JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Jumalan rauhasta versoo levollinen luottamus

Pääkirjoitukset
23.3.2022 6.15

Juttua muokattu:

22.3. 14:17
2022032214170020220323061500

Täl­lä het­kel­lä moni ko­kee maa­il­man rau­hat­to­mak­si. Rau­ha puut­tuu konk­reet­ti­ses­ti siel­tä, mis­sä aseet pu­hu­vat. Ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na myös yh­teis­kun­ta­rau­haa on ko­e­tel­tu, maa­il­mal­la suur­ten­kin pro­tes­tien kei­noin. Sa­moin rau­ha puut­tuu siel­tä, mis­sä ih­mi­nen on le­vo­ton ja ha­kee elä­mäl­leen tar­koi­tus­ta – jos­kus jopa it­sel­leen va­hin­gol­li­sin kei­noin.

Raa­mat­tu neu­voo ra­ken­ta­maan rau­haa ja pi­tä­mään sen ih­mis­ten vä­lil­lä, mi­kä­li se on it­ses­tä kiin­ni. Rau­haa tu­ke­vaa toi­min­taa tar­vi­taan kai­kil­la yh­teis­kun­nan ta­soil­la. Omat vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­det voi­vat tun­tua vä­häi­sil­tä suur­ten, maa­il­man­rau­haan liit­ty­vien ky­sy­mys­ten ää­rel­lä.

On hyvä muis­taa, et­tä ar­jes­sa mei­tä ovat lä­hel­lä en­nen muu­ta pie­nem­män mit­ta­kaa­van asi­at, ku­ten vaik­ka­pa per­heen­jä­se­nen, ys­tä­vän tai työ­ka­ve­rin pu­heet ja so­me­pos­tauk­set. Ne vai­kut­ta­vat mer­kit­tä­väs­ti sii­hen, mil­lai­ses­sa maa­il­mas­sa ko­em­me elä­väm­me.

Ris­ti­rii­dat ja konf­lik­tit, isot ja pie­net, saa­vat ai­kaan rau­ha­ton­ta oloa. Jee­sus tie­si tä­män, kun hän roh­kai­si seu­raa­ji­aan: ”Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, jot­ta teil­lä oli­si mi­nus­sa rau­ha. Maa­il­mas­sa te olet­te ah­taal­la, mut­ta py­sy­kää roh­kei­na: minä olen voit­ta­nut maa­il­man.” (Joh. 16:33.)

Epä­us­kos­ta joh­tu­va sie­lun­hä­tä ja syn­nin ai­heut­ta­ma pel­ko voi­vat ol­la vie­lä suu­rem­pia kuin ajal­li­set huo­let. Sii­hen hä­tään ja rau­hat­to­muu­teen löy­tyy edel­leen hoi­to, joka on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus, ilo­sa­no­ma Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta.

Kun ih­mi­nen pää­see syn­tien al­ta va­pau­teen, sy­dä­men täyt­tää Ju­ma­lan rau­ha. Sitä rau­haa ih­mi­nen ei voi edes täy­del­li­ses­ti kä­sit­tää, sil­lä se ylit­tää ih­mi­sen ym­mär­ryk­sen (Fil. 4:7). Je­sa­jan kir­jas­sa pu­hu­taan van­hurs­kau­den he­del­mä­nä il­me­ne­väs­tä rau­has­ta, jos­ta ”kas­vaa le­vol­li­nen luot­ta­mus, tur­val­li­suus, joka kes­tää iä­ti” (Jes. 32:17).

Us­ko­vai­sen ih­mi­sen pää­mää­rä on ajan ra­jan ta­ka­na. Kaik­ki mikä on ih­mi­sen luo­maa, hy­vää tai pa­haa, ka­to­aa. Suu­ret maa­il­man­laa­jui­set huo­le­nai­heet­kin rau­ke­a­vat ker­ran, ja Ju­ma­la luo uu­den tai­vaan ja uu­den maan. Tuos­sa maas­sa, Ju­ma­lan yh­tey­des­sä, hä­nen omil­laan on rik­ku­ma­ton rau­ha.

1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys