Yhteiskunnallisessa keskustelussa on viime vuosina puhuttanut niin sanottu ”huoltosuhde”. Tuo suhde kuvaa työssäkäyvien ja työvoiman ulkopuolella olevien yhteiskunnan jäsenten välistä suhdetta. Hyvinvointivaltion olemassaoloa uhkaavana tekijänä esille on nostettu alhaisen syntyvyyden ongelma. Kun väestö vanhenee ja lapsia syntyy yhä vähemmän, tämä heikentää huoltosuhdetta. Tällaisen suuntauksen mukanaan tuoma tulevaisuuskuva ei ole myönteinen. Veronmaksajia näyttäisi olevan yhä vähemmän, samoin kuin niitä resursseja, joilla pidetään huolta niin lapsista kuin vanhuksista.
Ihmisen eri elämänvaiheet ovat kaikki tarpeellisia ja yhtä arvokkaita. Jumalan sana antaa arvon kaikille ikäluokille ja kuvaa niihin liittyviä ainutlaatuisia piirteitä. Vanhemman ja lapsen välisen turvallisen suhteen korvaamattomuus näyttää säilyvän vuosituhannesta toiseen. Tämä tarve ei ole poistunut vieläkään. Kirjoittajat ovat nostaneet esille avioeron negatiivisen vaikutuksen perheen lapsiin. Jumalan säätämä miehen ja naisen välinen avioliitto kestää aikaa ja luo turvallisen kasvupohjan lapsille. Lapsista huolehtimista ja kasvatusvastuuta ei voi siirtää perheiltä yhteiskunnalle. Yhteiskunnan tärkeänä tehtävänä on puolestaan mahdollistaa ja tukea kotien kasvatustehtävää.
Pienen lapsen tarvitessa vanhempiensa hoivaa läpi koko lapsuuden ja nuoruuden voi tilanne kääntyä päinvastaiseksi myöhemmin. Ikääntyneiden vanhempien kotona asumisen turvaavat usein lähellä asuvat lapset ja lastenlapset. Useat ikäihmiset haluavat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, onpa koti oma asunto tai jokin tuettu asumismuoto. Aina itsenäinen asuminen ei ole mahdollista, esimerkiksi sairauksien tai muiden rajoitteiden vuoksi.
Sukupolvien välillä tapahtuva huolenpito on paljon muutakin, kuin huoltosuhteen mitattavat määreet. Toisesta huolehtimista motivoi syvimmiltään perheen sisällä koettu rakkaus. Isovanhempi saattaa kokea syvää merkitystä huolehtiessaan pienistä lapsenlapsistaan. Nuori saattaa löytää isovanhemmasta arvokkaan kuuntelijan. Ilman omaa puolisoa tai lapsia elävälle aikuiselle iäkäs sukulainen saattaa olla kaikkein läheisin perheenjäsen. Rakkauden ja huolenpidon kohteena oleminen synnyttää vastarakkautta ja kiitollisuutta.
Blogit
Lukijan kuva
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys