Hy­vin­voin­nis­ta pu­hu­taan ny­ky­ään pal­jon. Sil­le on yh­teis­kun­nal­li­se­na kä­sit­tee­nä eri­lai­sia mää­ri­tel­miä ja mit­ta­rei­ta. Usein hy­vin­voin­nil­la vii­ta­taan eli­no­loi­hin, ta­lou­del­li­seen me­nes­ty­mi­seen tai hy­vään ter­vey­den­ti­laan. Yk­si­löl­li­sik­si hy­vin­voin­nin osa­te­ki­jöik­si taas lu­e­taan muun mu­as­sa so­si­aa­li­set suh­teet, it­sen­sä to­teut­ta­mi­nen ja on­nel­li­suus.

Hy­vin­voin­ti­val­ti­on teh­tä­vä­nä pi­de­tään hy­vän elä­män läh­tö­koh­tien tar­jo­a­mis­ta kai­kil­le kan­sa­lai­sil­le. Tut­ki­mus­ten mu­kaan suo­ma­lai­set ovat val­mii­ta mak­sa­maan ve­ro­ja hy­vin­voin­ti­val­ti­on ja sen tar­jo­a­mien pal­ve­lu­jen yl­lä­pi­tä­mi­sek­si. Vii­me ai­koi­na nii­den jär­jes­tä­mi­ses­tä on käy­ty pal­jon kes­kus­te­lua. Vaik­ka pal­ve­luis­ta on jou­dut­tu tin­ki­mään, suo­ma­lais­ten hy­vin­voin­ti on kes­ki­mää­rin ke­hit­ty­nyt myön­tei­seen suun­taan. Toi­saal­ta yh­te­nä huo­le­nai­hee­na ovat kas­va­vat vä­es­tö­ryh­mien vä­li­set erot.

Yh­teis­kun­nan no­pea mur­ros on luo­nut uu­den­lai­sia on­gel­mia, jot­ka liit­ty­vät ar­jen hal­lin­nan vai­keu­teen ja hen­ki­seen hy­vin­voin­tiin. Mo­nien teh­tä­vien ja har­ras­tus­ten yh­teen­so­vit­ta­mi­nen tuot­taa vai­keuk­sia, kos­ka käy­tet­tä­vis­sä ole­va ai­ka ei ole li­sään­ty­nyt uu­sien vaa­ti­mus­ten mu­ka­na. Kii­re ja epä­tie­toi­suus saat­ta­vat ai­heut­taa stres­siä ja joh­taa pi­dem­mäl­lä ai­ka­vä­lil­lä ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin kan­nal­ta huo­noi­hin va­lin­toi­hin.

Ny­ky­ai­ka luo mo­nen­lai­sia pai­nei­ta myös ko­deil­le ja per­heil­le. Työ­e­lä­män vaa­ti­mus­ten kas­va­es­sa työn ja per­he-elä­män yh­teen­so­vit­ta­mi­nen on yhä haas­ta­vam­paa. On tär­ke­ää muis­taa, mitä tar­koit­taa koh­tuul­li­nen vas­tuul­li­suus: riit­tää, kun te­kee par­haan­sa. Työs­sä jak­sa­mis­ta tu­lee tar­kas­tel­la työ­hy­vin­voin­nin li­säk­si ko­din hy­vin­voin­nin nä­kö­kul­mas­ta. Ne vai­kut­ta­vat toi­siin­sa.

Kuor­maa per­hei­siin voi­vat tuo­da myös työt­tö­myys, ta­lou­del­li­set vai­keu­det, sai­rau­det ja muut ko­et­te­le­muk­set. Yh­teen hii­leen pu­hal­ta­mi­nen tuo ko­dis­sa­kin iloa ja hy­vin­voin­tia koko per­heel­le. Ke­nen­kään ei ole hyvä jää­dä yk­sin ja uu­pua huol­ten kes­kel­lä.

Näis­sä ti­lan­teis­sa ko­ros­tu­vat tois­tem­me koh­taa­mi­sen ja rin­nal­la kul­ke­mi­sen mer­ki­tys. Us­ko­vais­ten yh­teys on voi­ma­va­ra, joka aut­taa jak­sa­maan ku­lut­ta­vas­sa ajas­sa ja elä­män vai­keuk­sien kes­kel­lä. Muut­tu­ma­ton Ju­ma­lan sana tar­jo­aa elä­mäl­le poh­jan, joka ei petä.

Elä­vä us­ko suo­jaa mo­nia hai­tal­li­sia vai­kut­tei­ta vas­taan. En­nen kaik­kea se pi­tää si­säl­lään tu­le­vai­suu­den ja toi­von nä­kö­a­lan. Kai­kis­sa elä­mäm­me vai­heis­sa saam­me luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la aut­taa ja joh­taa elä­määm­me. ”Mi­nul­la on omat suun­ni­tel­ma­ni tei­tä var­ten, sa­noo Her­ra. Mi­nun aja­tuk­se­ni ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia: minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von.” (Jer. 29:11.)

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.3.2014