Nel­jäs­tä ad­vent­ti­sun­nun­tais­ta vii­mei­nen lä­hes­tyy. Sen kir­kol­li­se­na ai­hee­na on Her­ran tu­le­mi­nen on lä­hel­lä. Tänä sun­nun­tai­na muis­te­taan las­ta odot­ta­vaa Ma­ri­aa, Her­ran äi­tiä. Va­pah­ta­jan äi­din odo­tus ja Ju­ma­lan kan­san jou­lun odo­tus kuu­lu­vat yh­teen.

Jou­luun val­mis­tau­tu­mi­nen on kes­ken. Mo­nil­la työ­pai­koil­la ja ko­deis­sa odot­taa vie­lä pit­kä lis­ta asi­oi­ta, jot­ka on tar­koi­tus hoi­taa en­nen var­si­nais­ta jou­lun juh­laa. Joku odot­taa jou­lua le­vol­li­sin mie­lin, mut­ta syk­syn pi­meys ja teh­tä­vien pal­jous on voi­nut myös stres­sa­ta ja uu­vut­taa.

Nel­jän­te­nä ad­vent­ti­sun­nun­tai­na huo­mio kiin­nit­tyy hoi­det­ta­vien asi­oi­den si­jaan ih­mi­sen si­säi­seen mie­li­a­laan. On­ko se val­mis suu­ren sa­no­man vas­taa­not­ta­mi­seen? Ja mitä tuo val­mius tar­koit­taa: si­tä­kö, et­tä jou­lun ai­neel­li­set ja hen­ki­set puit­teet ovat moit­teet­to­mas­sa kun­nos­sa?

Use­at ad­ven­tin ajan vir­ret ja Sii­o­nin lau­lut kä­sit­te­le­vät mie­len hil­jen­tä­mis­tä jou­lun sa­no­man ää­rel­le. ”Ava­ja port­tis ove­si, val­mis­ta häl­le it­se­si”, ke­ho­te­taan vir­res­sä 2. Vir­ren 7 lop­pu­puo­lel­la pyy­de­tään: ”Voi, jos­pa mi­nä­kin huo­nee­si ol­la voi­sin.”

Kes­kei­nen vies­ti on se, et­tä ih­mi­sen tu­lee rai­va­ta sy­dä­mes­tään asi­oi­ta, jot­ka es­tä­vät us­ko­mas­ta Jee­suk­seen ja es­tä­vät näin myös jou­lun ilo­sa­no­man hen­ki­lö­koh­tai­sen vas­taa­not­ta­mi­sen. Jou­lun ilo­sa­no­mas­sa Ju­ma­la lu­paa ih­mi­sel­le pe­las­tuk­sen omas­sa po­jas­saan.

Sii­o­nin lau­lus­sa 14 pu­hu­taan sy­dä­men kyl­myy­des­tä ja lau­lus­sa 13 syn­nin syö­mäs­tä sy­dä­mes­tä. Sy­dä­men ko­vet­tu­mi­nen on tut­tua myös us­ko­vai­sel­le. Ar­ki kii­rei­neen, ko­ven­tu­nut kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri, ih­mis­ten toi­sil­leen esit­tä­mät vaa­ti­muk­set ja her­jauk­set vai­kut­ta­vat jo­kai­seen meis­tä.

Nel­jän­nen ad­vent­ti­sun­nun­tain kyn­nyk­sel­lä on hyvä suun­na­ta kat­se ym­pä­ril­lä ole­vien asi­oi­den si­jaan omaan sy­dä­meen. Sii­o­nin lau­lun 14 sa­nat ovat kuin ru­kous­ta: ”Tuon lap­sen hy­vyy­des­sä jää saa­han su­laa pois, niin et­tä sy­dä­mes­sä oi­kea jou­lu ois.”