JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Lo­pul­ta jää vain valo

Päivämies
Pääkirjoitukset
18.3.2019 6.55

Juttua muokattu:

30.12. 10:30
2019123010302420190318065500

Maa­lis­kuun ke­väi­sen va­lon edes­sä on toi­si­naan sul­jet­ta­va sil­mät, niin häi­käi­se­vää se on! Valo vai­kut­taa konk­reet­ti­ses­ti joka so­luun – kas­vuun ja ke­hi­tyk­seen, vi­reys­ti­laan ja mie­li­a­laan.

Läpi Raa­ma­tun tois­tuu ver­taus­ku­va va­los­ta, usein pi­mey­den kont­ras­ti­na. Jo alus­sa kun maa­il­ma luo­tiin, Ju­ma­la erot­ti va­lon pi­mey­des­tä. Kuin­ka pi­meä oli­kaan pi­meys, jos­ta Ju­ma­lal­la oli voi­ma erot­taa val­keus?

Ih­mi­sen as­ke­lia maa­il­mas­sa suun­taa hä­nen maa­il­man­ku­van­sa ar­voi­neen ja elä­män­kä­si­tyk­si­neen. Jo yh­den päi­vän ai­ka­na on tie­toi­ses­ti tai tie­dos­ta­mat­ta teh­tä­vä usei­ta tu­han­sia rat­kai­su­ja – vä­lis­tä hy­vin tär­kei­tä­kin. Tätä aja­tel­les­sa vas­tuu pai­naa.

Aat­tei­den ja nä­ke­mys­ten vä­lil­lä ha­pui­le­val­la ih­mi­sel­lä on myö­tä­syn­tyi­nen kai­puu elä­män jär­jes­tyk­seen ja ym­mär­tä­mi­seen. Pi­meys on kui­ten­kin ti­he­ää. Kat­som­me kaik­ki ih­mis­kun­nan laa­jo­ja uh­ka­ku­via: tu­hou­tuu­ko luon­to, ro­mah­ta­vat­ko yh­teis­kun­nat so­tien, ter­ro­ris­min, köy­hyy­den ja ka­tast­ro­fien seu­rauk­si­na, on­ko tek­no­lo­gi­an ke­hi­tys jo hal­lit­se­ma­ton­ta? On pal­jon ih­mi­sen te­ko­ja, joi­hin valo ei yl­lä. Jo­kai­nen kan­taa mu­ka­naan myös omien mur­heit­ten­sa taak­kaa.

Kun läh­tö­koh­ta on sy­dä­men us­ko Ju­ma­laan ja Raa­ma­tun sa­naan, on hel­pom­paa luot­taa myös sii­hen, et­tä Ju­ma­la pys­tyy oh­jaa­maan jo­ka­päi­väi­sis­sä va­lin­nois­sa ja elä­män suu­rim­mis­sa ky­sy­myk­sis­sä. Hän on voi­nut erot­taa va­lon ja pi­mey­den, luo­da ih­mi­sen ja lu­nas­taa hä­net omak­seen. Ju­ma­laan us­ko­va elää it­se to­dek­si sen, mi­ten valo lois­taa pi­mey­teen ei­kä pi­meys ole saa­nut sitä val­taan­sa (Joh. 1:5).

Ju­ma­lan sana on kes­tä­vä pe­rus­ta toi­min­taan mui­den ja luo­ma­kun­nan hy­väk­si, ei­kä se oh­jaa vain pas­sii­vi­seen odot­ta­mi­seen vaan vas­tuun kan­ta­mi­seen. Sil­ti on har­haa, et­tä ih­mi­nen pys­tyi­si ra­jal­li­sil­la te­oil­laan hal­lit­se­maan edes omaa elä­mään­sä: ”Il­man mi­nua te et­te saa ai­kaan mi­tään” (Joh. 15:5).

Jee­suk­sen mu­kaan hä­nen seu­raa­jien­sa ei tar­vit­se ha­puil­la pi­me­äs­sä, kos­ka hän on it­se va­lo­na hei­dän elä­mäs­sään. Psal­mis­sa to­de­taan: ”Si­nun sa­na­si on lamp­pu, joka va­lai­see as­ke­le­ni, se on valo mi­nun mat­kal­la­ni” (Ps. 119:105).

Lam­pun valo osoit­taa eteen­päin het­ki het­kel­tä ja asia asi­al­ta. Evan­ke­liu­min oma­koh­tai­nen us­ko­mi­nen nos­taa kat­seen elä­män vaih­te­le­vis­ta ti­lan­teis­ta ikui­suu­den ho­ri­sont­tiin. Va­pah­ta­ja on kai­kil­le kan­soil­le lu­vat­tu valo (Luuk. 2:30–32) ja us­kon lah­jan saa­neen teh­tä­vä on kut­sua mui­ta hä­nen yh­tey­teen­sä.

On ol­lut pu­hut­te­le­vaa kuun­nel­la, kun tääl­lä maa­il­man­kaik­keu­des­sa het­ken vii­väh­tä­neen, ar­pia ja su­ru­ja­kin kan­ta­neen us­ko­vai­sen ih­mi­sen muis­tol­le on lau­let­tu virt­tä, jon­ka sa­nat ker­to­vat au­rin­gon­pais­tet­ta­kin lois­ta­vam­mas­ta kirk­kau­des­ta, sel­lai­ses­ta, jota kaik­ki sa­nat ovat lii­an köy­hiä ku­vai­le­maan. Hä­nel­lä ei ole enää pi­mey­den ja va­lon vaih­te­lua. On vain valo.

Teks­ti: Kirs­ti Nurk­ka­la

Ku­vi­tus­ku­va: Juha Hu­ma­la­jo­ki

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 13.3.2019

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys