Ta­lous­taan­tu­ma on ai­heut­ta­nut työt­tö­myyt­tä ja toi­meen­tu­lon niuk­kuut­ta niin maas­sam­me kuin laa­jem­min­kin Eu­roo­pas­sa. Ti­las­to­kes­kuk­sen mu­kaan Suo­mes­sa oli työt­tö­miä vii­me vuo­den jou­lu­kuus­sa 232 000 hen­ki­löä, mikä on 27 000 enem­män kuin vuot­ta ai­em­min.

Ei ole pit­kä ai­ka sii­tä, kun yh­teis­kun­nas­sam­me ja mo­nis­sa muis­sa län­si­mais­sa ko­et­tiin voi­ma­kas elin­ta­son nou­sun kau­si. Se näyt­ti li­sää­vän luot­ta­mus­ta ra­haan ja sen tuo­miin mah­dol­li­suuk­siin. Mo­nien ta­voit­tee­na tun­tui ole­van mah­dol­li­sim­man kor­kea elin­ta­so ja näyt­tä­vät elä­män puit­teet. Tätä kaut­ta ku­vaa osu­vas­ti tuol­loin tu­tuk­si tul­lut ter­mi elin­ta­so­kil­pa.

Ny­kyi­nen taan­tu­ma oh­jaa ih­mi­set et­si­mään elä­män si­säl­tö­ar­vo­ja muu­al­ta kuin ra­has­ta ja kor­ke­as­ta elin­ta­sos­ta. Se opet­taa nä­ke­mään, et­tä vaa­ti­ma­ton, niuk­ka­kin elä­mä voi ol­la on­nel­lis­ta. Elä­mä on si­säl­tö­ri­kas­ta var­sin­kin sil­loin, kun ih­mis­ten kes­kuu­des­sa val­lit­see tois­ten­sa kun­ni­oi­tus ja ar­vos­tus ei­kä ke­nen­kään ar­voa mi­ta­ta ra­han ja me­nes­tyk­sen mää­räl­lä.

Taan­tu­ma py­säyt­tää myös poh­ti­maan työn pe­rim­mäis­tä ar­voa. Mi­ta­taan­ko se sil­lä, mi­ten ih­mi­set ku­ta­kin työ­tä ar­vos­ta­vat ja min­kä ver­ran sii­tä saa palk­kaa? Työn pe­rim­mäi­nen ar­vo on kui­ten­kin työs­sä it­ses­sään. Ju­ma­la sää­ti työn te­ke­mi­sen ih­mi­sil­le. Kaik­ki työ on ar­vo­kas­ta, kun se teh­dään ah­ke­ras­ti ja re­hel­li­ses­ti. Raa­mat­tu ke­hot­taa te­ke­mään työn niin kuin Ju­ma­lal­le.

Taan­tu­mas­ta seu­ran­nut työt­tö­myys he­rät­tää ym­mär­ret­tä­väs­ti mo­nis­sa huol­ta sii­tä, min­kä va­raan ra­ken­taa tu­le­vai­suut­taan. Huol­ta voi tun­tea työ- tai opis­ke­lu­paik­kaa et­si­vä nuo­ri, lap­si­per­heen isä ja äi­ti tai työt­tö­mäk­si jää­nyt. Ikään­ty­vä voi ko­kea epä­var­muut­ta sii­tä, mi­ten yh­teis­kun­ta ky­ke­nee huo­leh­ti­maan van­huk­sis­ta.

On hyvä muis­taa, et­tä maas­sam­me on ko­et­tu vai­kei­ta ai­ko­ja ai­kai­sem­min­kin. En­nen so­ta­vuo­sia ko­et­tiin syvä lama 1930-lu­vul­la. Voi­ma­kas nou­su­kau­si ko­et­tiin 1980-lu­vul­la, ja sitä seu­ra­si vai­kea ta­lousk­rii­si 1990-lu­vun alus­sa. Kan­sam­me kai­kis­sa vai­heis­sa saam­me näh­dä Ju­ma­lan tar­koi­tuk­sen.

Eri­tyi­ses­ti nyt taan­tu­man ai­ka­na kan­sa­lai­sil­ta ky­sy­tään tah­toa luo­pua saa­vut­ta­mis­taan eduis­ta hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­vien hy­väk­si. Elä­män sy­vin­tä si­säl­töä ei saa­vu­te­ta ra­hal­la ja kor­ke­al­la elin­ta­sol­la. Sy­vin tar­koi­tus elä­mään löy­tyy Jee­suk­sen sa­nois­ta: Ra­kas­ta Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si. Kun Ju­ma­lan kun­ni­oi­tus saa säi­lyä yh­teis­kun­nas­sa, se nä­kyy kan­sa­lais­ten kes­kuu­des­sa sekä päät­tä­jien toi­mis­sa läm­pö­nä ja ha­lu­na huo­leh­tia hei­koim­mis­ta, jot­ta ku­kaan ei syr­jäy­tyi­si.

Ju­ma­lan lap­si­na saam­me kai­kis­sa elä­mäm­me vai­heis­sa luot­taa Kaik­ki­val­ti­aa­seen Isään. Hä­nen hy­vyy­ten­sä on lah­jaa, jos­ta saam­me iloi­ta. Raa­mat­tu neu­voo mei­tä tyy­ty­väi­syy­teen ja va­roit­taa ri­kas­tu­mi­sen ha­lus­ta ja ah­neu­des­ta. Jee­sus ke­hot­ti et­si­mään en­sim­mäi­sek­si Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan. Va­pah­ta­jan sa­nat kut­su­vat ih­mi­siä ian­kaik­ki­sen elä­män omis­ta­jik­si Ju­ma­lan sa­nan kes­tä­väl­le pe­rus­tuk­sel­le.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 4.2.2015.