel­lä saam­me elää syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen osal­li­suu­des­sa.

Jee­suk­sen kas­te­käs­kyyn si­säl­tyy myös ope­tus­vel­vol­li­suus: ”Opet­ta­kaa hei­tä nou­dat­ta­maan kaik­kea, mitä minä olen käs­ke­nyt tei­dän nou­dat­taa. Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti.” (Matt. 28:20.) Tämä on erit­täin vah­va pe­rus­te pu­hua roh­ke­as­ti lap­sil­le, nuo­ril­le ja ai­kui­sil­le us­kon lah­jan suu­ruu­des­ta, sa­nan­kuu­le­mi­sen ja seu­ra­kun­ta­yh­tey­den tär­key­des­tä sekä tar­jo­ta evan­ke­liu­mia.

Kim­mo Puo­li­tai­val