Moni ih­met­te­lee tois­tu­vas­ti pää­si­äi­sen ajan­koh­dan suur­ta vaih­te­lua, sil­lä mui­den vuo­den kes­keis­ten juh­la­päi­vien ajan­koh­dat ovat mel­ko va­kiin­tu­nei­ta. Vaih­te­lu joh­tuu sii­tä, et­tä pää­si­äis­juh­lan ai­he, Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus, ta­pah­tui juu­ta­lais­ten pää­si­äi­se­nä ja kris­til­li­nen pää­si­äi­nen nou­dat­taa juu­ta­lais­ta kuu­ka­len­te­ria. Pää­si­äis­sun­nun­tai on ke­vät­päi­vän­ta­saus­ta seu­raa­van täy­den­kuun jäl­kei­nen sun­nun­tai. Se on ai­kai­sin­taan 22. maa­lis­kuu­ta ja vii­meis­tään 25. huh­ti­kuu­ta.

Pää­si­äi­nen on kirk­ko­vuo­den van­hin ja tär­kein juh­la­py­hä. Kris­ti­tyt ovat al­ku­kir­kon ajois­ta läh­tien viet­tä­neet sitä Kris­tuk­sen ylös­nou­se­muk­sen rie­mul­li­se­na muis­to­juh­la­na.

Pää­si­äis­tä edel­tää hil­jai­nen viik­ko, jon­ka ai­ka­na muis­tel­laan Va­pah­ta­jan kär­si­mys­tie­tä ja joka hui­pen­tuu pit­kä­per­jan­tai­hin, ris­tiin­nau­lit­se­mi­sen päi­vään. Var­si­nai­sia pää­si­äis­py­hiä ovat en­sim­mäi­nen ja toi­nen pää­si­äis­päi­vä, sun­nun­tai ja maa­nan­tai. Sun­nun­tain ai­hee­na on Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus ja maa­nan­tai­na hä­nen il­mes­ty­mi­sen­sä ope­tus­lap­sil­le ja muu­ta­mil­le nai­sil­le.

Vuo­si­sa­to­jen ku­lu­es­sa pää­si­äi­sen­viet­toon on yh­dis­ty­nyt mo­nia ke­vää­seen ja luon­non he­rää­mi­seen liit­ty­viä pe­rin­tei­tä. Jois­sa­kin pe­rin­teis­sä se­koit­tu­vat kris­til­li­nen ja pa­ka­nal­li­nen ai­nes, ku­ten ny­kyi­ses­sä vir­po­mi­ses­sa. Vir­po­mi­nen on alun pe­rin ol­lut or­to­dok­sien tapa, jon­ka taus­tal­la on Raa­ma­tun ker­to­mus pal­mu­nok­sia hei­lut­ta­neis­ta kan­san­jou­kois­ta Jee­suk­sen rat­sas­ta­es­sa Je­ru­sa­le­miin. Vir­po­mal­la on toi­vo­tet­tu su­ku­lai­sil­le ja ys­tä­vil­le Ju­ma­lan siu­naus­ta tu­le­vak­si vuo­dek­si.

Pää­si­äi­sen­viet­to on maas­sam­me pit­käl­ti maal­lis­tu­nut. Mo­nil­le pää­si­äis­py­hät mer­kit­se­vät vain vuo­tuis­ta loma-ai­kaa vail­la hen­gel­lis­tä si­säl­töä. Jot­kut ei­vät vält­tä­mät­tä edes tie­dä, et­tä pää­si­äi­nen on al­ku­pe­räl­tään kris­til­li­nen juh­la. Pää­si­äi­sen maal­lis­tu­mi­nen huo­let­taa myös kris­til­li­syy­tem­me pii­ris­sä. Vaik­ka lä­hes kaik­ki rau­ha­nyh­dis­tyk­set jär­jes­tä­vät seu­ro­ja pää­si­äi­se­nä, on seu­ro­jen mer­ki­tys mo­nien pää­si­äi­sen­vie­tos­sa vä­hen­ty­nyt ja va­paa-ajan har­ras­tuk­sien osuus li­sään­ty­nyt. Pit­kän vii­kon­lo­pun tar­jo­a­mis­ta vir­kis­tys­mah­dol­li­suuk­sis­ta kan­nat­taa toki naut­tia ar­jen kii­rei­den kes­kel­lä. Jo­ta­kin olen­nais­ta jää kui­ten­kin puut­tu­maan, jos koko vii­kon­lo­pun ai­ka­na ei tule ti­lai­suut­ta hil­jen­tyä pää­si­äi­sen sa­no­man ää­rel­le.

Kris­ti­nus­kon kes­kei­sin sa­no­ma on Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ ris­til­lä ja hä­nen ylös­nou­se­muk­sen­sa pää­si­äi­se­nä. Ylös­nou­se­mu­sus­ko on kris­til­li­sen us­kon ydin. Apos­to­li Paa­va­lin mu­kaan se on niin kes­kei­nen asia, et­tä il­man ylös­nou­se­mus­ta koko us­ko oli­si tur­haa (1. Kor. 15:14). Ris­til­tä kai­kui huu­to: ”Se on täy­tet­ty” (Joh. 19:30). Koko maa­il­man syn­nit on so­vi­tet­tu. Pää­si­äi­saa­mun ilon voi ko­kea, kun kuu­lee syn­nin ai­heut­ta­maan mur­hee­seen evan­ke­liu­min sa­no­man syn­tien so­vi­tuk­ses­ta.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.4.2014