JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

”Isäni oli Karjalan evakko”

Puhutaan maasta ja taivaasta
18.12.2021 6.00

Juttua muokattu:

13.12. 15:17
2021121315170020211218060000
Arto Nenonen selaa vanhaa albumia, jossa on kuvia Karjalasta ja hänen vanhemmistaan.

Arto Nenonen selaa vanhaa albumia, jossa on kuvia Karjalasta ja hänen vanhemmistaan.

Mauri Penninkangas

Arto Nenonen selaa vanhaa albumia, jossa on kuvia Karjalasta ja hänen vanhemmistaan.

Arto Nenonen selaa vanhaa albumia, jossa on kuvia Karjalasta ja hänen vanhemmistaan.

Mauri Penninkangas

Mau­ri Pen­nin­kan­gas

Toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen Suo­mi jou­tui asut­ta­maan noin 420 000 ih­mis­tä uu­sien ra­jo­jen si­sä­puo­lel­le Suo­meen. Kar­ja­lais­ten eva­kuo­in­ti oli suu­ri kan­sal­li­nen pon­nis­tus, joka on­nis­tui pää­sään­töi­ses­ti hy­vin. Ne­no­set Kur­ki­jo­el­ta asu­tet­tiin Loi­maan Alas­ta­rol­le.

Hei­nä­kuun 13. päi­vä­nä 1947 syn­tyi pie­ni poi­ka ti­la­päi­ses­sä asun­nos­sa Alas­ta­ron Han­hi­jo­el­la. Ar­to Ne­no­sen van­hem­mat oli­vat Ei­la ja Kaar­lo Ne­no­nen. Ei­la oli syn­ty­nyt Soi­nis­sa ja Kaar­lo Kur­ki­jo­el­la. Mi­ten he ta­pa­si­vat?

Ase­ma­so­dan ai­kaan rin­ta­mal­ta lä­he­tet­tiin ko­ti­rin­ta­mal­le sa­don­kor­juu­a­pua, niin myös Soi­niin. Suo­je­lus­kun­nan edus­ta­ja toi kah­ta so­ta­poi­kaa Vak­ku­rin­pe­räl­le töi­hin kah­teen ta­loon. Hän ky­syi, kum­paan ta­loon po­jat me­ne­vät. Ar­to Ne­no­nen ker­too, et­tä isä oli pu­he­li­aa­na ky­sy­nyt, kum­mas­sa ta­los­sa on tyt­tö­jä. ”Tuol­la taa­im­mai­ses­sa”, sa­noi opas.

Vak­ku­rin ta­los­ta oli ai­noa mies tal­vi­so­das­sa kaa­tu­nut. Sin­ne Kaar­lo Ne­no­nen ha­lu­si ja pää­si. Sii­tä al­koi soi­ni­lai­sen Ei­la Vak­ku­rin ja kur­ki­jo­ke­lai­sen Kaar­lo Ne­no­sen yh­tei­nen tai­val.

Pa­ris­kun­ta vi­hit­tiin lo­ka­kuus­sa 1943. Jat­ko­so­dan ai­ka­na Kaar­lon nä­kö­ky­ky heik­ke­ni. Sen ar­vi­oi­tiin joh­tu­van huo­nos­ta ra­vin­nos­ta. Hän ei pys­ty­nyt pal­ve­le­maan rin­ta­mal­la, mut­ta Jy­väs­ky­län tyk­ki­teh­taal­la pys­tyi. Nuo­ri­pa­ri aset­tui Kaar­lon les­ki­äi­din ta­loon Kur­ki­jo­el­le.

Asu­mi­nen Kur­ki­jo­el­la jäi ly­hy­ek­si. Ke­sän ja syk­syn 1944 ai­ka­na Kar­ja­lan kan­nas eva­kuo­i­tiin suur­hyök­käyk­sen al­ta. Ei­la odot­ti en­sim­mäis­tä las­taan ja läk­si muu­ta­maa viik­koa ai­kai­sem­min kuin anop­pin­sa An­na ja Kaar­lon veli Art­tu­ri. Hei­dän si­joi­tus­paik­kan­sa oli Alas­ta­ron Han­hi­jo­el­la. Loi­maan ym­pä­ris­töön si­joi­tet­tiin mui­ta­kin kur­ki­jo­ke­lai­sia.

Alas­ta­rol­ta Ne­no­sil­le muo­dos­tet­tiin maa­ti­la. Se oli kah­del­le per­heel­le lii­an pie­ni, jo­ten Ei­la ja Kaar­lo pää­tyi­vät Soi­niin Ei­lan ko­ti­ti­lal­le. Alas­ta­ron tila jäi Art­tu­ri-vel­jen per­heel­le.

Kun Ei­la ja Kaar­lo muut­ti­vat Soi­niin, ta­los­sa asui­vat Ei­lan äi­ti ja nuo­rin sis­ko. Talo oli nor­maa­li soi­ni­lai­nen pien­ti­la: pel­toa ja met­sää, muu­ta­ma leh­mä, lam­mas ja sika. Sii­nä Soi­nin kir­kon­ky­län ku­pees­sa Ne­nos­ten per­he on elä­nyt ja tul­lut toi­meen. Maa­ti­lan pi­toa jat­koi­vat Ei­lan ja Kaar­lon jäl­keen Ar­to ja Au­ne Ne­no­nen. Nyt he­kin ovat jo siir­ty­neet elä­ke­päi­vil­le.

– Olen aja­tel­lut, et­tä kar­ja­lais­ten luon­ne oli sel­lai­nen, et­tä he so­peu­tui­vat uu­siin olo­suh­tei­siin mel­ko no­pe­as­ti, Ne­no­nen miet­tii.

Hän ar­ve­lee, et­tä isä-Kaar­lon oli­si ol­lut hel­pom­pi elel­lä Alas­ta­rol­la, jon­ne si­joi­tet­tiin mui­ta­kin kur­ki­jo­ke­lai­sia.

– Tän­ne Soi­niin tuli pal­jon Suo­jär­ven evak­ko­ja, ja he oli­vat isäl­le vie­raam­pia.

– Pää­sim­me kak­si ker­taa käy­mään isän ja äi­din ja su­vun kans­sa Kur­ki­jo­el­la, vuon­na 1991 ja 1995.

Ne­no­nen ku­vai­lee, kuin­ka hä­vi­te­tyn ja hoi­ta­mat­to­man Kar­ja­lan nä­ke­mi­nen veti isän hil­jai­sek­si. Kui­ten­kin hän ikään kuin nuor­tui ja sai uut­ta vir­taa, kun pää­si Kur­ki­jo­el­la as­te­le­maan ko­ti­ta­lon­sa pi­ha­tie­tä kym­me­nien vuo­sien jäl­keen.

– Kar­ja­lai­se­na isä tun­si ole­van­sa ai­na vä­hem­mis­tös­sä. Ei hän sii­tä va­lit­ta­nut, mut­ta sen näki hä­nes­tä. Oli myös joi­ta­kin konk­reet­ti­sia asi­oi­ta, jois­sa siir­to­lai­suus ko­et­tiin on­gel­mak­si.

Ar­to ja Au­ne Ne­no­sen koko per­he­kun­ta on kiin­nos­tu­nut Kar­ja­lan su­ku­juu­ris­ta ja mai­se­mis­ta. Vie­nan Kar­ja­las­sa Ne­no­set ovat käy­neet kak­si ker­taa. So­lo­vets­kin luos­ta­ri­saa­ri­kin on tul­lut näh­tyä, sa­moin van­ki­lei­ri.

– Opas ker­toi asi­at hy­vin avoi­mes­ti, kun siel­lä vie­rai­lim­me vuon­na 2009.

Kur­ki­jo­ki on Laa­to­kan luo­teis­kul­mas­sa. Ete­lä­puo­lel­la on Hii­to­la ja Lah­den­poh­ja poh­joi­ses­sa. Met­sät ja pel­lot ovat vil­ja­via.

– Män­ty­met­si­köis­sä kas­voi met­riä pit­kiä sa­ni­ai­sia, Ne­no­nen ihas­te­lee.

– Evak­ko­tai­pa­le on ol­lut mie­les­sä koko eli­ni­än, van­hem­mi­ten en­tis­tä enem­män. Isä sa­noi ai­na, et­tä ”siel­lä koti-Suo­mes­sa”, sil­lä hän ei saa­nut Kar­ja­laa sa­not­tua. Pel­kä­si var­maan­kin her­kis­ty­vän­sä lii­kaa, poh­tii Ne­no­nen.

Hän it­se­kin on jos­kus saa­nut kuul­la kar­ja­lai­sis­ta juu­ris­taan.

– Esi­mer­kik­si he­vo­sen val­jas­ta­mis­ta en osan­nut, kos­ka tein sen kar­ja­lai­seen ta­paan en­kä niin kuin Soi­nis­sa.

Ne­no­sen isä oli pu­he­li­as, mut­ta ei pu­hu­nut tun­teis­ta.

– Hän var­maan­kin peit­ti tun­tei­taan pu­hu­mal­la muis­ta asi­ois­ta enem­män.

Van­hem­pien hau­ta on Soi­nin Lin­tu­har­jun hau­taus­maal­la.

– Jäl­leen­nä­ke­mi­sen toi­vos­sa hei­tä ajat­te­len ja muis­te­len, sil­lä he sai­vat siir­tyä ajas­ta pois evan­ke­liu­min siu­nauk­seen us­ko­en.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys