Eurooppaan suuntautuva suuri turvapaikanhakijoiden joukko on viime aikoina näkynyt voimakkaina reaktioina vastaanottajamaissa, myös Suomessa. Näyttää siltä, että tilanne aiheuttaa monenlaista pelkoa: toiset esimerkiksi pelkäävät, että tulijat heikentävät yhteiskuntamme vakautta, turvallisuutta ja hyvinvointia; toiset taas, että kansamme käpertyy sisäänpäin ja ohittaa lähimmäisten kärsimyksen.
YK:n mukaan maailmassa on nyt liikkeellä enemmän sotaa ja vainoa pakenevia kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Tilanne on haastanut koko Euroopan miettimään, miten kriisistä selvittäisiin mahdollisimman pienin inhimillisin kärsimyksin.
Käytännön ratkaisuista on monenlaisia mielipiteitä. Keskustelu on viime aikoina usein kärjistynyt ja vastakkainasettelu eri mielipiteiden välillä voimistunut. On kuultu puheenvuoroja, jotka ovat jopa kyseenalaistaneet joidenkin ihmisoikeudet heidän kansallisuudestaan, ihonväristään tai uskonnostaan johtuen.
On selvää, että tilanteen ratkaiseminen edellyttää keskustelua myös meillä Suomessa. Todellinen vuoropuhelu vaatii osapuolilta kärsivällisyyttä ja lähimmäisen kunnioittamista erilaisista mielipiteistä huolimatta. Pilkalliset tai jotakin ihmisryhmää väheksyvät kannanotot eivät kuulu rakentavaan keskusteluun.
Suomalaisetkaan eivät voi ummistaa silmiään kaukaa tulevien lähimmäisten hädältä ja kärsimykseltä. Suurinta pelkoa varmastikin tuntevat ne, jotka ovat hengenhädässä lähteneet kotimaastaan. Emme voi tietää, milloin olemme itse avun tarpeessa. Keskuudessamme elää yhä sellaisia suomalaisia, jotka joutuivat sodan vuoksi jättämään kotinsa.
Raamattu korostaa muukalaisista huolehtimisen tärkeyttä (5. Moos. 10:17–19). Jeesuksen keskeistä opetusta oli rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Perinteisessä viime sunnuntain, Lähimmäisen päivän, Raamatun tekstissä Jeesus opettaa, että jokainen ihminen on lähimmäinen – sellainenkin, joka kuuluu eri kansallisuuteen ja uskoo eri tavalla (Luuk. 10:25–37).
Elävä usko ja Jumalan sana ohjaavat kunnioittamaan ja arvostamaan jokaista ihmistä. Lähimmäistä on rakastettava hänen kotipaikastaan, ihonväristään ja uskonnostaan riippumatta. Jokainen on Jumalan luomana ja Kristuksen lunastamana yhtä tärkeä ja arvokas.
Raamatun pohjalta voi turvallisesti luottaa siihen, että Jumala on kaikkivaltias kansojen Herra. Koko luomakunta on hänen hallinnassaan ja johdatuksessaan. Hän kutsuu yhä evankeliumin kautta valtakuntaansa niitä, joilla on särkynyt ja murtunut mieli. Jumalan lapsi voi katsella luottavaisesti tulevaisuuteen.
Julkaistu Päivämiehessä 2.9.2015.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys