Lä­hes jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mään si­säl­tyy yk­si tai use­am­pi krii­si­ti­lan­ne. Ih­mi­sen miel­tä voi­vat jär­kyt­tää eri­lai­set yl­lät­tä­vät ta­pah­tu­mat, ku­ten lä­hei­sen kuo­le­ma, oma tai lä­hei­sen sai­ras­tu­mi­nen, lä­hei­sen ih­mis­suh­teen kat­ke­a­mi­nen, työt­tö­mäk­si jää­mi­nen tai ri­kok­sen uh­rik­si jou­tu­mi­nen. Krii­sin ko­ke­mi­nen on yk­si­löl­lis­tä: yh­del­le huol­ta ja ah­dis­tus­ta tuot­ta­va asia ei vält­tä­mät­tä vai­ku­ta toi­seen ih­mi­seen sa­moin.

Moni krii­sin koh­dan­nut on ker­to­nut jäl­keen­päin, et­tä vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa Ju­ma­la tun­tui ole­van eri­tyi­sen lä­hel­lä. Ju­ma­la tun­tui ai­no­al­ta loh­dul­ta ja tur­val­ta, ai­no­al­ta py­sy­väl­tä ja var­mal­ta pe­rus­tal­ta, kun kaik­ki muut elä­män pa­la­set järk­kyi­vät. Krii­si ava­si sil­mät ih­mi­sen pie­nuu­del­le ja Ju­ma­lan suu­ruu­del­le. Joi­den­kin koh­dal­la krii­si on joh­ta­nut Ju­ma­lan val­ta­kun­nan et­si­mi­seen ja löy­tä­mi­seen.

On luon­nol­lis­ta, et­tä miel­tä jär­kyt­tä­neet asi­at nos­tat­ta­vat myös us­koon liit­ty­viä sy­väl­li­siä ky­sy­myk­siä. Mik­si Ju­ma­la sal­li tä­män ta­pah­tua? Ei­kö Ju­ma­la pi­dä­kään mi­nus­ta huol­ta? Ru­koi­len­ko tur­haan apua, on­ko Ju­ma­laa edes ole­mas­sa, kun hän sal­lii mi­nul­le ta­pah­tu­van niin pa­ho­ja ja vai­kei­ta asi­oi­ta? Täl­lai­set ky­sy­myk­set voi­vat ai­heut­taa vie­lä oman li­sä­ah­dis­tuk­sen­sa vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa.

Tä­hän leh­teen si­säl­ty­väs­sä asi­an­tun­ti­ja-ar­tik­ke­lis­sa ker­ro­taan, et­tä krii­sis­tä seu­raa­va trau­ma voi myös ra­vis­tel­la us­koa, mi­kä­li se ai­heut­taa niin sa­no­tun ek­sis­ten­ti­aa­li­sen krii­sin. Täl­löin ih­mi­nen miet­tii ole­mas­sa­o­lon­sa tar­koi­tus­ta ja mie­lek­kyyt­tä. Ek­sis­ten­ti­aa­li­nen krii­si voi saa­da ih­mi­sen ky­see­na­lais­ta­maan myös sel­lai­set asi­at, jot­ka ovat ai­em­min tuot­ta­neet hä­nel­le elä­mäs­sä tur­vaa ja ol­leet tär­kei­tä.

On tär­ke­ää, et­tä lä­hei­set käy­vät kes­kus­te­lu­ja krii­sin ko­ke­neen kans­sa ja hän saa tar­vi­tes­saan myös am­mat­ti­lai­sen apua. Asi­oi­ta voi­daan poh­tia yh­des­sä, vaik­ka help­po­ja vas­tauk­sia ei oli­si­kaan. On hyvä muis­taa, et­tä vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa ole­va lä­hei­nen voi re­a­goi­da ja pu­hua toi­sin kuin nor­maa­lis­ti. Hän saat­taa haas­taa ja uh­ma­ta – ja kai­va­ta sa­mal­la rau­hal­lis­ta ja tur­val­lis­ta asi­oi­den poh­dis­ke­lua.

Lä­hei­nen voi loh­dut­taa trau­man ko­ke­nut­ta sil­lä, et­tä vaik­ka ih­mi­se­lä­mä järk­kyy, Ju­ma­la joh­taa sitä edel­leen. Hän ei väis­ty, ei­kä hyl­kää, vaik­ka ih­mi­nen epäi­lee. Ju­ma­lan hyvä tah­to on joh­dat­taa ih­mis­tä mo­nen­lais­ten elä­män­vai­hei­den kaut­ta tai­vaan ko­tiin.