Suo­men pe­rus­tus­lais­sa on mää­ri­tel­ty laa­jas­ti, mi­hin kaik­keen meil­lä kan­sa­lai­si­na ja yh­teis­kun­nan jä­se­ni­nä on va­paus ja oi­keus. Ke­tään ei saa ro­dun, vä­rin, su­ku­puo­len, kie­len, us­kon­non, va­kau­muk­sen, po­liit­ti­sen tai muun mie­li­pi­teen, syn­ty­pe­rän tai muun vas­taa­van te­ki­jän pe­rus­teel­la syr­jiä tai sor­taa. Kaik­ki olem­me lain edes­sä ta­sa­ver­tai­sia.

Meil­lä jo­kai­sel­la on sa­nan­va­paus, jo­hon si­säl­tyy oi­keus il­mais­ta mie­li­pi­tei­tä, myös jul­ki­ses­ti, ke­nen­kään sitä es­tä­mät­tä. Sa­nan­va­pau­den niin kuin mui­den­kin va­pauk­sien käyt­tä­mi­seen liit­tyy myös vas­tuu. Oman va­pau­den ra­ja­ton käyt­tö voi lou­ka­ta toi­sen ih­mi­sen oi­keuk­sia, hen­ki­lö­koh­tais­ta kos­ke­mat­to­muut­ta tai va­paut­ta.

Yh­teis­kun­nas­sam­me on lain­sää­dän­nöl­lä ja yh­tei­sil­lä so­pi­muk­sil­la py­rit­ty löy­tä­mään ta­sa­pai­noa yk­si­lön va­pau­den ja yh­tei­sen vas­tuun vä­lil­le. Näi­tä ra­jo­ja ih­mi­set myös voi­vat pyr­kiä tes­taa­maan. Muun mu­as­sa it­se­näi­syys­päi­vän ta­pah­tu­mat osoit­ti­vat sen, et­tä kan­sa­lai­set voi­vat il­mais­ta omia mie­li­pi­tei­tään, mut­ta sa­mal­la esi­val­ta tur­vaa ih­mis­ten oi­keuk­sia ja val­voo tur­val­li­suut­ta.

Asu­mi­nen de­mok­raat­ti­ses­ti toi­mi­vas­sa yh­teis­kun­nas­sa, jos­sa ih­mi­sar­vo­ja kun­ni­oi­te­taan, ei ole it­ses­tään­sel­vyys. Se on suu­ri kii­tol­li­suu­den ai­he. De­mok­ra­tia ei va­li­tet­ta­vas­ti to­teu­du kaik­ki­al­la. Sii­tä saam­me kuul­la usein tie­do­tus­vä­li­neis­tä eri puo­lil­ta maa­il­maa.

Toi­mi­van yh­teis­kun­nan tun­to­merk­ki on, et­tä sen jä­se­net nou­dat­ta­vat jär­jes­tys­tä ja hoi­ta­vat omat vel­vol­li­suu­ten­sa. Näin jo­kai­nen voi edis­tää tur­val­li­suut­ta ja en­nal­ta­eh­käis­tä sitä, mikä rik­koo rau­haa ja ih­mis­ten hy­vin­voin­tia. Va­paus il­man vas­tuu­ta joh­taa vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­teen, mikä on tur­mi­ol­lis­ta ih­mi­sel­le it­sel­leen, lä­him­mäi­sel­le ja koko yh­teis­kun­nal­le. Vas­tuul­li­nen va­paus sen si­jaa ta­voit­te­lee kaik­kien yh­teis­tä hy­vää.

Ih­mi­sen va­paus ei ole pel­käs­tään ul­ko­nai­sia oi­keuk­sia ja la­kiin pe­rus­tu­vaa va­paut­ta. Va­paus on vii­me kä­des­sä ih­mi­sen si­säi­nen ko­ke­mus. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen vuok­si ih­mi­nen me­net­ti to­del­li­sen va­pau­den ja hä­nes­tä tuli syn­nin or­ja.

Jou­lun sa­no­ma muis­tut­taa, et­tä Ju­ma­lan Poi­ka tuli va­paut­ta­maan ih­mi­sen syn­nin or­juu­des­ta ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta. Tätä syn­nis­tä va­paut­ta­vaa evan­ke­liu­mia ju­lis­te­taan vie­lä täs­sä­kin ajas­sa kai­kil­le, jot­ka kai­paa­vat elä­mään­sä to­del­lis­ta rau­haa ja va­paut­ta.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 12.12.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Art­tu Ala­saa­re­la