Suo­mes­sa­kin on nos­ta­nut vii­me vuo­si­na pää­tään niin kut­sut­tu woke-kult­tuu­ri, jon­ka juu­ret ovat 1930-lu­vun af­ro­a­me­rik­ka­lai­ses­sa, ra­sis­mia vas­tus­ta­vas­sa toi­min­nas­sa. Woke (eng­lan­nin sa­nas­ta awa­ke, he­reil­lä) tar­koit­taa yh­teis­kun­nal­lis­ta he­reil­lä ole­mis­ta tai asi­oi­den tie­dos­ta­mis­ta.

Wo­ken eri­lai­sia il­me­ne­mis­muo­to­ja yh­dis­tää aja­tus syr­jin­nän ja epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den tun­nis­ta­mi­ses­ta sekä nii­hin puut­tu­mi­ses­ta. Sen ni­mis­sä on ta­pah­tu­nut myös yli­lyön­te­jä, jot­ka ovat joh­ta­neet uu­siin syr­ji­viin käy­tän­töi­hin.

Hel­sin­gin Sa­no­mat ker­toi hil­jat­tain suo­ma­lai­sen yli­o­pis­ton si­säl­lä teh­dys­tä tut­ki­muk­ses­ta. Sen mu­kaan eri­tyi­sen tie­dos­ta­vat ih­mi­set kär­si­vät sel­väs­ti mui­ta enem­män ah­dis­tuk­ses­ta ja ma­sen­nuk­ses­ta. Li­säk­si he ko­ke­vat vä­hem­män on­nel­li­suut­ta. Kyse ei ol­lut sii­tä, et­tä hei­tä it­se­ään oli­si syr­jit­ty tai koh­del­tu epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ti. Pelk­kä maa­il­man­ku­va kor­re­loi suu­rem­man ah­dis­tuk­sen kans­sa.

Kris­tit­ty kä­sit­tää, et­tä pe­ri­syn­nin vai­ku­tuk­ses­ta syr­jin­tää ja epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta on ol­lut koko ih­mis­kun­nan his­to­ri­an ajan, ja tu­lee ole­maan tu­le­vai­suu­des­sa­kin. Tämä ei tar­koi­ta sitä, et­tä pi­täi­si luo­vut­taa ja an­taa näi­den tai mui­den­kaan va­hin­gol­lis­ten asi­oi­den ol­la. Työ näi­den kit­ke­mi­sek­si on tär­ke­ää, ja sitä tu­lee teh­dä sin­nik­kääs­ti.

Mi­ten suh­tau­tua maa­il­mas­sa ole­vaan vää­ryy­teen ma­sen­tu­mat­ta sii­tä ja toi­mia sa­mal­la ra­ken­ta­vas­ti oi­ke­an puo­les­ta? Hy­vä­nä ja käy­tän­nöl­li­se­nä läh­tö­koh­ta­na toi­mii Raa­ma­tus­ta löy­ty­vä kul­tai­nen käs­ky eli ke­ho­tus toi­mia lä­him­mäis­tä koh­taan si­ten, mi­ten toi­voi­si it­seä koh­taan toi­mit­ta­van – ai­van ar­ki­päi­väi­sis­sä ti­lan­teis­sa ja vaik­ka­pa so­mes­sa.

On pal­jon epä­koh­tia, joi­hin yk­sit­täi­sen kris­ti­tyn ei ole mah­dol­lis­ta vai­kut­taa. Täl­lai­set asi­at saa jät­tää kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja ru­koil­la nii­hin apua.

He­reil­lä ole­mi­seen ke­ho­te­taan Raa­ma­tus­sa­kin, mut­ta sen mu­kaan ih­mi­sen on tär­kein­tä val­voa omaa si­sin­tään (Mark. 14:38). Tämä saat­taa jos­kus unoh­tua, jos huo­mio on kes­kit­ty­nyt vää­ryyk­siin, joi­ta muut ih­mi­set tai ko­ko­nai­set yh­teis­kun­nat saa­vat ai­kaan.

Pa­ras tae on­nel­li­suu­del­le on sy­dä­men rau­ha, jon­ka hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko an­taa. Sen poh­jal­ta on hyvä teh­dä työ­tä myös yh­teis­kun­nal­lis­ten epä­koh­tien kor­jaa­mi­sek­si ja jo­kai­sen lä­him­mäi­sen par­haak­si.