Ää­rim­mäi­nen köy­hyys on elä­mis­tä al­le 1,6 eu­rol­la päi­väs­sä. Suo­mes­sa ei ole ää­rim­mäis­tä köy­hyyt­tä, vaan Suo­mes­sa käy­te­tään kä­si­tet­tä suh­teel­li­nen köy­hyys, joka ku­vaa yk­si­lön käy­tet­tä­vis­sä ole­vaa ra­haa suh­tees­sa muu­hun vä­es­töön.

Suo­mes­sa­kin on ih­mi­siä, joi­den toi­meen tu­le­mi­nen on hy­vin haas­ta­vaa. Pie­ni­kin ale­ne­ma tu­lo­jen mää­räs­sä tai vaik­ka­pa ko­din­ko­neen yl­lät­tä­vä rik­koon­tu­mi­nen voi ai­heut­taa suu­ria on­gel­mia.

YK muis­tut­taa näis­tä asi­ois­ta lo­ka­kuus­sa vie­tet­tä­väl­lä Köy­hyy­den pois­ta­mi­sen tee­ma­päi­väl­lä. YK:n mu­kaan ta­voit­tee­na on köy­hyy­den pois­ta­mi­nen kai­kis­sa muo­dois­sa kaik­ki­al­ta maa­il­mas­ta. Li­säk­si kai­kil­la tu­li­si ol­la yh­tä­läi­set oi­keu­det ta­lou­del­li­siin re­surs­sei­hin ja mah­dol­li­suu­det pe­rus­pal­ve­lui­hin.

Köy­hyys on mo­niu­lot­tei­nen asia. Sitä ei ole help­po mää­ri­tel­lä, ja kaik­ki mää­ri­tel­mät ovat ta­val­la tai toi­sel­la puut­teel­li­sia. Sen si­jaan ta­lou­del­li­ses­ta niuk­kuu­des­ta voi ol­la ih­mi­sen elä­mäs­sä mo­nia kou­riin­tun­tu­via seu­rauk­sia. Li­säk­si se voi ai­heut­taa esi­mer­kik­si hä­pe­än ja osat­to­muu­den tun­tei­ta.

Ylei­ses­ti käy­te­tyn sa­non­nan mu­kaan jo­kai­nen on oman on­nen­sa sep­pä. Täl­lai­nen aja­tus­mal­li li­sää ta­lou­del­li­ses­sa ah­din­gos­sa ole­van hä­pe­än ja jopa syyl­li­syy­den tun­net­ta. Raa­mat­tu ei kui­ten­kaan tue täl­lais­ta ajat­te­lua. Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan elä­mä­no­sam­me ja kaik­ki lah­jam­me ovat Her­ran kä­des­sä (Job 1:21).

Päi­vit­täi­se­nä pu­hee­nai­hee­na ole­vat ko­hon­neet ener­gi­a­mak­sut huo­les­tut­ta­vat nyt eri­tyi­ses­ti pie­ni­tu­loi­sia. Nä­kö­pii­ris­sä on mui­ta­kin ta­lou­del­li­sia epä­var­muus­te­ki­jöi­tä, jot­ka kos­ket­ta­vat eri laa­juu­des­sa eri ih­mi­siä. Ta­lou­del­li­nen toi­meen­tu­lo, niin kut­su­tut lei­pä­huo­let, ovat yhä use­am­man osa­na.

Vir­si 384 muis­tut­taa, et­tä toi­meen­tu­lo on Ju­ma­lan kä­des­sä: niin lei­pä kuin lei­vän puu­te. Me ih­mi­set em­me ym­mär­rä, mik­si Ju­ma­la sal­lii köy­hyyt­tä tai mui­ta ko­et­te­le­muk­sia. Em­me pys­ty nä­ke­mään asi­oi­ta Ju­ma­lan ta­voin en­nen muu­ta ian­kaik­ki­suus­nä­kö­kul­mas­ta. Sik­si vir­res­sä pyy­de­tään­kin, et­tä Ju­ma­la an­tai­si meil­le nöy­rän ja tyy­ty­väi­sen sy­dä­men ja kan­tai­si pe­ril­le tai­vaa­seen.