JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Harhapoluilta takaisin Jumalan valtakuntaan

Puhutaan maasta ja taivaasta
7.8.2022 6.35

Juttua muokattu:

5.8. 14:38
2022080514381420220807063500
Lasse Jutila ymmärsi parannuksen armon saatuaan, että usko on Jumalan lahja. – Sen tähden tahdon rohkaista epäilysten keskellä heikolla uskolla kamppailevia samoilla sanoilla kuin Jeesus rohkaisi epäilevää Tuomasta: ”Älä ole epäuskoinen, vaan usko!”

Lasse Jutila ymmärsi parannuksen armon saatuaan, että usko on Jumalan lahja. – Sen tähden tahdon rohkaista epäilysten keskellä heikolla uskolla kamppailevia samoilla sanoilla kuin Jeesus rohkaisi epäilevää Tuomasta: ”Älä ole epäuskoinen, vaan usko!”

Lasse Kokko

Lasse Jutila ymmärsi parannuksen armon saatuaan, että usko on Jumalan lahja. – Sen tähden tahdon rohkaista epäilysten keskellä heikolla uskolla kamppailevia samoilla sanoilla kuin Jeesus rohkaisi epäilevää Tuomasta: ”Älä ole epäuskoinen, vaan usko!”

Lasse Jutila ymmärsi parannuksen armon saatuaan, että usko on Jumalan lahja. – Sen tähden tahdon rohkaista epäilysten keskellä heikolla uskolla kamppailevia samoilla sanoilla kuin Jeesus rohkaisi epäilevää Tuomasta: ”Älä ole epäuskoinen, vaan usko!”

Lasse Kokko

Mil­la-Rii­na Junt­ti­la

– Kuo­le­man­pel­ko oli pois­sa, ilo ja rau­ha ti­lal­la, muis­te­lee lap­peen­ran­ta­lai­nen Las­se Ju­ti­la tun­net­ta, kun löy­si uu­del­leen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

Ju­ti­la sai syn­tyä us­ko­vai­seen ko­tiin, mut­ta van­hem­pien luo­vut­tua us­kos­ta hä­nen­kin us­kon­sa pik­ku­hil­jaa hii­pui. Seu­rois­sa ja py­hä­kou­luis­sa käy­mi­sen ti­lal­le löy­tyi muu­ta te­ke­mis­tä.

Ylä­as­tei­käi­se­nä hän aja­tu­tui huo­noon seu­raan. Ju­ti­la ajat­te­lee, et­tä sil­loin hä­nel­lä oli tar­ve pä­teä ja saa­vut­taa uu­sien ys­tä­vien hy­väk­syn­tä.

– Tuon po­ru­kan mu­ka­na elä­mää­ni tu­li­vat mu­kaan en­sim­mäi­set tu­pak­ka- ja al­ko­ho­li­ko­kei­lut, Ju­ti­la ker­too ja muis­te­lee rak­kau­del­la, mi­ten isä pu­hut­te­li vii­saas­ti, kun poi­ka jäi kiin­ni nä­pis­te­lys­tä kau­pas­sa.

Hy­vät har­ras­tuk­set ja opis­ke­lu suo­je­li­vat Ju­ti­laa lu­ki­o­lai­se­na py­sy­mään pois­sa huo­noil­ta teil­tä, mut­ta toi­saal­ta hän ei vie­lä sil­loin eri­tyi­ses­ti aja­tel­lut hen­gel­li­siä asi­oi­ta. Ju­ti­la ko­kee, et­tä hän eli sil­loin ai­ka ta­val­lis­ta epä­us­koi­sen nuo­ren elä­mää, mut­ta jot­kin asi­at piti sa­la­ta van­hem­mil­ta, ja se pai­noi omaa­tun­toa.

– Jäl­keen­päin olen ym­mär­tä­nyt, et­tä nois­sa­kin elä­män­vai­heis­sa Ju­ma­lan var­je­lus ja joh­da­tus suo­ja­si­vat mi­nua, Ju­ti­la miet­tii.

Opis­kel­les­saan lu­ki­on jäl­keen Jo­en­suus­sa Ju­ti­la koki, et­tä hä­nel­lä oli ajal­li­ses­sa mie­les­sä kaik­ki asi­at hy­vin. En­sim­mäi­nen au­to oli han­kit­tu omil­la ke­sä­tie­nes­teil­lä, mie­lui­nen opis­ke­lu­paik­ka oli au­en­nut, ja it­se­näi­nen elä­mä odot­ti. Sil­ti hä­nel­lä oli rau­ha­ton olo. Opis­ke­li­ja­rien­toi­hin kuu­lu­va al­ko­ho­lin juo­mi­nen ai­heut­ti tur­vat­to­muu­den tun­net­ta. Haa­veet vai­mos­ta ja per­he-elä­mäs­tä tun­tui­vat kau­kai­sil­ta. Ju­ti­la to­te­aa, et­tä Ju­ma­la var­je­li hän­tä noi­na­kin ai­koi­na, et­tei hän pää­ty­nyt seu­rus­te­lu­suh­tei­siin epä­us­koi­se­na ol­les­saan.

En­sim­mäi­sen opis­ke­lu­vuo­den ai­ka­na Ju­ma­la he­rät­ti Ju­ti­lan tun­non, ja hän tut­ki Raa­mat­tua ja ru­koi­li Ju­ma­laa. Jou­lu­lo­mal­la ko­tiin aja­es­sa au­to mei­na­si läh­teä lui­suun ja tör­mä­tä vas­taan­tu­le­vaan kuor­ma-au­toon.

– Säi­käh­din ja mie­tin, mikä oli­si osa­ni, jos elä­mä­ni oli­si päät­ty­nyt nyt, Ju­ti­la muis­te­lee.

Ko­to­na ei jou­lu­lo­man ai­ka­na tar­jou­tu­nut ti­lai­suut­ta ju­tel­la us­ko­vai­sen iso­sis­kon kans­sa us­ko­mi­sen asi­ois­ta, vaik­ka Ju­ti­la sitä hil­jaa mie­les­sään toi­voi­kin. Pa­luu­mat­kal­la Jo­en­suu­hun Ju­ti­la päät­ti pis­täy­tyä us­ko­vai­sen tä­tin­sä luok­se. Hän jut­te­li tä­tin­sä kans­sa us­kon­kä­si­tyk­sis­tään. Kes­kus­te­lun päät­teek­si täti ky­syi Ju­ti­lal­ta: ”Ha­lu­ai­sit­ko us­koa omat syn­ti­si an­teek­si?” Tuo ky­sy­mys py­säyt­ti Ju­ti­lan ja ky­sy­mys kir­kas­tui elä­män ja kuo­le­man ky­sy­myk­sek­si. Ju­ti­la sa­noi ha­lu­a­van­sa, ja hä­nel­le saar­nat­tiin kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Hän oli löy­tä­nyt sie­lul­leen rau­han.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys