Kesä on suur­ten seu­ro­jen ai­kaa. Tuol­loin sekä me­dia et­tä yk­sit­täi­set ih­mi­set ky­sy­vät us­ko­vai­sel­ta, mitä us­ko si­nul­le an­taa. Usein vas­tauk­set si­säl­tä­vät sa­nan ”tur­va” ja ”rau­ha”. Su­vi­seu­ro­jen ava­jai­sis­sa lai­nat­tiin psal­min sa­no­ja: ”Mut­ta Her­ra on mi­nun lin­na­ni, Ju­ma­la on tur­va­kal­li­o­ni” (Ps. 94:22).

Us­ko an­taa omis­ta­jal­leen sekä ajal­li­sen et­tä ikui­sen tur­van. Ju­ma­lan lap­si saa kai­kes­sa tur­vau­tua Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja apuun. Epä­var­man ajan tai elä­män­ti­lan­teen koh­da­tes­sa voi luot­ta­vai­ses­ti aja­tel­la, et­tä Ju­ma­las­sa on py­sy­vä apu ja tur­va. Mi­nun ei tar­vit­se pe­lä­tä mi­tään pa­haa.

Tur­val­li­nen koti, eli­nym­pä­ris­tö ja isän­maa ovat Ju­ma­lan suur­ta lah­jaa. Jo­kai­sel­la kan­sa­lai­sel­la on oma vas­tuun­sa yh­teis­kun­ta­rau­has­ta ja yh­tei­ses­tä tur­val­li­suu­des­ta. Tur­val­li­suut­ta voi li­sä­tä pie­nil­lä te­oil­la, ku­ten tark­kaa­vai­suu­del­la lii­ken­tees­sä, kun pie­net kou­lu­lai­set aloit­ta­vat kou­lu­tie­tään.

Suu­rem­mas­sa mit­ta­kaa­vas­sa kan­sa­kun­nan hy­vin­voin­tia ja yh­teis­tä tur­val­li­suut­ta voi edis­tää va­rau­tu­mal­la ener­gi­an sääs­töön ja oma­va­rai­suu­teen aja­tel­len tu­le­vaa tal­vea. Tur­val­li­suus, joka huo­mi­oi lä­him­mäi­sen tar­peet ja huo­leh­tii hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­vis­ta, ei vält­tä­mät­tä mak­sa mi­tään.

Us­ko an­taa tur­vaa syn­nin vaa­ro­ja ja nii­den ai­heut­ta­maa pa­hoin­voin­tia vas­taan. Yh­teis­kun­nas­sa nä­ky­vä tur­vat­to­muus on usein syn­nin vai­ku­tus­ta. Pa­haa oloa ai­heut­ta­vat per­hei­den rik­koon­tu­mi­set, syr­jäy­ty­mi­nen, päih­teet ja ko­tien tur­vat­to­muus. Eh­jä ja tur­val­li­nen koti sai­si ol­la jo­kai­sen lap­sen ja nuo­ren oi­keus. Yh­teis­kun­nal­li­nen Ju­ma­lan pel­ko ja kan­san kes­kuu­des­sa vai­kut­ta­vat raa­ma­tul­li­set ar­vot nä­ky­vät myös ajal­li­se­na tur­val­li­suu­te­na ja siu­nauk­se­na.

Ju­ma­la kut­suu ih­mi­siä et­si­mään py­sy­vää tur­vaa. Jee­sus to­te­si Je­ru­sa­le­min kau­pun­kia kat­sel­les­saan, et­tä se ei ym­mär­rä, mis­sä sen tur­va on. Us­ko tuo tur­van, joka kes­tää tä­män ajan tuol­le puo­len eli ikui­suu­teen. Jee­suk­sen mu­kaan tuo tur­va on kät­ket­ty ih­mis­sil­mil­tä (Luuk. 19:42). Tätä tur­vaa tar­jo­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­nas­sa, joka avaa et­si­vän sil­mät löy­tä­mään ja omis­ta­maan kes­tä­vän tur­van.