JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Ke­mis­ti ja ku­vaa­ja hy­myn ta­ka­na

Päivämies
Puhutaan maasta ja taivaasta
31.5.2019 6.30

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443820190531063000

Nau­ru sekä pu­heen­so­ri­na kai­ku­vat Hau­ki­pu­taan Mar­tin­nie­men seu­ra­kun­ta­ko­dis­sa. Joka puo­lel­la on joku te­ke­mäs­sä jo­ta­kin.

Il­mas­sa on sel­ke­äs­ti kii­ret­tä, niin kuin pe­rin­tei­ses­ti Rau­das­kos­kien juh­lis­sa vain het­keä en­nen nii­den al­ka­mis­ta. Kai­ken kes­kel­lä sei­soo hymy kas­voil­la, eh­kä hie­man yl­pe­ä­nä tou­hu­a­jis­ta, 70-vuo­ti­as juh­lit­ta­va Pent­ti Rau­das­kos­ki.

– Per­he mer­kit­see kaik­kea. Ei oli­si poi­ka­se­na edes voi­nut ku­vi­tel­la, et­tä saa näin ison per­heen. Olen on­nel­li­nen ja yl­peä per­hees­tä­ni, päi­vän­san­ka­ri ker­too.

Pie­ne­nä, hiu­kan il­ki­ku­ri­se­na poi­ka­na hau­ki­pu­taa­lai­nen Rau­das­kos­ki ra­ken­te­li oma­te­koi­sia pom­me­ja. Rä­jäh­tei­den ra­ken­te­lu ei kui­ten­kaan jää­nyt lap­suu­teen. Mo­net uu­det­vuo­det niin omat lap­set kuin naa­pu­rit­kin sai­vat ihail­la Rau­das­kos­ken jär­jes­tä­mää oma­te­kois­ten pauk­ku­jen ilo­tu­li­tus­ta.

Rau­das­kos­ki on ol­lut ai­na kiin­nos­tu­nut elekt­ro­nii­kas­ta. Nuo­res­ta po­jas­ta as­ti hän on tut­ki­nut sekä kor­jail­lut kaik­kea, eri­tyi­ses­ti ra­di­oi­ta.

Hän ra­ken­te­li myös oma­te­koi­sen ra­di­o­lä­het­ti­men, jon­ka avul­la lä­het­ti omaa oh­jel­maa koko ky­län kuul­ta­vak­si. Niin­pä nuo­ren Pent­ti Rau­das­kos­ken haas­tat­te­lu kuu­lui ra­di­os­ta. Ka­ve­rit ih­met­te­li­vät sil­mät pyö­rei­nä: ”Mil­loin si­nua on ra­di­oon haas­ta­tel­tu?”

Pent­ti Rau­das­kos­ken ei tar­vin­nut ko­vin no­pe­as­ti muut­taa kou­lun pe­räs­sä, sil­lä kan­sa­kou­lu, kes­ki­kou­lu ja lu­ki­o­kin oli­vat ko­ti­ky­läl­lä. Muut­to tuli eteen nuo­ru­kai­sen men­nes­sä Ou­luun ar­mei­jaan ja sii­tä yli­o­pis­toon.

– Hain vies­ti­mie­hek­si ar­mei­jaan ja pää­sin vies­ti­komp­pa­ni­aan. Ar­mei­jas­sa sel­vi­si, et­tä vä­li­a­jal­la saa kor­ja­ta ra­di­oi­ta. Olin mie­lis­sä­ni, et­tä sain har­ras­taa mie­li­puu­haa­ni siel­lä­kin.

Lap­suu­den lei­kit ja nuo­ruu­den mie­len­kiin­non koh­teet oli­vat esi­ma­kua tu­le­vaan am­mat­tiin, sil­lä Rau­das­kos­ki val­mis­tui ke­mis­tik­si. Hän toi­mi ke­mis­ti­nä useis­sa kan­sain­vä­li­sis­sä yri­tyk­sis­sä työ­u­ral­laan.

Työ vei ul­ko­mail­le­kin, ja eri­tyi­ses­ti Kii­na tuli tu­tuk­si mo­nil­ta työ­reis­suil­ta.

– Ai­na on saa­nut teh­dä kiin­nos­ta­via oman alan töi­tä, Rau­das­kos­ki ker­too.

Rau­das­kos­ken ko­ti­vä­ki oli kört­ti­he­rän­näi­nen, ja les­ta­di­o­lai­suus oli jos­kus ih­me­tyt­tä­nyt hän­tä.

Kun ko­ti­seu­dul­la oli su­vi­seu­rat vii­si­kym­men­lu­vul­la, ky­lä­läi­set ker­toi­vat siel­tä jut­tu­ja, kuin­ka siel­lä telt­ta­sal­ko­ja pit­kin yri­te­tään kii­ve­tä tai­vaa­seen. Se­hän kuu­los­ti ou­dol­ta ja sil­le nau­res­kel­tiin.

Mie­li muut­tui Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta, kun Tai­val­kos­kel­ta saa­pui sa­maan kou­luun nuo­ri nai­nen, Mai­ja-Lii­sa Sep­pä­nen. Tu­le­van Mai­ja-Lii­sa-puo­li­son­sa kaut­ta Rau­das­kos­ki sai tu­tus­tua van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­teen ja pää­si pa­ran­nuk­sen saa­tu­aan osak­si Ju­ma­lan val­ta­kun­taa.

Pent­ti ja Mai­ja-Lii­sa Rau­das­kos­ki sai­vat suu­ren per­heen, 13 las­ta. Lap­set muis­te­le­vat läm­möl­lä, mi­ten isä-Pent­ti kul­jet­ti hei­tä vuo­si toi­sen­sa jäl­keen reis­suil­le Lap­piin ja ym­pä­ri Suo­men asun­to­vau­nul­la. Vau­nus­sa oli ah­das­ta, mut­ta jo­kai­nen löy­si nuk­ku­ma­pai­kan.

Näil­tä reis­suil­ta lap­sil­le jäi luon­to ja erä­ret­kei­ly osak­si elä­mää. Lap­set kiit­tä­vät isään­sä sii­tä, et­tä hän on jak­sa­nut opet­taa us­ko­na­si­oi­ta kul­jet­ta­en py­hä­kou­luis­sa, raa­mat­tu­luo­kis­sa ja seu­rois­sa. Vä­lil­lä lap­set tais­te­li­vat vas­taan, mut­ta ko­tiin tul­les­sa oli hyvä olo.

Rau­das­kos­ki syn­tyi ja kas­voi Yli­vies­kan Rau­das­ky­läs­sä kol­mi­lap­si­sen per­heen van­him­pa­na. Ko­din elan­to tie­nat­tiin isä-Nii­lon töi­den li­säk­si omal­ta pie­nel­tä maa­ti­lal­ta, ka­las­tuk­ses­ta sekä ra­vus­tuk­ses­ta.

– Töi­den li­säk­si ”öy­kil­lä” sou­te­lu sekä ve­des­sä ”lork­ki­mi­nen” oli­vat mie­luis­ta ajan­vie­tet­tä.

Ko­ti­ta­lon pi­han hiek­ka­ka­sas­sa oli kuor­ma-au­ton ko­ne­pel­ti, jo­hon lai­tet­tiin ja­lat. Se oli Pen­tin aar­re, jos­sa hän har­joit­te­li aja­mis­ta yh­des­sä ka­ve­rei­den­sa kans­sa.

Va­lo­ku­vaus ja ka­me­rat on ai­na ol­lut Pent­ti Rau­das­kos­ken in­to­hi­mo. Lu­ki­oai­ka­na hän ot­ti ja ke­hit­ti kou­lun­sa luok­ka­ku­vat, ja pa­ri­na ke­sä­nä hän oli sa­no­ma­leh­ti Ka­le­vas­sa­kin ku­vaa­ja­na.

Vuo­sien var­rel­la hän on ku­van­nut mo­net eri­lai­set juh­lat ja har­ras­tus jat­kuu edel­leen ak­tii­vi­se­na. Ko­to­na sei­niä ko­ris­taa lu­kui­sat van­hat ka­me­rat ja va­lo­ku­vat Rau­das­kos­ken it­sen­sä ke­hit­tä­mi­nä.

Rau­das­kos­ken luon­net­ta ku­vai­le­vat ei­vät var­mas­ti unoh­tai­si huu­mo­ria. Huu­mo­ri­mie­hen lo­put­to­mas­ta vit­si­va­ras­tos­ta löy­tyy var­mas­ti jo­tain sa­not­ta­vaa jo­kai­seen het­keen.

Ar­ki­set kaup­pa­reis­sut­kin ve­nyi­vät pit­kik­si nau­rat­ta­es­sa ja po­ri­sut­ta­es­sa ih­mi­siä. Tur­val­li­nen ja luo­tet­ta­va, nä­mä­kin sa­nat ku­vaa­vat hän­tä hy­vin.

Lap­set ker­to­vat, et­tä kar­hut vaa­ni­vat hil­la­reis­sul­la puun ta­ka­na ai­no­as­taan sil­loin, kun isää ei nä­ky­nyt. Myös ys­tä­vät ker­to­vat, et­tä ”oli­pa elä­män­ti­lan­ne ja het­ki mikä ta­han­sa, on Pent­ti ai­na apu­na”.

Juh­la Mar­tin­nie­mes­sä ku­lui mo­ni­puo­li­sen oh­jel­man, nau­run ja lii­ku­tuk­sen pa­ris­sa. Päi­vän­san­ka­rin toi­vees­ta juh­las­sa kuu­lui myös Ju­ma­lan sana pit­kä­ai­kai­sen ys­tä­vän pu­heen kaut­ta.

Teks­ti ja ku­vat: Elii­sa Saa­ri­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 29.5.2019

5.8.2020

Ju­ma­lan sana on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se is­kee sy­vään ja viil­tää hal­ki sie­lun ja hen­gen, ni­ve­let ja lui­den yti­met, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me. Hepr. 4:12

Viikon kysymys