Arto Nenonen selaa vanhaa albumia, jossa on kuvia Karjalasta ja hänen vanhemmistaan.
Mauri Penninkangas
Arto Nenonen selaa vanhaa albumia, jossa on kuvia Karjalasta ja hänen vanhemmistaan.
Mauri Penninkangas
Mauri Penninkangas
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi joutui asuttamaan noin 420 000 ihmistä uusien rajojen sisäpuolelle Suomeen. Karjalaisten evakuointi oli suuri kansallinen ponnistus, joka onnistui pääsääntöisesti hyvin. Nenoset Kurkijoelta asutettiin Loimaan Alastarolle.
Heinäkuun 13. päivänä 1947 syntyi pieni poika tilapäisessä asunnossa Alastaron Hanhijoella. Arto Nenosen vanhemmat olivat Eila ja Kaarlo Nenonen. Eila oli syntynyt Soinissa ja Kaarlo Kurkijoella. Miten he tapasivat?
Asemasodan aikaan rintamalta lähetettiin kotirintamalle sadonkorjuuapua, niin myös Soiniin. Suojeluskunnan edustaja toi kahta sotapoikaa Vakkurinperälle töihin kahteen taloon. Hän kysyi, kumpaan taloon pojat menevät. Arto Nenonen kertoo, että isä oli puheliaana kysynyt, kummassa talossa on tyttöjä. ”Tuolla taaimmaisessa”, sanoi opas.
Vakkurin talosta oli ainoa mies talvisodassa kaatunut. Sinne Kaarlo Nenonen halusi ja pääsi. Siitä alkoi soinilaisen Eila Vakkurin ja kurkijokelaisen Kaarlo Nenosen yhteinen taival.
Pariskunta vihittiin lokakuussa 1943. Jatkosodan aikana Kaarlon näkökyky heikkeni. Sen arvioitiin johtuvan huonosta ravinnosta. Hän ei pystynyt palvelemaan rintamalla, mutta Jyväskylän tykkitehtaalla pystyi. Nuoripari asettui Kaarlon leskiäidin taloon Kurkijoelle.
Asuminen Kurkijoella jäi lyhyeksi. Kesän ja syksyn 1944 aikana Karjalan kannas evakuoitiin suurhyökkäyksen alta. Eila odotti ensimmäistä lastaan ja läksi muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin anoppinsa Anna ja Kaarlon veli Artturi. Heidän sijoituspaikkansa oli Alastaron Hanhijoella. Loimaan ympäristöön sijoitettiin muitakin kurkijokelaisia.
Alastarolta Nenosille muodostettiin maatila. Se oli kahdelle perheelle liian pieni, joten Eila ja Kaarlo päätyivät Soiniin Eilan kotitilalle. Alastaron tila jäi Artturi-veljen perheelle.
Kun Eila ja Kaarlo muuttivat Soiniin, talossa asuivat Eilan äiti ja nuorin sisko. Talo oli normaali soinilainen pientila: peltoa ja metsää, muutama lehmä, lammas ja sika. Siinä Soinin kirkonkylän kupeessa Nenosten perhe on elänyt ja tullut toimeen. Maatilan pitoa jatkoivat Eilan ja Kaarlon jälkeen Arto ja Aune Nenonen. Nyt hekin ovat jo siirtyneet eläkepäiville.
– Olen ajatellut, että karjalaisten luonne oli sellainen, että he sopeutuivat uusiin olosuhteisiin melko nopeasti, Nenonen miettii.
Hän arvelee, että isä-Kaarlon olisi ollut helpompi elellä Alastarolla, jonne sijoitettiin muitakin kurkijokelaisia.
– Tänne Soiniin tuli paljon Suojärven evakkoja, ja he olivat isälle vieraampia.
– Pääsimme kaksi kertaa käymään isän ja äidin ja suvun kanssa Kurkijoella, vuonna 1991 ja 1995.
Nenonen kuvailee, kuinka hävitetyn ja hoitamattoman Karjalan näkeminen veti isän hiljaiseksi. Kuitenkin hän ikään kuin nuortui ja sai uutta virtaa, kun pääsi Kurkijoella astelemaan kotitalonsa pihatietä kymmenien vuosien jälkeen.
– Karjalaisena isä tunsi olevansa aina vähemmistössä. Ei hän siitä valittanut, mutta sen näki hänestä. Oli myös joitakin konkreettisia asioita, joissa siirtolaisuus koettiin ongelmaksi.
Arto ja Aune Nenosen koko perhekunta on kiinnostunut Karjalan sukujuurista ja maisemista. Vienan Karjalassa Nenoset ovat käyneet kaksi kertaa. Solovetskin luostarisaarikin on tullut nähtyä, samoin vankileiri.
– Opas kertoi asiat hyvin avoimesti, kun siellä vierailimme vuonna 2009.
Kurkijoki on Laatokan luoteiskulmassa. Eteläpuolella on Hiitola ja Lahdenpohja pohjoisessa. Metsät ja pellot ovat viljavia.
– Mäntymetsiköissä kasvoi metriä pitkiä saniaisia, Nenonen ihastelee.
– Evakkotaipale on ollut mielessä koko eliniän, vanhemmiten entistä enemmän. Isä sanoi aina, että ”siellä koti-Suomessa”, sillä hän ei saanut Karjalaa sanottua. Pelkäsi varmaankin herkistyvänsä liikaa, pohtii Nenonen.
Hän itsekin on joskus saanut kuulla karjalaisista juuristaan.
– Esimerkiksi hevosen valjastamista en osannut, koska tein sen karjalaiseen tapaan enkä niin kuin Soinissa.
Nenosen isä oli puhelias, mutta ei puhunut tunteista.
– Hän varmaankin peitti tunteitaan puhumalla muista asioista enemmän.
Vanhempien hauta on Soinin Lintuharjun hautausmaalla.
– Jälleennäkemisen toivossa heitä ajattelen ja muistelen, sillä he saivat siirtyä ajasta pois evankeliumin siunaukseen uskoen.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.