Ke­sän mo­nil­la rip­pi­kou­lu­lei­reil­lä py­säh­dy­tään kris­til­li­sen us­kon kes­kei­sim­pien asi­oi­den ää­reen sekä poh­di­taan oma­koh­tai­sen us­kon mer­ki­tys­tä. Myös ke­sän muil­la lei­reil­lä hil­jen­ny­tään mo­net ker­rat Ju­ma­lan sa­nan ää­reen.

Esi­mer­kik­si rip­pi­kou­lu­työs­tä kan­tau­tuu jon­kin ver­ran vies­te­jä, et­tä Raa­mat­tu ja sen si­säl­tö ei ole kai­kil­le nuo­ril­le tut­tu sa­maan ta­paan kuin ai­em­min. Mi­kä­li täl­lai­nen ke­hi­tys on laa­jem­min­kin tot­ta, on syy­tä poh­tia, mik­si ti­lan­ne kul­kee suun­taan, jota ei toi­vo­ta. Tie­dos­sa on, et­tä kris­til­li­sen pe­rin­teen siir­tä­mi­nen uu­sil­le su­ku­pol­vil­le esi­mer­kik­si kou­lu­maa­il­mas­sa on ai­em­pia vuo­si­kym­me­niä ohu­em­paa. Li­säk­si di­gi­ta­li­saa­tio ja las­ten äly­lait­tei­den käy­tön li­sään­ty­mi­nen vä­hen­tä­vät lu­ke­mis­ta ja per­heen­jä­sen­ten kes­ken vie­tet­tyä ai­kaa ko­deis­sa. Voi­ko tämä har­ven­taa vaik­ka­pa yh­tei­siä il­ta­lu­ku­het­kiä Ko­din ku­va­raa­ma­tun ja sen ker­to­mus­ten pa­ris­sa?

Edes­men­neis­tä su­ku­pol­vis­ta ker­ro­taan, kuin­ka he va­ra­si­vat sään­nöl­li­ses­ti ai­kaa Raa­ma­tun lu­ke­mi­sel­le esi­mer­kik­si sun­nun­tai­sin. Mo­net osa­si­vat si­tee­ra­ta ul­koa pit­ki­ä­kin kat­kel­mia Py­häs­tä Kir­jas­ta. Toi­saal­ta tuol­loin seu­roi­hin pää­se­mi­nen oli mo­nil­la han­ka­lam­paa kuin ny­kyi­sin. Esi­merk­ki osoit­taa kui­ten­kin, kuin­ka tär­ke­ä­nä Ju­ma­lan sa­nan tun­te­mis­ta pi­det­tiin. Us­kon hoi­ta­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta tar­ve on tänä päi­vä­nä ai­van yh­tä suu­ri kuin en­nen­kin. Osal­taan täs­sä voi tul­la avuk­si ny­ky­tek­niik­ka: seu­ra­pu­hei­ta pys­tyy kuun­te­le­maan mil­loin vain ne­tis­tä ja Ke­sä­seu­ra­ra­di­on oh­jel­mat sekä Kuu­le-so­vel­lus tar­jo­a­vat kris­til­lis­tä si­säl­töä, joka on hel­pos­ti saa­ta­vil­la.

Jos­kus kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä las­ten tai nuor­ten on vai­kea ym­mär­tää seu­rois­sa pu­hut­tua. Raa­ma­tun kie­li voi ol­la toi­si­naan vai­ke­aa, mut­ta sitä op­pii ym­mär­tä­mään kuu­le­mal­la ja lu­ke­mal­la. Py­hä­kou­lut ja las­ten seu­rat omal­ta osal­taan aut­ta­vat asi­as­sa. Sa­nan­pal­ve­li­joi­den esi­ku­vak­si so­pii Jee­sus, joka se­lit­tä­es­sään kir­joi­tuk­sia käyt­ti ar­ki­sia esi­merk­ke­jä kuu­li­joi­den­sa elä­mäs­tä.

Tus­kin ku­kaan yk­sit­täi­nen kris­tit­ty tai kas­vat­ta­ja tun­tee on­nis­tu­mis­ta Ju­ma­lan sa­nan esil­lä pi­tä­mi­ses­sä ko­to­naan. Kui­ten­kin van­hem­mil­le on an­net­tu vas­tuu las­ten kris­til­li­ses­tä kas­va­tuk­ses­ta. Ko­to­na voi va­paas­ti pi­tää esil­lä Ju­ma­lan sa­naa, vaik­ka­pa Raa­ma­tun ker­to­mus­ten lu­ke­mi­sen tai kuun­te­le­mi­sen muo­dos­sa. Jee­sus it­se muis­tut­ti py­hien kir­joi­tus­ten tun­te­mi­sen tär­key­des­tä (Matt. 22:29).