Vie­täm­me tut­ki­tun tie­don tee­ma­vuot­ta. Tut­ki­tul­la tie­dol­la on paik­kan­sa – tie­teen avul­la et­si­tään mie­li­pi­teis­tä ja ku­vi­tel­mis­ta riip­pu­ma­ton­ta to­del­li­suut­ta. Tar­vit­sem­me jär­ke­väs­ti tuo­tet­tua tie­toa yh­teis­kun­nan ja hen­ki­lö­koh­tai­sen elä­män mo­nien rat­kai­su­jen pe­rus­tak­si.

Tut­kit­tu tie­to on tuo­tet­tu tie­teen me­to­dein, yh­tei­ses­ti so­vi­tuin pe­li­sään­nöin. Var­maa, py­sy­vää ja vir­hee­tön­tä se ei ole. Tie­de on ai­na ra­jal­li­nen, ja se tun­nus­taa sen it­se­kin sil­lä pe­ri­aat­teel­la, et­tä tie­de kor­jaa it­se it­se­ään.

Tie­teen har­joit­ta­mi­nen vie mo­nel­la ta­val­la kan­sa­kun­taa eteen­päin, ja sitä kan­nat­taa kris­ti­tyn­kin har­joit­taa niin pal­jon kuin omaan elä­män­ti­lan­tee­seen so­pii. Tie­teen me­ne­tel­min tuo­tet­tu tie­to aut­taa luo­maan to­den­mu­kais­ta ku­vaa ym­pä­ril­läm­me ole­vis­ta asi­ois­ta.

Tut­ki­tun tie­don tuot­ta­mi­seen­kin liit­ty­vät pa­ra­dig­mat eli va­li­tut nä­kö­kul­mat, jois­ta kä­sin ai­neis­toa tut­ki­taan. Pa­ra­dig­ma saat­taa ol­la ide­o­lo­gi­nen. Sik­si tut­kit­tuun tie­toon tu­lee­kin suh­tau­tua niin, et­tä se ei ole muut­tu­ma­ton to­tuus. Ta­voit­tee­na on, et­tä vi­nou­mat kor­jau­tu­vat uu­sien tut­ki­mus­tu­los­ten myö­tä.

Juu­ri nyt ai­he on eri­tyi­sen ajan­koh­tai­nen, sil­lä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa liik­kuu val­ta­va mää­rä en­nak­ko­luu­loi­hin, har­haan­joh­ta­viin mie­li­ku­viin ja vaih­to­eh­toi­siin to­del­li­suuk­siin pe­rus­tu­via mie­li­pi­tei­tä esi­mer­kik­si ko­ro­na­vi­ruk­seen ja il­mas­ton­muu­tok­seen liit­ty­en. To­tuu­den­vas­tai­nen tie­to voi saa­da ih­mi­set toi­mi­maan jopa it­sel­leen tai muil­le va­hin­gol­li­sel­la ta­val­la.

Ko­deis­sa, kou­luis­sa ja op­pi­lai­tok­sis­sa on hyvä opet­taa kriit­ti­sis­tä ajat­te­lua ja me­di­a­lu­ku­tai­toa. Mis­tä lu­ke­ma­ni uu­ti­nen on pe­räi­sin? Kuka sen on toi­mit­ta­nut? Läh­dek­ri­tiik­ki on tar­peel­lis­ta, jot­ta osaa suh­teut­taa sitä tie­toa,mitä saa. Lap­set ja nuo­ret ovat eri­tyi­sen alt­tii­ta vah­voil­le so­mes­sa esi­te­tyil­le mie­li­pi­teil­le ja di­sin­for­maa­ti­ol­le.

On tär­ke­ää erot­taa tie­teen tuot­ta­ma tie­to, sen het­ki­nen suh­teel­li­nen to­tuus, ja se to­tuus, jos­ta Raa­mat­tu pu­huu. Jee­sus sa­noo ole­van­sa tie, to­tuus ja elä­mä (Joh. 14:6). Me tie­däm­me ja ym­mär­räm­me vain ra­jal­li­ses­ti, Ju­ma­lan sal­li­mis­sa ra­jois­sa, hä­nen an­ta­mal­laan jär­jel­lä ja avaa­mal­laan ym­mär­ryk­sel­lä.

Ju­ma­lan to­tuus on ikui­nen ja muut­tu­ma­ton, ei­kä ih­mi­nen pys­ty kos­kaan ym­mär­tä­mään sitä ko­ko­naan. Tätä to­tuut­ta ei ta­voi­ta tie­to ei­kä ar­ve­lu, vaan ai­no­as­taan us­ko.