En­sim­mäi­se­nä jou­lu­yö­nä Bet­le­he­min ke­dol­la ko­et­tiin Ju­ma­lan rak­kau­den ih­meel­li­nen täyt­ty­mys. Ju­ma­lan lu­paa­ma ih­mis­ten syn­tien so­vit­ta­ja syn­tyi hal­vas­sa tal­lis­sa. Il­moit­ta­es­saan Jee­suk­sen syn­ty­mi­ses­tä en­ke­lit ylis­ti­vät: ”Kun­nia Ju­ma­lal­le kor­keuk­sis­sa, ja maas­sa rau­ha ih­mis­ten kes­ken, joi­ta koh­taan hä­nel­lä on hyvä tah­to” (Luuk. 2:14).

Va­pah­ta­ja syn­tyi va­lok­si maa­il­maan. Hän ha­lu­aa tä­nä­kin jou­lu­na tul­la asu­maan ih­mis­sy­dä­meen ja tuo­da sin­ne syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen rau­han ja ilon. Va­pah­ta­jan val­tuut­ta­mi­na hä­nen oman­sa ju­lis­ta­vat syn­te­jä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Jou­lun Her­ra asuu hen­ken­sä kaut­ta val­ta­kun­nas­saan maa­il­man lop­puun as­ti.

En­ke­lien toi­vo­tus kun­ni­an an­ta­mi­ses­ta Ju­ma­lal­le on ajan­koh­tai­nen. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen pe­rin­tö­nä ih­mi­nen on tur­mel­tu­nut. Se nä­kyy laa­ja­na Ju­ma­lan sa­nas­ta luo­pu­mi­se­na ja syn­nin tur­me­le­vi­na he­del­mi­nä.

Jee­sus käs­ki ra­kas­ta­maan Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­seä. Jee­sus vai­kut­taa sy­dä­mes­sä us­kon kaut­ta rak­kau­den Ju­ma­laan ja lä­him­mäi­seen, en­nen kaik­kea tä­män kuo­le­ma­ton­ta sie­lua koh­taan. Ih­mi­ses­sä it­ses­sään ei ole ky­kyä tä­hän, sil­lä pe­ri­syn­nin tur­me­le­ma­na hän on tai­pu­vai­nen pa­haan.

Tä­nä­kin jou­lu­na on lä­hel­läm­me hei­tä, jot­ka kai­paa­vat muis­ta­mis­ta ja jou­lun evan­ke­liu­mia. Her­ra Jee­sus lois­taa an­teek­si­an­ta­vaa kirk­kaut­ta maan pääl­lä ole­van val­ta­kun­tan­sa evan­ke­liu­mis­sa. Se roh­kai­see kiu­sat­tua, epä­on­nis­tu­nut­ta ja syn­ti­syyt­tä tun­te­vaa Ju­ma­lan las­ta nos­ta­maan kat­seen­sa Jou­lun lap­sen ar­mol­li­siin kas­voi­hin. Niis­tä pais­taa Ju­ma­lan rak­kaus syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan. ”Sii­o­nis­ta an­taa Ju­ma­la täy­del­li­sen kirk­kau­den pais­taa” (Ps. 50:2).

Va­pah­ta­jan haa­vo­jen ja hä­nen täy­del­li­syy­ten­sä tur­vin Ju­ma­lan lap­si saa viet­tää Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­laa ja pää­see ker­ran iki­jou­luun tai­vaa­seen. Apos­to­li toi­voi kir­jees­sään, et­tä ”Kris­tus asui­si us­kon kaut­ta tei­dän sy­dä­mis­sän­ne” (Ef. 3:17). Täs­tä suu­rim­mas­ta jou­lu­lah­jas­ta saam­me ker­toa kai­kil­le.

Toi­vo­tam­me Ju­ma­lan siu­naa­maa jou­lu­rau­haa Päi­vä­mie­hen lu­ki­joil­le!

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.12.2014.