Nau­ru sekä pu­heen­so­ri­na kai­ku­vat Hau­ki­pu­taan Mar­tin­nie­men seu­ra­kun­ta­ko­dis­sa. Joka puo­lel­la on joku te­ke­mäs­sä jo­ta­kin.

Il­mas­sa on sel­ke­äs­ti kii­ret­tä, niin kuin pe­rin­tei­ses­ti Rau­das­kos­kien juh­lis­sa vain het­keä en­nen nii­den al­ka­mis­ta. Kai­ken kes­kel­lä sei­soo hymy kas­voil­la, eh­kä hie­man yl­pe­ä­nä tou­hu­a­jis­ta, 70-vuo­ti­as juh­lit­ta­va Pent­ti Rau­das­kos­ki.

– Per­he mer­kit­see kaik­kea. Ei oli­si poi­ka­se­na edes voi­nut ku­vi­tel­la, et­tä saa näin ison per­heen. Olen on­nel­li­nen ja yl­peä per­hees­tä­ni, päi­vän­san­ka­ri ker­too.

Pie­ne­nä, hiu­kan il­ki­ku­ri­se­na poi­ka­na hau­ki­pu­taa­lai­nen Rau­das­kos­ki ra­ken­te­li oma­te­koi­sia pom­me­ja. Rä­jäh­tei­den ra­ken­te­lu ei kui­ten­kaan jää­nyt lap­suu­teen. Mo­net uu­det­vuo­det niin omat lap­set kuin naa­pu­rit­kin sai­vat ihail­la Rau­das­kos­ken jär­jes­tä­mää oma­te­kois­ten pauk­ku­jen ilo­tu­li­tus­ta.

Rau­das­kos­ki on ol­lut ai­na kiin­nos­tu­nut elekt­ro­nii­kas­ta. Nuo­res­ta po­jas­ta as­ti hän on tut­ki­nut sekä kor­jail­lut kaik­kea, eri­tyi­ses­ti ra­di­oi­ta.

Hän ra­ken­te­li myös oma­te­koi­sen ra­di­o­lä­het­ti­men, jon­ka avul­la lä­het­ti omaa oh­jel­maa koko ky­län kuul­ta­vak­si. Niin­pä nuo­ren Pent­ti Rau­das­kos­ken haas­tat­te­lu kuu­lui ra­di­os­ta. Ka­ve­rit ih­met­te­li­vät sil­mät pyö­rei­nä: ”Mil­loin si­nua on ra­di­oon haas­ta­tel­tu?”

Pent­ti Rau­das­kos­ken ei tar­vin­nut ko­vin no­pe­as­ti muut­taa kou­lun pe­räs­sä, sil­lä kan­sa­kou­lu, kes­ki­kou­lu ja lu­ki­o­kin oli­vat ko­ti­ky­läl­lä. Muut­to tuli eteen nuo­ru­kai­sen men­nes­sä Ou­luun ar­mei­jaan ja sii­tä yli­o­pis­toon.

– Hain vies­ti­mie­hek­si ar­mei­jaan ja pää­sin vies­ti­komp­pa­ni­aan. Ar­mei­jas­sa sel­vi­si, et­tä vä­li­a­jal­la saa kor­ja­ta ra­di­oi­ta. Olin mie­lis­sä­ni, et­tä sain har­ras­taa mie­li­puu­haa­ni siel­lä­kin.

Lap­suu­den lei­kit ja nuo­ruu­den mie­len­kiin­non koh­teet oli­vat esi­ma­kua tu­le­vaan am­mat­tiin, sil­lä Rau­das­kos­ki val­mis­tui ke­mis­tik­si. Hän toi­mi ke­mis­ti­nä useis­sa kan­sain­vä­li­sis­sä yri­tyk­sis­sä työ­u­ral­laan.

Työ vei ul­ko­mail­le­kin, ja eri­tyi­ses­ti Kii­na tuli tu­tuk­si mo­nil­ta työ­reis­suil­ta.

– Ai­na on saa­nut teh­dä kiin­nos­ta­via oman alan töi­tä, Rau­das­kos­ki ker­too.

Rau­das­kos­ken ko­ti­vä­ki oli kört­ti­he­rän­näi­nen, ja les­ta­di­o­lai­suus oli jos­kus ih­me­tyt­tä­nyt hän­tä.

Kun ko­ti­seu­dul­la oli su­vi­seu­rat vii­si­kym­men­lu­vul­la, ky­lä­läi­set ker­toi­vat siel­tä jut­tu­ja, kuin­ka siel­lä telt­ta­sal­ko­ja pit­kin yri­te­tään kii­ve­tä tai­vaa­seen. Se­hän kuu­los­ti ou­dol­ta ja sil­le nau­res­kel­tiin.

Mie­li muut­tui Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta, kun Tai­val­kos­kel­ta saa­pui sa­maan kou­luun nuo­ri nai­nen, Mai­ja-Lii­sa Sep­pä­nen. Tu­le­van Mai­ja-Lii­sa-puo­li­son­sa kaut­ta Rau­das­kos­ki sai tu­tus­tua van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­teen ja pää­si pa­ran­nuk­sen saa­tu­aan osak­si Ju­ma­lan val­ta­kun­taa.

Pent­ti ja Mai­ja-Lii­sa Rau­das­kos­ki sai­vat suu­ren per­heen, 13 las­ta. Lap­set muis­te­le­vat läm­möl­lä, mi­ten isä-Pent­ti kul­jet­ti hei­tä vuo­si toi­sen­sa jäl­keen reis­suil­le Lap­piin ja ym­pä­ri Suo­men asun­to­vau­nul­la. Vau­nus­sa oli ah­das­ta, mut­ta jo­kai­nen löy­si nuk­ku­ma­pai­kan.

Näil­tä reis­suil­ta lap­sil­le jäi luon­to ja erä­ret­kei­ly osak­si elä­mää. Lap­set kiit­tä­vät isään­sä sii­tä, et­tä hän on jak­sa­nut opet­taa us­ko­na­si­oi­ta kul­jet­ta­en py­hä­kou­luis­sa, raa­mat­tu­luo­kis­sa ja seu­rois­sa. Vä­lil­lä lap­set tais­te­li­vat vas­taan, mut­ta ko­tiin tul­les­sa oli hyvä olo.

Rau­das­kos­ki syn­tyi ja kas­voi Yli­vies­kan Rau­das­ky­läs­sä kol­mi­lap­si­sen per­heen van­him­pa­na. Ko­din elan­to tie­nat­tiin isä-Nii­lon töi­den li­säk­si omal­ta pie­nel­tä maa­ti­lal­ta, ka­las­tuk­ses­ta sekä ra­vus­tuk­ses­ta.

– Töi­den li­säk­si ”öy­kil­lä” sou­te­lu sekä ve­des­sä ”lork­ki­mi­nen” oli­vat mie­luis­ta ajan­vie­tet­tä.

Ko­ti­ta­lon pi­han hiek­ka­ka­sas­sa oli kuor­ma-au­ton ko­ne­pel­ti, jo­hon lai­tet­tiin ja­lat. Se oli Pen­tin aar­re, jos­sa hän har­joit­te­li aja­mis­ta yh­des­sä ka­ve­rei­den­sa kans­sa.

Va­lo­ku­vaus ja ka­me­rat on ai­na ol­lut Pent­ti Rau­das­kos­ken in­to­hi­mo. Lu­ki­oai­ka­na hän ot­ti ja ke­hit­ti kou­lun­sa luok­ka­ku­vat, ja pa­ri­na ke­sä­nä hän oli sa­no­ma­leh­ti Ka­le­vas­sa­kin ku­vaa­ja­na.

Vuo­sien var­rel­la hän on ku­van­nut mo­net eri­lai­set juh­lat ja har­ras­tus jat­kuu edel­leen ak­tii­vi­se­na. Ko­to­na sei­niä ko­ris­taa lu­kui­sat van­hat ka­me­rat ja va­lo­ku­vat Rau­das­kos­ken it­sen­sä ke­hit­tä­mi­nä.

Rau­das­kos­ken luon­net­ta ku­vai­le­vat ei­vät var­mas­ti unoh­tai­si huu­mo­ria. Huu­mo­ri­mie­hen lo­put­to­mas­ta vit­si­va­ras­tos­ta löy­tyy var­mas­ti jo­tain sa­not­ta­vaa jo­kai­seen het­keen.

Ar­ki­set kaup­pa­reis­sut­kin ve­nyi­vät pit­kik­si nau­rat­ta­es­sa ja po­ri­sut­ta­es­sa ih­mi­siä. Tur­val­li­nen ja luo­tet­ta­va, nä­mä­kin sa­nat ku­vaa­vat hän­tä hy­vin.

Lap­set ker­to­vat, et­tä kar­hut vaa­ni­vat hil­la­reis­sul­la puun ta­ka­na ai­no­as­taan sil­loin, kun isää ei nä­ky­nyt. Myös ys­tä­vät ker­to­vat, et­tä ”oli­pa elä­män­ti­lan­ne ja het­ki mikä ta­han­sa, on Pent­ti ai­na apu­na”.

Juh­la Mar­tin­nie­mes­sä ku­lui mo­ni­puo­li­sen oh­jel­man, nau­run ja lii­ku­tuk­sen pa­ris­sa. Päi­vän­san­ka­rin toi­vees­ta juh­las­sa kuu­lui myös Ju­ma­lan sana pit­kä­ai­kai­sen ys­tä­vän pu­heen kaut­ta.

Teks­ti ja ku­vat: Elii­sa Saa­ri­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 29.5.2019